Lypsykarjatiloilla pohditaan, voisivatko vasikat sittenkin kasvaa emän vierellä

Kun vierihoitoaika on pitkä, kokemusta nautojen käyttäytymisestä löytyy koko ajan lisää. Kuva: Suvi Ojala
Artikkelit
12.12.2024 Pi Mäkilä 13 min
Suomessa vasikat vieroitetaan yleensä pian syntymän jälkeen, sillä lypsykarjan maidontuotanto halutaan maksimoida. Vasikoiden eristämistä on perusteltu myös sillä, että vasikat pysyvät terveempinä, kun ne pidetään erossa aikuisista naudoista. Suunta voi kuitenkin olla kääntymässä. Osalla lypsykarjatiloista vasikat saavat kasvaa emän tai imettäjälehmän hoidossa.
12.12.2024 Pi Mäkilä 13 min

Pieni, kirjava vasikka loikkii isojen lehmien keskellä ja pujahtaa äkkiä aidan raosta laitumen toiselle puolelle. Hetken kuluttua emä komentaa vasikan takaisin, ja ei käy aikaakaan, kun vasikka on taas oikealla puolella aitaa, emän huomassa. Vasikalla on ikää vasta viikon verran, mutta sekä se että ympärillä pyörivät muut naudat kulkevat rauhassa navetan ulkopuolella ja takaisin navettaan.  

Ylöjärvellä, keskellä idyllistä pirkanmaalaista maalaismaisemaa sijaitsevalla Plihtarin tilalla vallitsee seesteinen tunnelma, ja lehmät ja vasikat vaikuttavat elävän sulassa sovussa. Nuorimmalla asukkaalla on ikää vain muutama päivä, vanhimmalla reilut 12 vuotta.  

– Aluksi kyllä hieman hirvitti, miten vasikat pärjäävät. Mutta tuolla ne menevät: emät pitävät niistä hyvää huolta, ja jos emältä jää joku huomaamatta, muut lehmät viimeistään huomauttavat vasikalle missä kannattaa kulkea ja missä ei, tilan emäntä, Essi Plihtari esittelee.  

Lehmävasikat viettävät Plihtarien tilalla kolme ensimmäistä kuukautta elämästään emän mukana vierihoidossa. Tämän jälkeen ne vieroitetaan maidosta. Myös sonnivasikat saavat viettää elämänsä ensimmäiset viikot emän seurassa ennen kuin ne kuljetetaan 2–4 viikon iässä vasikkakasvattamoihin. 

Tila on toistaiseksi melkoinen harvinaisuus suomalaisten lypsykarjatilojen joukossa. Suurin osa lypsykarjatiloilla syntyvistä vasikoista nimittäin vieroitetaan emästään noin vuorokauden iässä, luomutuotannossa taas noin viikon iässä. Tämän jälkeen vasikat kasvavat joko yksittäiskarsinoissa tai ryhmäkarsinoissa, ja ne saavat maitonsa juottoämpäreistä. Käytäntöä perustellaan sillä, että tällöin lehmän tuottama maitomäärä saadaan kokonaisuudessaan tuotantoon. Myös vasikoiden on perinteisesti ajateltu olevan terveempiä, jos ne eristetään muista naudoista.  

Mikko Plihtari katsoo lehmien makuuhallia. Lehmät makoilevat kuivikkeiden päällä.

Plihtarien navetta on kokenut vuosien varrella useita remontteja. Yksi uudistuksista on suuri makuuhalli, johon lehmät ja vasikat saavat kulkea vapaasti. Kuva: Suvi Ojala

Parsinavetasta pihatoksi

Kun Essi Plihtari muutti miehensä Mikko Plihtarin kotitilalle reilut kymmenen vuotta sitten, naudat asuivat vielä perinteisessä parsinavetassa. Parsinavetassa lehmät kytketään omille paikoilleen, ja ne pääsevät jaloittelemaan kesäisin laitumelle. Muuten niiden elämä on varsin yksitoikkoista, sillä ne seisovat ja makaavat suurimman osan vuodesta omilla paikoillaan. 

Mikko Plihtari oli tehnyt tilalla jo aiemmin erinäisiä muutoksia, ja hiljalleen parsinavetastakin alkoi muotoutua toisenlainen rakennus. Rahaa muutoksiin ei juuri ollut käytettävissä, joten muutostyöt on tehty nokkeluudella ja hartiavoimin. Helppoa se ei ole aina ollut.  

– Tässä ollaan koko ajan mietitty, että miten tilaa voidaan jatkaa siten, että toiminta olisi kannattavaa ja että eläimet voisivat hyvin, Mikko Plihtari kertoo. 

Aluksi Plihtareille ei ollut suinkaan selvää, että tilalla päädyttäisiin vielä jonain päivänä pitkään vierihoitoon ja nykymuotoiseen toimintaan, jossa naudat saavat liikkua päivisin vapaasti sisältä ulos. 

– Ensimmäiset isommat muutokset taisivat lähteä talvijaloitteluun ryhtymisestä. Jaloittelukatokseksi ajateltu tila otettiin kuitenkin käyttöön umpilehmille, jotta saatiin ne eroteltua omalle ruokinnalle. Näin päästiin eroon poikimahalvauksista. Myös poikimakarsinat otettiin käyttöön jo parsinavetan aikana, Essi Plihtari muistelee.  

"Ensimmäiset isommat muutokset lähtivät talvijaloitteluun ryhtymisestä."

– Uusia ideoita toiminnan parantamiseen on ollut koko ajan, mutta raha on ollut monesti esteenä, Mikko Plihtari lisää. 

Siksi osa navetassa olevista ratkaisuista on toteutettu varsin luovasti.  

– Osa naudoista ei meinannut aluksi oppia siihen, ettei navetassa tarvitse enää seistä tai maata samassa, nimetyssä paikassa. Ne olivat niin urautuneita, että ne tulivat aina samaan kohtaan makaamaan. Toin lopulta pitkän puunrungon parsien kohdalle, jotta lehmät oppivat, että navetasta löytyy mukavampiakin makoilupaikkoja, kuten pehmeä ja paksusti kuivitettu makuuhalli. Lehmät voivat kulkea sinne nyt omaan tahtiinsa, Mikko Plihtari kertoo.  

Lehmiä ja vasikoita ulkona, taustalla siintää vihreää laidunta

Vasikoiden vierihoitoon siirtyminen on vaatinut Essi ja Mikko Plihtarin mukaan paljon rohkeutta. Kuva: Suvi Ojala

Muutokset vaativat rohkeutta

Parin viime vuoden ajan navetassa työskentelyä on helpottanut myös lypsyrobotti, joten lehmät voivat itse kulkea lypsylle. Muutosten teko on vaatinut Plihtarien mukaan kosolti rohkeutta.  

– Tämä on vanha rakennus, eikä tätä ole suunniteltu sitä varten, että emät voisivat hoitaa täällä vasikoitaan ja että vasikat liikkua vapaina. Esimerkiksi lattiassa olevat ritilät ovat sellaiset, että ollaan mietitty paljon, miten vasikat pärjäävät ja jäävätkö ne jumiin. Toistaiseksi ne ovat pärjänneet hyvin, eikä kenelläkään ole ollut ongelmia kävellä ritilöillä, Mikko Plihtari sanoo.  

Etenkin ensimmäiset kerrat, kun vasikat pääsivät muiden nautojen mukana ulos, tuntuivat Plihtareista hyvin jännittäviltä. 

– Ne juoksivat aitojen ali ja pienimmät väliaidan läpi. Alussa tätä tapahtui nykyistä enemmän, koska lehmät eivät olleet tottuneet siihen, että vasikat pääsevät väärälle puolelle. Naudat oppivat kuitenkin tosi nopeasti hoitamaan homman keskenään. Ne opettavat vasikoille, että aitalankoja pitää varoa, ja kertovat kyllä nopeasti, jos jokin on pielessä, Essi Plihtari kertoo.  

Vierihoidon seuraaminen on opettanut Plihtareille myös sen, että lehmien kyky ja tapa hoitaa vasikoitaan on varsin yksilöllistä. Siinä, missä joku on todella hyvä ja huolehtivainen äiti, joku toinen antaa jälkikasvunsa kirmata vähän missä sattuu.  

Paluu vanhaan ei houkuttele

Kokemusta ja ymmärrystä nautojen käyttäytymisestä kertyy jatkuvasti lisää, mutta myös työn määrä on välillä kasvanut. 

– Hiehojen kanssa on nyt enemmän tekemistä kuin aiemmin. Niiden pitää opetella samaan aikaan sekä vasikan hoito että robotilla käyminen. Parsinavetassa työ oli muutenkin selkeämpää, sillä lypsyt ja vasikoiden juotot tapahtuivat tiettyinä kellonaikoina. Nyt tämä työ ajoittuu kokonaisvaltaisemmin kellon ympäri, eli tavallaan navetan pyörittäminen on jopa aiempaa sitovampaa. Hoitajan jaksaminen on tärkeää, Essi Plihtari sanoo. 

Silti paluu vanhaan ei houkuttele.  

– Vasikat saavat nyt juomansa täysin oikean lämpöisenä, juuri silloin kun ne sitä tarvitsevat. Toki niiden juoma maitomäärä näkyy tuotannon määrässä: maitomäärän romahduksen näki ihan heti, kun vierihoito alkoi. Ennen vasikoiden juoman maitomäärän näki heti: nyt vasikoiden hyvinvointia pitää osata arvioida muiden kriteerien perusteella, Essi Plihtari huomauttaa. 

Myös eläinten käsittelyyn on pakko panostaa aiempaa enemmän: silloin, kun vasikat vieroitetaan hyvin nuorina, ne tottuvat nopeasti ihmisen käsittelyyn. Pitkässä vierihoidossa tilanne on toinen. 

– Vierihoidossa ne oppivat ensisijaisesti puhumaan hyvin lehmää ja vasta sitten toimimaan myös ihmisten kanssa. Vapaana oma tahto on voimakas. Nauta on kuitenkin pakoeläin luonnostaan, joten ihmisen kanssa toimiminen ei ole sille aina luontaista, Mikko Plihtari jatkaa. 

ruskea lehmä kurottelee aidan takaa kohti kameraa

Lehmien kyky hoitaa vasikoitaan on yksilöllistä.

Kiinnostus vierihoitoa kohtaan kasvaa

Plihtarien tila on suomalaisittain vielä harvinaisuus, mutta kiinnostus vasikoiden pidempää vierihoitoa kohtaan on kuitenkin kasvussa.  

– Tuottajien kiinnostus pidempää vierihoitoa kohtaan on kasvanut valtavasti. Vierihoidon kestoa ei kuitenkaan tilastoida mitenkään, joten niiden tilojen määrää, jotka toimivat tällä tavoin, on mahdotonta arvella, sanoo vierihoidon parissa Luonnonvarakeskuksessa työskentelevä tutkija Mikaela Mughal 

Myös se, mitä pidemmällä vierihoidolla käytännössä tarkoitetaan, vaihtelee. 

– Osa tiloista puhuu pidemmästä vierihoidosta silloin, kun vasikat viettävät emän kanssa parin viikon ajan. Osalle pidempi vierihoito taas tarkoittaa useampien kuukausien aikaa. Osa tiloista taas käyttää niin sanottuja imettäjälehmiä, Mughal selventää.  

Imettäjälehmällä tarkoitetaan nautaa, joka imettää kerralla kahdesta neljää vasikkaa, joista yksi voi olla sen oma. Mughalin mukaan imettäjälehmiksi valikoituvat lehmät ovat usein lehmiä, jotka ovat kiinnostuneita vasikoista. Joskus lehmä päätyy imettäjälehmäksi myös silloin, jos se kärsii esimerkiksi jalkaongelmista. 

– Vasikoiden kanssa pidettävä lehmä saa yleensä maata pehmeämmällä alustalla ja sen tarvitsee kävellä vähemmän päästäkseen rehun luo. Tässä piilee kuitenkin se riski, että imettäjälehmiksi valikoituvat lehmät, jotka ovat sairaita. 

– Sekä tilojen että kuluttajien kiinnostus pidempää vierihoitoa kohtaan on lisääntynyt hiljalleen. Myös Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto (EFSA) on julkaissut viime vuonna suosituksen vasikoiden hyvinvointiin liittyen. Kannanotossa suositeltiin vähintään yhden päivän emäkontaktia vasikoille, mutta samalla tunnustettiin tarve pidentää vierihoitoa, kunhan menetelmät kehittyvät, Mughal kertoo. 

"Sekä tilojen että kuluttajien kiinnostus pidempää vierihoitoa kohtaan on lisääntynyt hiljalleen."

Emä leimautuu vasikkaan jo muutamassa minuutissa, mutta vasikalla leimautuminen kestää useita päiviä. Siksi on ajateltu, ettei vasikka juurikaan kokisi stressiä varhaisesta vieroitustilanteesta. 

– Tällä hetkellä käsitys on, että kun lehmä ja vasikka saavat olla useita viikkoja yhdessä, stressi on molemmille isompi kuin silloin, jos vasikka vieroitettaisiin heti syntymän jälkeen, Mughal huomauttaa. 

Myös vasikoiden terveystilanne ja mahdollisten tartuntatautien leviäminen on huolestuttanut eläinlääkäreitä.  

– Tutkimukset kuitenkin osoittavat, ettei vasikoiden terveys yleensä huonone vierihoidolla. Käytännön kokemus taas osoittaa, että sairastuvuus voisi olla vierihoidossa jopa pienempää, sillä vaikka tauteja liikkuu, vasikat ovat vastustuskykyisempiä, Mughal sanoo. 

vasikka ulkotarhassa

Vasikat oppivat vierihoidon ansiosta tärkeitä sosiaalisia taitoja. Kuva: Suvi Ojala

Leikkisämpiä ja paremmin nukkuvia vasikoita?

Vierihoidon toteuttamisen suurimmat haasteet liittyvät Mughalin mukaan samoihin asioihin, joita Plihtarienkin tilalla on pohdittu.  

– Tuotantorakennuksia ei ole suunniteltu sen mukaan, että vasikat viettäisivät aikaa aikuisten nautojen joukossa. Tiedän kuitenkin useita tiloja, joilla vasikat ja emät elävät yhdessä, ja tiloilla tehdyt rakenteelliset muutokset ovat olleet varsin minimalistisia Mughal sanoo. 

Vasikoiden vierihoidosta saama hyöty on tutkimusten mukaan selkeää: jos vierihoitoa ei rajoiteta, vasikka saa maitoa luonnollisella tavalla, oikean lämpöisenä ja riittävän usein.  

– Vasikka imee luonnossa vähintään neljästi mutta usein huomattavasti useampia kertoja vuorokaudessa. Harvalla tilalla on mahdollisuus järjestää tällaista, jos käytössä ei ole automaatteja. Vierihoidossa vasikoiden ravinnonsaanti on optimaalista, ja tästä johtuen erilaista häiriökäyttäytymistä ja stereotyyppistä käyttäytymistä esiintyy vähemmän. Vasikat myös leikkivät enemmän ja nukkuvat paremmin, Mughal kertoo. 

Emän tai imettäjälehmän kokemaa stressiä ja vierihoidon vaikutuksia on sen sijaan tutkittu huomattavasti vähemmän.  

– Jotkin vasikat ja imettäjälehmät muodostavat tiiviitä suhteita, ja vasikka oppii myös imettäjälehmältä sosiaalisia taitoja. Imettäjälehmän kanssa kasvamisella on siis vaikutusta vasikoiden oppimiskykyyn ja sosiaalisuuteen. Toisaalta osa eduista on saavutettavissa myös silloin, kun vasikat kasvavat varhaisesta iästä asti ryhmäkarsinoissa, Mughal sanoo. 

Sitä, millaisia vaikutuksia myöhemmällä erottamisella tai imettäjälehmien käytöllä on vastustuskykyyn ja mikrobiomin kehitykseen, Mughal ei pysty sanomaan. Tutkimukset ovat vielä kesken.  

nauta navetassa

Plihtarien tila on saanut Welfare Quality -auditoinnissa korkeimmat mahdolliset pisteet. Naudat pääsevät liikkumaan navetassa omaan tahtiin sisään ja ulos. Kuva: Suvi Ojala

Vieroitus aiheuttaa aina stressiä

Tapahtui maidosta vieroitus ja vasikan emosta vieroitus sitten missä vaiheessa tahansa, vierihoidon suurimmat haitat sekä emälle että vasikalle liittyvät vieroitusaikaiseen stressiin.  

SEYn asiantuntijatyön päällikkö Pihla Markkola huomauttaa, että kaikkein huonoin ikä vasikoiden vieroitukseen emosta on silloin, kun vieroitukseen liittyy muitakin stressitekijöitä. Jos esimerkiksi vasikat vieroitetaan maidosta ja emosta samaan aikaan kun ne nupoutetaan ja kuljetetaan toisaalle, vasikka kokee valtavan paljon stressiä lyhyen ajan sisällä. 

– SEY tavoittelee siksi tilannetta, jossa vasikalla ja emälehmällä olisi mahdollisuus olla yhdessä mahdollisimman pitkään. Tärkeää olisi, että vieroitus ja erotus tehtäisiin asteittain ja siten, ettei vasikoita vierotettaisi maidosta ja emästä yhtä aikaa, Markkola sanoo. 

Asteittainen vieroitus ja erotus pohdituttavat myös lypsykarjatiloilla. Siksi keinoja toteuttaa vieroitustilanne on monia.  

SEY tavoittelee tilannetta, jossa vasikalla ja emälehmällä olisi mahdollisuus olla yhdessä mahdollisimman pitkään.

Osa tiloista käyttää vieroituksessa apuna vasikan nenään kiinnitettäviä muovisia läppiä, joiden tarkoituksena on estää maidon imeminen. Läppää käyttävä vasikka voi kuitenkin viettää aikaa emän tai imettäjälehmän hoivassa. Mughalin mukaan tapa vähentää eläinten kokemaa stressiä.  

– Ratkaisu kaipaisi kuitenkin vielä vähän tuotekehitystä, sillä osa vasikoista saa läpästä nenään hiertymiä ja osalta läpät tippuvat, hän sanoo. 

Myös Mughal puhuu asteittaisen vieroituksen puolesta. 

– Moni tuottajakin kokee vieroitustilanteen hankalaksi, koska lehmät huutavat. Jos imemismäärää vähennettäisiin esimerkiksi aitojen avulla hiljalleen, lopullinen eron hetki ei olisi niin dramaattinen. Vieroitus ja emästä erotus kannattaisi tehdä niin, ettei maidonsaanti lakkaa samaan aikaan kun emä häviää näkyvistä, Mughal sanoo. 

vasikka juoksee emänsä edellä, etualalla näkyy toisen lehmän takapää

Essi ja Mikko Plihtari uskovat, että eläinten hyvinvointiin panostaminen maksaa itsensä takaisin pidemmällä aikavälillä.

Hyvinvointiin panostaminen ei näy tilallisen kukkarossa

Myös Plihtarien tilalla kaikuu välillä melkoinen mylvintä, kun vieroituksesta on vain hetki aikaa. Essi ja Mikko Plihtarin mielestä vierihoito on tosin lisännyt muutenkin lehmien ääntelyä.  

– Nykyisin tulee yhä enemmän mietittyä, mitä mikäkin ääni tarkoittaa, Essi Pilhtari sanoo. 

Hän huomauttaa, että lehmät pyrkivät myös itse lievittämään vieroitusaikaista stressiä.  

– Ne nuolevat toisiaan, ja kokeilemme esimerkiksi harjaamista, kun vieroitus on ohi. Vieroituksen jälkeen lehmät käyvät vähän tiuhemmin robotilla, eli ne varmasti helpottavat oloaan itse sillä tavoin. 

Plihtarien tila on saanut Welfare Quality -auditoinneissa korkeimmat mahdolliset pisteet, ja tilalta saatu maito pääsee Hämeenlinnan osuusmeijerin kautta ELVI-merkittyihin maitotuotteisiin.

ELVI-merkki on riippumaton, eläinten hyvinvoinnista kertova sertifikaatti, jonka vaatimuksilla on vahva tieteellinen tausta. Hyvinvointimerkin avulla kuluttaja voi tehdä kaupassa valinnan, jossa on huomioitu eläinten hyvinvointi. 

"Meille on ollut kuitenkin tärkeää, että saamme toimia omien vahvuuksiemme mukaan. Yritämme elää mahdollisimman pitkälle omien arvojen mukaista elämää."

Nautojen hyvinvointiin panostaminen ja korkeat hyvinvointipisteet eivät kuitenkaan näy tilallisen kukkarossa.  

– Päinvastoin, Essi Plihtari nauraa.  

– Lehmäthän lypsävät nyt vähemmän, kun vasikat juovat isomman osan maidosta. Tehokkaampaa olisi varmaan toimia toisin. Meille on ollut kuitenkin tärkeää, että saamme toimia omien vahvuuksiemme mukaan. Yritämme elää mahdollisimman pitkälle omien arvojen mukaista elämää, hän jatkaa. 

Plihtarit uskovat myös, että eläinten hyvinvointiin panostaminen maksaa lopulta itsensä takaisin pidemmällä aikavälillä.  

– Jos tällä tavalla kasvattamalla saa vahvemman ja kestävämmän vasikan, on todennäköistä, että vasikasta kasvaa lopulta vahvempi ja kestävämpi nauta. Me uskomme, että maailma tarvitsee lehmiä, Essi Plihtari lisää. 

Skip to content