Kissan kotihoitajalta vaaditaan paljon kärsivällisyyttä
Viime vuoden kesäkuussa Satakunnan eläinsuojeluyhdistys sai pyynnön loukuttaa eräässä piharakennuksessa eläneet toistakymmentä populaatiokissaa.
Kahden viikon loukutusjakson viime metreillä loukkuun päätyi Rosvo-Roope. Osa nuorista kissoista oli uteliaampia ja tottuneempia ihmiseen, mutta Rosvo-Roope oli todella pelokas.
– Ei saanut päinkään katsoa ilman, että tuli sähinät ja murinat. Roope oli todella kauhuissaan alusta asti, eikä se tullut syömäänkään, jos ihminen oli katsomassa, kertoo Satakunnan eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskotivastaava Annakaisa Vanhala.
Roopen toinen silmä on sokea tai ainakin puolisokea ja sen korva oli haljennut.
– Silmän ja korvan takia hän oli vähän rosvon näköinen. Hän oli siksi Rosvo-Roope aluksi, mutta se rosvo-sana on jäänyt pois, kun hänestä on kuitenkin kuoriutunut tuollainen lullukka, Vanhala kertoo.
Näkövamma voi kuitenkin olla syynä siihen, miksi Roope oli niin arka ja viihtyy edelleen sijaiskodissaan sängyn alla. Kesytyksessä lähdetään liikkeelle hyvin pienistä asioista. Alussa kotihoitaja makoilikin makuuhuoneen lattialla, jotta kissa tottuisi ihmiseen.
– Ensimmäisenä lähdetään siitä, että kissa tottuu olemaan samassa huoneessa ihmisen kanssa ja että se uskaltaa sulkea silmänsä, kun ihminen on vieressä. Vähitellen edetään siihen, että kissa voi maata rennosti kyljellänsä ihmisen seurassa.
Roope houkuteltiin piilopaikastaan sängyn alta siirtämällä ruokakuppia pikkuhiljaa kauemmas.
– Siirsin ruokakuppia noin puoli metriä kerrallaan joka päivä. Meni varmaan kaksi viikkoa, että päästiin muutama metri makuuhuoneesta olohuoneeseen, Roopen kotihoitaja Oona Renfors muistelee.
”Kotien etsinnässä ollaan tarkkoja ja monta kotiehdokasta karsiutuu, kun sanotaan, että eläimeen täytyy ensin tulla tutustumaan, eikä sitä voi vain hakea. Yhä jotkut myös yllättyvät, ettei kissaa saakaan ilmaiseksi”, Annakaisa Vanhala sanoo. Kuva: Oona Renfors
Pitkä matka kotikissaksi
Aran kissan kotihoitajalta vaaditaan hyviä hermoja ja kärsivällisyyttä. Populaatiosta loukutettu kissa voi olla kuin eri eläin verrattuna kesyyn kotikissaan, johon monet ovat tottuneet. Kesytykseen menee usein ainakin puoli vuotta tai vuosi.
– Kissat ovat olleet minulle aina tuttuja, ja perheessäni on ollut kissoja, mutta minulla ei aiemmin ole ollut tällaista arkaa ja pelokasta kissaa, Renfors kertoo.
– Tiesin, mihin olen ryhtymässä, ainakin teoriassa, mutta se, miten arka, pelokas ja ongelmainen Roope on ollut, on kuitenkin ollut raskasta.
Kun hyviä hetkiä löytyy, aran kissan kesyyntyminen tuntuu palkitsevalta. Myös hädässä olevien eläinten auttaminen tuntuu arvokkaalta.
– Vaikka välillä kärsivällisyys meinaa loppua, niin kun hän illalla tulee tänne pötköttämään, ottaa rennosti tai leikkii ja käyttäytyy hassusti, onhan se ihana nähdä.
Satakunnan eläinsuojeluyhdistys pyrkii siihen, että kotia etsivät kissat olisivat uuteen kotiin päätyessään jo melko kesyjä.
– Sellaisia kotiehdokkaita, jotka haluaisivat jatkaa kesytystyötä kotona, on rajallisesti. Yleensä ihmiset haluavat kissan, jonka kanssa ei tarvitse alkaa tehdä mitään taikatemppuja, Annakaisa Vanhala pohtii.
Roopekin etsii yhä omaa loppuelämän kotia. Roopen kaltaiselle herkälle tapaukselle kodin löytäminen voi olla haastavaa.
– Aina tämmöisille löytyy kuitenkin lopulta se yksi ja oikea hyvä koti, Vanhala sanoo.
Vapaaehtoistyö vie paljon aikaa. ”Olen monta kertaa on herännyt yöllä miettimään Roopenkin tilannetta”, Vanhala toteaa. Kuva: Suvi Ojala
Perustettu: 1891
Jäseniä: 215
Vapaaehtoisia: 40–50
Toiminta-alue: Porin seutu ja Satakunta.
