Vapautta, ulkoilua vai sittenkin häkkejä – miten eläinten hyvinvointi näkyy kauppojen hyllyillä?
Kun suosit suomalaista, suosit hyvinvoivia eläimiä. Tätä väitettä viljellään eläinteollisuudessa kuluttajille usein kyllästymiseen asti. Ja väitteessä on toki osittain perää: suomalaissikojen saparoita tai broilerien nokkia ei typistetä eikä lampaille saa tehdä esimerkiksi mulesing-toimenpiteitä. Monessa muussa maassa nämä toimenpiteet ovat arkipäivää.
Kaupan hyllyllä on kuitenkin saatavilla jos jonkinlaisia eläintuotteita. Pelkästään kananmunia valittaessa kuluttajan on osattava selvittää, kannattaisiko ostoskoriin valita kananmunia virikehäkkikanalasta, luomukanalasta, lattiakanalasta tai esimerkiksi ulkokanalasta.
Ostaminen ei muutu yhtään helpommaksi maitohyllyllä. Esimerkiksi lehmänmaitoa myydään usein erilaisten hyvinvointiväittämien ja onnellisten, laiduntavien lehmien kuvien kera. Tilojen välillä voi olla isoja eroja, ja erilaiset hyvinvointimerkit voivat antaa tilalliselle lisäarvoa kertomalla, että tilalla panostetaan eläinten hyvinvointiin. Myös hyvinvointimerkeillä on omat kriteeristönsä, eli eri merkkien välillä on eroja.
– Esimerkiksi luomutuotannossa kaikille tuotantoeläimille järjestetään mahdollisimman hyvin niiden lajityypillisten tarpeiden mukaiset hoito-olot ja ruokinta. Nautojen ruokinnassa tämä tarkoittaa sitä, että kaikki luomunaudat pääsevät laiduntamaan, ja kaikkien nautojen ruoasta vähintään 60 prosenttia tulee koostua karkearehusta, laidunruohosta, säilörehusta ja heinästä, kertoo Luomuliiton asiantuntija Brita Suokas.
Myös muutama vuosi sitten kaupan hyllyille päätynyt eläinten hyvinvointimerkki ELVI edistää parempaa eläinten hyvinvointia. ELVIssäkin on tiukat laidunnusvaatimukset eläimille. Merkki on ainoa suomalainen riippumaton merkki.
– Esimerkiksi ELVI-merkittyä vapaan lehmän maitoa ostaessaan kuluttaja tietää, että lehmät ovat päässeet laiduntamaan, kertoo ELVI-merkkiä hallinnoivan Finwelfaren operatiivinen johtaja Essi Wallenius.
Suurin osa suomalaisista naudoista ei pääse ulkoilemaan talviaikaan. Laki ei velvoita pihattotiloja ulkoiluttamaan eläimiään. Kuva: Brita Suokas
Maitoa lehmistä, jotka saavat elää lajityypillisesti?
Suomessa elävien lypsylehmien olosuhteet vaihtelevat sekä tuotantosuunnan että eläinten kasvuvaiheen mukaan. Pihatossa lehmät saavat liikkua vapaaseen tahtiin sisätiloissa, parsinavetassa eläimet ovat kytkettynä parteen omalle paikalleen.
Laiduntaminen on lehmille lajityypillinen tapa hankkia ruokaa, ja se on naudoille hyväksi, vaikka ne pääsisivät liikkumaan myös navetan sisällä tai ulkotarhassa. Vain pieni osa lehmistä pääsee kuitenkaan laiduntamaan, ja vielä pienempi osa pääsee ulos jaloittelemaan vuoden ympäri.
Laki ei velvoita pihattotiloja ulkoiluttamaan eläimiään. Ainoastaan parsinavetoissa elävien lehmien tulee päästä jaloittelemaan, joko laitumelle tai jaloittelualueelle, vuoden 2025 alusta lähtien vähintään 90 päivänä vuodessa. Jaloittelun voi kuitenkin toteuttaa esimerkiksi asfalttipäällysteisellä aidatulla piha-alueella. Luomutuotannossa ja ELVI-merkityillä tiloilla jaloittelutarha ei riitä, vaan eläinten tulee päästä myös laiduntamaan.
Luomulypsykarjatilan lehmien, hiehojen ja myös vasikoiden tulee päästä laiduntamaan kesäaikaan ja alkusyksystä, ja ne saavat vähintäänkin osan ravinnostaan tuoreesta laidunruohosta ja/tai luonnonkasveista joka päivä.
Ruokinnan osalta vaatimus perustuu siihen, että nauta on märehtijä, ja voidakseen hyvin sen tulee syödä riittävän paljon karkearehua. Karkearehun korkeasta määrästä johtuen luomulehmä tuottaa kuitenkin keskimäärin hieman vähemmän maitoa kuin niin sanotussa tavallisessa tuotannossa oleva nauta – toisaalta lehmä voi samalla säästyä esimerkiksi korkeaan maidontuotantoon yhdistyviltä sairauksilta, kuten ruoansulatusvaivoilta.
Osa luomulehmistä ulkoilee ympäri vuoden. Hyvin pieni osa luomutuottajista pitää lehmiään parsinavetoissa. Nämä lehmät ulkoilevat myös talvisin. Kaupassa myytäviin luomumaitopurkkeihin ei kuitenkaan enää päädy lainkaan parsinavetoissa elävien lehmien maitoa.
Myös kaupassa myytävä vapaan lehmän maito on nimensä mukaisesti sellaisten lehmien maitoa, jotka saavat liikkua vapaasti navetan sisällä. Vapaan, mutta laiduntavan lehmän maito taas tarkoittaa maitoa, jonka tuottaneet lehmät pääsevät lisäksi kesäisin laitumelle.
ELVI-hyvinvointimerkittyä maitoa ostaessaan kuluttaja tietää, että lehmät ovat päässeet laiduntamaan. ELVI-tilojen eläinten kokonaisvaltainen hyvinvointi todennetaan säännöllisesti auditoinnilla. Auditoinnissa käytetään kansainvälistä, tieteelliseen tutkimukseen ja näyttöön perustuvaa Welfare Quality -järjestelmää.
Käytännössä ELVI-merkki kertoo kuluttajalle, että tuote täyttää tietyt eläinten kokonaisvaltaista hyvinvointia mittaavat vaatimukset. Myöskään ELVI-merkittyihin maitopakkauksiin ei käytetä parsinavetoilta tulevaa maitoa, ja eläinten hoito-olosuhdevaatimukset ovat muutoinkin hyvin samankaltaiset kuin luomussa.
Kaupoissa on saatavilla myös ELVI-merkittyä luomumaitoa. Se tarkoittaa, että luomumaitotilalla noudatetaan luomuehtojen lisäksi ELVI-hyvinvointimerkinnän vaatimuksia ja niille tehdään vuosittain luomutarkastuksen lisäksi ELVI-auditointi.
Hyvin harva suomalainen sika pääsee ulkoilemaan. Kuva: Seppo Parkkinen
Astetta paremmilla kriteereillä tuotettua lihaa?
Suomalainen naudanlihatuotanto perustuu pääosin lypsylehmien sonnivasikoihin: lehmävasikat jäävät usein tilalle tulevaisuuden maidontuottajiksi, kun lihaksi kasvatettavat vasikat myydään 2–4 viikon ikäisinä vasikkakasvattamoihin. Näillä tiloilla vasikat elävät keskenään ryhmissä.
Lihaksi kasvatettavista eläimistä etenkin sioilla ja broilereilla on monenlaisia hyvinvointiongelmia. Sikojen ongelmat liittyvät muun muassa riittävän tonkimismateriaalin puutteeseen, karjuporsaiden kastrointiin ilman kivunlievitystä ja ahtaisiin tiloihin. Porsitushäkeissä emakoilla ei ole käytännössä minkäänlaisia mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan.
Broilereiden suurimmat hyvinvointiongelmat taas liittyvät eläinten hyvin nopeaan kasvutahtiin ja tilanahtauteen. Broilerit kärsivät muun muassa liikkumisvaikeuksista, kipua aiheuttavista kasvuhäiriöistä, vesipöhöstä ja sydänkuolemista. Erityisen epäonnisessa asemassa ovat broileriemot, joista hyvin monet kärsivät tutkimusten mukaan muun muassa jalkapohjien vaurioista.
Ulkoilevien sikojen lihaa myyvät tilat ovat harvassa, ja vielä harvemmassa ovat ulkoilevien kanojen lihaa myyvät tilat. Käytännössä kaikki luomusiat pääsevät ulkoilemaan, mutta luomulihatuotteiden saatavuus voi vaihdella hyvinkin paljon eri puolella maata. Luomuliiton tiedossa on vain yksi suomalainen luomubroileritila. Näidenkin kanojen tulee päästä ulkoilemaan touko-lokakuun välisenä aikana silloin, kun ei ole voimassa olevaa lintuinfluenssasta johtuvaa uloslaskukieltoa.
Luomulampaiden osuus lampaanlihantuotannosta on sen sijaan muuta lihantuotantoa huomattavasti suurempi: kaikista Suomessa ruoaksi kasvatetuista lampaista noin 20 prosenttia on luomulampaita. Myös luomulampaita sitovat muita lampaita tiukemmat hoito-olosuhteita ja ruokintaa koskevat tuotantosäännöt.
Myös ELVI-merkittyä naudan- ja karitsanlihaa on tarkoitus tulla tarjolle vuoden 2026 aikana, sillä ensimmäiselle liha-alan toimijalle on myönnetty ELVI-merkki.
Ulkokanoja tuottavien tilojen on täytettävä tietyt laissa määritetyt vaatimukset ulkokanojen pidolle. Käytännössä hyvin harva kana pääsee ulkoilemaan elämänsä aikana. Kuva: Manfred Richter/Pixabay
Kana voi paremmin, kun se saa liikkua myös ulkona
Jos kuluttajalla menee helposti sormi suuhun jossain, tämä tapahtuu kaupan kananmunahyllyllä: tarjolla on kaikenlaista virikehäkkimunista luomukananmuniin – eikä pakkauksesta välttämättä pysty päättelemään mitään siitä, millaisissa oloissa kanat ovat todellisuudessa eläneet.
Virikehäkkikanalat ovat käytännössä perinteisten häkkikanaloiden perillisiä: virikehäkkikanalan kanat elävät häkeissä, joissa niillä on virikkeenä munintaan rajattu alue, hieman pehkua nokkimista ja kuopimista varten sekä hieman häkin lattian yläpuolelle sijoitettu keppi, jonka tarkoitus on toimia ortena. Häkin lattia on verkkopohjainen, ja häkki on kooltaan niin matala ja ahdas, että ei kana mahdu edes nousemaan kunnolla pystyyn ja ojentamaan siipiään levälleen.
Lattiakanalassa ja kerroslattiakanalassa linnut ovat vapaana eläinhallissa. Yhdessä hallissa voi olla jopa 10 000 lintua. Tällaisten kanojen munia myydään myös vapaan kanan muna -nimellä. Vapaus on kuitenkin suhteellista, sillä kanoilla on ahdasta, ne elävät isoissa ryhmissä, ja niiden yksilöllinen hoito käytännössä lähes mahdotonta.
Ulkokanojen munia tuottavien tuotantotilojen on täytettävä tietyt laissa määritetyt vaatimukset ulkokanojen pidolle. Kanoilla on esimerkiksi oltava päiväsaikaan mahdollisuus liikkua laidunalueella. Lainsäädäntö antaa kuitenkin mahdollisuuden siihen, että munia voidaan edelleen pitää kaupan ”ulkokanojen munina”, vaikka kanoja pidettäisiin sisällä tuotantokauden aikana yhtäjaksoisesti enintään 16 viikkoa.
Luomukanalassa kanat ovat vapaasti hallin lattialla ja pääsevät kesäisin ulkoilemaan. Luomumunien osuus kananmunien tuotannosta on noin 6 prosenttia. Tavanomaisessa tuotannossa lintuja voi olla yhdeksän neliöllä, eikä kanaloissa yleensä ole ikkunoita. Luomukanalassa saa asua enintään kuusi kanaa neliömetrillä, ja luonnonvalo pääsee sisään kanalan ikkunoista. Luomukanalan varusteluun kuuluvat orret, munintapesät sekä iso pehkualue. Kanat myös ulkoilevat vähintään toukokuusta lokakuuhun.
Kanamunatuotannossa ei toistaiseksi ole ELVI-merkittyjä tuotteita.
Esimerkiksi ELVI-sertifikaatti tarkoittaa, että tilan tulee saada keskimääräistä markkinahintaa parempaa korvausta tuotteistaan. Tälle on syynsä: hyvinvointimerkin kriteereissä on useita vaatimuksia, jotka lisäävät tuotannon kustannuksia tilalliselle.
Esimerkiksi kuivikekustannukset voivat olla ELVI-tiloilla huomattavan korkeita, koska eläimiä ei kasvateta kovalla pohjalla. Kun tuottaja sitoutuu tiettyihin ehtoihin, hän voi lisäksi saada halutessaan lisäkorvausta esimerkiksi laidunnuksen ja vasikoiden pito-olosuhteiden parantamisesta hyvinvointikorvauksen kautta.
Luomumaitoa jalostavat meijerit maksavat luomumaidosta tuottajalle lisähintaa. Tänä syksynä tehdyssä selvityksessä ilmeni, että luomumaitojen kuluttajahinnat ovat monissa kaupoissa kuluttajille halvempia kuin vapaan lehmän kevyt- ja täysmaito.
Luomukotieläintuottajatkin voivat hakea eläinten hyvinvointikorvausta, mutta vain niiden toimenpiteiden osalta, jotka eivät ole EU:n luomuasetuksen mukaan vähimmäisvaatimuksia.
Myös luomumunista maksetaan tuottajille suurempi hinta kuin esimerkiksi virikehäkki- tai lattiakanalan munista. Näidenkin munien hinta on korkeampi kuluttajalle. Hintaero johtuu muun muassa luomukanalan korkeammista rakennuskustannuksista ja muista luomutuotannon ehdoista, kuten luomurehujen hinnasta, joista aiheutuu tuottajalle lisäkustannuksia.
Lähteet: Luomuliiton asiantuntija Brita Suokas, Finwelfaren operatiivinen johtaja Essi Wallenius, SEYn asiantuntijatyön päällikkö, eläinlääkäri Pihla Markkola, Proluomu, Eläinten hyvinvointikeskus, Ruokavirasto.
Teksti on julkaistu Eläinten ystävä -lehden numerossa 2/2025. Painetun lehden sivulla 14 olevaan kuvaan oli jäänyt asiavirheitä.
Kuvatekstissä väitettiin, että kaikkia lihanautoja saisi pitää kolme kuukautta sisällä ennen teurastusta. Näin ei ole, vaan lihanautojen pitää päästä joko laitumelle tai vähintäänkin ulkotarhaan riippuen vuodenajasta.
Lisäksi kuvatekstissä jäi mainitsematta, että parsinavetan käyttämisen poikkeuslupaa ei voi saada lihaeläinten kasvattamiseksi. Poikkeuslupa parsinavetoille koskee vain muutamaa lypsykarjatilaa.
