Kajo-koira sai Mikko Kekäläisen luopumaan monista periaatteista

Muutamassa vuodessa Kekäläisen näkemys koiran kanssa elämisestä on muuttunut. Käveltyjen askelten määrä on Kajon myötä luonnollisesti kasvanut, haastatteluhetkelläkin Kekäläinen on koiralenkillä. Vastuu on iso ja koirasta huolehtiminen vaatii paljon, mutta pelkän ottamisen sijaan nelijalkainen ystävä myös antaa valtavasti. 

Kekäläinen kuvailee Kajon tuoneen elämään ihan hirveästi kaikkea: yhteyttä, lämpöä ja rakkautta. 

– Jossain vaiheessa havahduin siihen, mistä johtuu, ettemme ole aamuisin enää niin kärttyisiä. Tajusin aika nopeasti, että Kajostahan tämä johtuu. Kun koira heiluttaa häntäänsä, on vaikeaa olla huonolla tuulella. Kajon häntä on taikahäntä, joka levittää hyvää tuulta. 

– Kajo on tuonut perhedynamiikkaan myös jotain sellaista, mitä on vaikea sanallistaa, mutta jonka aistii. Kajo on tehnyt tosi, tosi hyvää perheellemme. 

Kajon myötä Kekäläinen on löytänyt itsestään myös uuden, lässytykseen ja koirapuheeseen taipuvaisen puolen. Nykyisin hän uskookin, että kaikkien ihmisten sisällä on hirveän paljon lässytystä, jota on hyvä päästää ulos. 

– Se tuo elämään lämmön ja pehmeyden ulottuvuuden. Ensinnäkin, kun sitä lässytystä harrastaa itse ja sitten kun sitä kuulee paljon ympärillään. Meillä lässytetään ja puhutaan koirakieltä tosi paljon. Eläimet ottavat meistä ihmisistä ihan huomaamattakin sellaisia hyviä puolia esiin, jotka saattaisivat muutoin jäädä näyttäytymättä. 

Koiranomistajan hienoimpia hetkiä Kekäläisen mukaan ovat yhteiset pienet hetket, jolloin Kajo kellahtaa selälleen ja antaa ymmärtää, että nyt voisit rapsuttaa masusta. 

Sellaisina hetkinä lässytys on ylitsevuotavaa. 

– Oletan, että Kajo itsekin miettii silloin, että olettekohan te ihan täysjärkisiä, olette kyllä tosi outoa porukkaa. Mutta on ihanaa olla sekaisin tällaisesta koirasta, Kekäläinen tiivistää. 

Kekäläinen luonnehtii Kajoa kauniiksi pörröpalloksi ja hyvin aktiiviseksi koiraksi. Jälkimmäistä Kajo on etenkin aamuisin, kun Kekäläinen haluaisi vasta heräillä ja keskittyä kahvikuppiinsa. 

– Kajo on koko ajan tökkimässä polvitaipeeseen, että mitäs siinä istutaan, nyt leikkimään, leikkimään, leikkimään, hän naurahtaa. 

Aamujen ohella Kajosta on kuoriutunut myös yökaveri. Kekäläinen oli, monen koiranomistajan tavoin, päättänyt, että koira ei sitten tule sänkyyn. Alkuvaiheessa periaate piti, sillä Kajo oli pentuna niin pieni, ettei päässyt sänkyyn. Tilanne muuttui, kun Kajo oppi hyppäämään. 

– Nyt olen sitä mieltä, että jos koira ei ole yöllä vieressä, koirasta menee puolet hukkaan. Kyllähän koiran pitää siinä olla ja nimenomaan välissä. Välillä olemme yrittäneet, että menepäs tuonne sivulle, että ihmisetkin saavat olla vierekkäin. Kun sitten nukahdamme, Kajo huomaa tilaisuutensa tulleen ja mönkii väliimme. 

Uusien ihmisten ja ilmiöiden suhteen Kajo on uteliaisuudestaan huolimatta hieman varautunut. Kekäläinen kertoo, että jos vaikka lumikola sattuu olemaan pihalla jossain sellaisessa paikassa, jossa se ei ole aiemmin ollut, kola on haukuttava ensin pystyyn ennen kuin sitä voi lähestyä. 

Tryffelikoirana Kajo on myös hyvin tarkkanenäinen. Kekäläinen uskoo, että hajuaistinsa ja koulutettavuutensa ansiosta koira voisi löytää melkein mitä tahansa. Kotioloissa hän on jo testannut Kajon taitoja viiden euron setelillä. 

– Kajo löysi sen, kuten myös Airpodin kuulokkeen. Kajo tuntuu oppivan melkein mitä vain. Ehkä lagottomaiseen tyyliin totteleminen on sellaista, että hänellä on oma näkemyksensä myös siitä, onko käskyä toteltava juuri silloin kun sanotaan, vai voiko siitä tehdä omaakin pohdintaa.

Kajon myötä Kekäläinen on oppinut uutta myös pronomineista. Hän on havainnut, että jos koiraan viittaa sanalla hän, se herättää joissain ihmisissä hyvin tulenkatkuisia näkemyksiä. 

– Sanokaa koirianne miksi haluatte, mutta minulle Kajo on perheenjäsen ja hän, mitä suurimmissa määrin. Jos se jotain ihmistä häiritsee, antaa häiritä, Kekäläinen toteaa. 

Omaa rooliaan Kajon silmissä Kekäläinen uumoilee jonkinlaiseksi porukan johtohahmoksi. Sitä mieltä on myös muu perhe, vaikka ajatus lauman alfayksilönä olemisesta ei Kekäläistä ihan hirveästi innosta. 

– En tiedä, kuvittelenko, mutta minusta näyttää esimerkiksi siltä, että Kajo leikkii lastemme kanssa eri tavalla kuin minun kanssani. Se saa miettimään, että ajatteleekohan hän olevansa jollain tavalla samalla tasolla lasten kanssa. Minulta hän hakee selkeästi hellyyttä ja rapsutteluja. 

Kekäläinen toivoo, että Kajo ajattelee hänen olevan ihminen, joka pitää huolta ja haluaa, että koiralla on oikeasti hyvä olla. 

– Kun viimein annoin periksi, että okei, otetaan koira, sanoin, että sen jälkeen meidän kaikkien pitää tajuta, ettei koira tule meidän viihdykkeeksemme, vaan me haluamme omasta puolestamme antaa sille niin hyvän koiranelämän kuin mahdollista.