Lihasta kaiverrettu kirja

Mariia Niskavaara: Ester, Teurastaja.
Kosmos, 2025.

”Eläinten energia siirtyy ihmisestä Jumalaan, Ester kirjoittaa vihkoon, ja hänelle valkenee, että maailmassa on järjestys. Ihminen on maailmassa eläinten ja Jumalan välissä, sillä Jumalan luomista ihminen on ainoa, joka osaa kokata.”

Mariia Niskavaara voitti esikoisteoksellaan Ester, Teurastaja Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon. Teosta lukiessa ei ole vaikea ymmärtää miksi. Harvoin eteen sattuu näin oivaltavaa kotimaista kirjallisuutta, joka onnistuu leikittelemään kielellä ja mielikuvilla olemalla samaan aikaan hauska, synkkä, kepeä ja groteski.

Kirja kertoo Esteristä, joka kasvaa lihakaupungissa, kaupungissa, jonka keskeisin tuotantolaitos on lihatehdas. Hän syntyy vanhemmille, jotka toimivat lihakaupan yrittäjinä, ja Ester viettää lapsuutensa lasikaapin makkaroita ihaillen. Aikuisena Ester valitsee ammatikseen teurastajan. Teurastaminen, lihan käsittely, sen erilaisten olomuotojen rakastaminen tulee Esteriltä luonnostaan. Lihallisen elämän kiintopisteeksi kehkeytyy oman lapsen saaminen, mutta se ei ota onnistuakseen.

Teos onnistuu käsittelemään kysymystä lihallisena olemisesta ja samalla eläinten syömisestä tavalla, jollaista en ole aiemmin lukenut. Elämme lihan maailmassa: olemme itse lihaa, sitä samaa lihaa, jota himoitaan niin ruokahalulla kuin muillakin haluilla. Lukemisen jälkeen on maahan ja materiaan palautettu olo.

Yhteiskunnassa, jossa lihaa syödään mutta jossa sen tuotantomekanismit ovat piilotetut on usein tukahduttavaa olla tietoinen siitä, miten liha kaupan hyllyille päätyy. Tähän tunteeseen kirja toimii katarsiksen lailla. On vapauttavaa lukea tekstiä, jossa liha on niin moniulotteisesti läsnä. Kirjan sivuilta ei saarnaamista tai etiikkaa löydy, mutta juuri siksi se onnistuu olemaan syvällisen eettinen teos. Ester on satu, ja se välittää moraalisen viestinsä samoin kuin Grimmin sadut – mutta pilke silmäkulmassa.

Luulen, että kuka tahansa – söi eläimiä tai ei – voi löytää kirjasta iloa ja oivalluksia.