Jokainen eläin on kaunis – kissat opettivat kitaristi Emppu Suhosen pysähtymään

Suhosen eläinsuhteen kehittymiseen ovat vaikuttaneet myös lemmikit. Kun Suhonen oli lapsi, perheellä oli kesyrottia.

– Ne olivat upeita ja megaälykkäitä tyyppejä. Isoveljeni kanssa rakensimme niille kaikenlaisia labyrintteja, pelejä ja leikkejä, Suhonen muistelee. 

Ilon ohella elämä kesyrottien kanssa oli usein myös luopumista. Kesyrotan elinikä on 2–3 vuotta, ja välillä Suhosesta tuntui, että kotona vietettiin jatkuvasti hautajaisia ja suruaikaa. Lemmikin menettäminen oli hänelle lapsena hirvittävän vaikea tilanne. 

– Sitten meille tuli kaksi lemmikkikissaa, jotka elivätkin tosi vanhoiksi. 

Kun Suhonen muutti omilleen, hän oli tottunut siihen, että kotona on kissoja. Niinpä elämään tassutteli kaksi ocicatia: ensin Ami, sitten kaksi vuotta myöhemmin Yoda.

Amista, 15, ja Suhosesta yhteiset vuodet ovat kasvattaneet erottamattoman kaksikon. He lukevat toistensa tunnetiloja hyvinkin pienistä vihjeistä, missä on Suhosen mukaan niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Kun Amilla on hyvä meininki, se tarttuu Suhoseen ja päinvastoin. Sama tartuntavaara pätee myös ahdistukseen ja hermostuneisuuteen. 

Nuorena Ami oli niin levoton ja energinen, että Suhonen päätti hankkia kissaa rauhoittaakseen tälle kaverin. Kun Yoda, 13, muutti Suhosen luo, Ami rauhoittui valtavasti. 

– Yoda onkin perheemme maadoittaja. Hän on leppoisin, rennoin ja onnellisin kissatyyppi, jonka olen tavannut. Kun me muut skitsoilemme, Yoda on se, joka omalla läsnäolollaan tuo lämpöä ja rauhaa.

Kissoiltaan Suhonen onkin oppinut läsnäoloa ja pysähtymistä. Kun ihmisten maailma tuntuu liian paineiselta, nopeatempoiselta ja singahtelevalta ja Suhosen aivot käyvät ylikierroksilla, hänellä on tapana keskittyä tarkkailemaan Amia ja Yodaa. Silloin Suhonen seuraa, kun kissat katselevat ikkunasta ulos tai haistelevat kevään tuoksuja lasitetulla parvekkeella. 

– Kissojen läsnäolossa on varmaan samaa kuin jossain mindfulnessissa, jota ihmiset harjoittavat nykyään kursseilla, kun se ei muuten onnistu. Mutta kurssien sijaan voisimme vain olla niin kuin kissat ovat, Suhonen naurahtaa. 

Kissojen ikääntymisen myötä kiertueille lähtemisestä on tullut Suhoselle koko ajan vaikeampaa. Esimerkiksi keväällä Suhonen kiersi The Rasmuksen riveissä Pohjois-Amerikassa, tulevana syksynä Suomessa ja muualla Euroopassa. 

– Minun pitää vain luottaa siihen, että kaikki on hyvin. Ja tiedänhän minä, että Yodalla on aina kaikki hyvin. Amia lähinnä murehdin, mutta hyvin hän on pärjännyt aikaisemmatkin kiertueet. Puolisoni kanssa soitan videopuheluita, ja pyrimme aina siihen, että myös kissat pääsevät osallistumaan niihin.

Kolmas Suhosen eläinsuhteen muotoutumiseen vaikuttanut voima on punk. Teini-iässä Suhonen löysi punkmusiikin ja bändejä, joiden jäsenet olivat vegaaneja ja puhuivat eläinten oikeuksista. Samaa kieltä puhui myös Suhosen äiti, joka on ollut kasvissyöjä 70-luvulta asti. Punk-skene kolahti kuitenkin teini-ikäiseen lujemmin, ja Suhosesta tuli vegaani 13–14-vuotiaana. 

Punk-esikuviensa tavoin myös hän on aina valmis pitämään meteliä eläinten puolesta. Suhonen on ollut muun muassa mukana Eläinoikeusjuristien Eläinten vuoro -kansalaisaloitteessa kampanjoimassa eläinten perusoikeuksien puolesta, osallistunut Oikeutta eläimille -järjestön Vegaanihaasteeseen kummina ja musisoinut Animalian hovimuusikkona turkistarhausta vastustavissa mielenosoituksissa.  

Suhosta sosiaalisessa mediassa seuraavat myös tietävät, mitä mieltä hän on esimerkiksi eläintuotannosta. 

Suhosen mukaan hänen olisi vaikea perustella julkisuutta mitenkään muuten. Jos hän käyttäisi näkyvyyttään ainoastaan itsestään puhumiseen ja omien asioiden esille tuomiseen, hänen olisi vaikea katsoa aamuisin peiliin ja todeta, että vastaan katsoo kyllä hyvä tyyppi. 

– Puhun aina integriteetistä eli siitä, että olisin lahjomaton ja pysyisin rehellisenä omille arvoilleni. En tinkisi mistään sellaisesta. Jos omista arvoista lähtee tinkimään, elämä käy sietämättömäksi. 

– Olen ajatellut, että okei, minulla on onnekas asema ja jengiä kiinnostaa tekemiseni, joten voin käyttää ääntäni niiden puolesta, joilla ei ole sitä mahdollisuutta. 

Jos Suhosella olisi valtaa korjata yksi epäkohta ihmisten suhteessa muunlajisiin, hän puuttuisi tapaamme kohdella tuotantoeläimiä. Suhosesta on hurja ajatus, että meillä ihmisillä on oikeus käyttää muunlajisia häikäilemättömästi tuotantohyödykkeinä. 

– Toisenlajinen eläin on tehtaan osanen, hyödyke. Kasvottomia, nimettömiä yksilöitä – tai oikeastaan massaa. Eihän tuotantoeläimiä edes mielletä yksilöiksi. 

Suhonen myöntää, että hänen valitsemansa tie eläinten puolustajana on usein raskas ja ristiriitainen. Välillä eteen tulee todella huonoja uutisia, kuten vaikkapa hallituksen päätös perua eläinten hyvinvointilakiin kirjattu porsaiden kastraatiokielto. 

Huonot uutiset saavat hänet ahdistumaan, masentumaan ja pettymään. 

– Mutta sitten olen ajatellut, että jos minulla on vähän vaikeata, niin ajattelepa sitä tuotantoeläintä, joka syntyy ja kuolee näkemättä kertaakaan taivasta, tai tuntematta nurmikkoa jalkojensa alla. Jos kaltaiseni ihmiset luovuttavat, koska välillä tuntuu työläältä, sitten niillä tyypeillä ei ole ollenkaan toivoa, Suhonen kiteyttää.