Kymmeniätuhansia onnettomia kohtaloita: Kissakriisin ratkaisemiseksi tarvitaan järeitä otteita
Tien päässä häämöttää vanha navetta, jossa vielä pari vuosikymmentä sitten pidettiin lypsykarjaa ja muutamia hiirikissoja. Vuodet vierivät, omistajat ikääntyivät ja hiljalleen navetta jäi tyhjäksi. Kissat saivat kuitenkin jäädä pihapiiriin. Aiemmin ylimääräisistä pennuista oltiin päästy eroon hukuttamalla. Nyt, kun navetalla ei enää käyty, pennut jäivät huomaamatta – eikä tilaa yksin hoitamaan jäänyt emäntä olisi niitä raaskinut tappaakaan.
Nyt navetan pihassa vilisee kissoja, ensinäkemällä muutamia, sitten aina vain yhä useampia. Kissoille viedään ruokaa kylmään navettaan, silloin kun muistetaan. Muutoin ne saavat olla ja lisääntyä keskenään.
Näin alkaa tyypillisen suomalaisen kissapopulaation tarina. Suomessa elää varovaisimpienkin arvioiden mukaan noin 20 000 hylättyä tai villiintynyttä kissaa. Kesäkissoiksi kissoja ei enää juuri oteta, mutta leikkaamattomien ja hallitsemattomasti lisääntyvien kissojen määrä on pysynyt pitkään samana.
– Kissa on nopea lisääntymään, joten jos se jää leikkaamattomana pihapiiriin ja saa lisääntyä vapaasti, pentuja on jo muutamassa vuodessa todella paljon. Tyypillisesti kissapopulaatio alkaa maaseudulla vanhojen maatilojen pihapiiristä, mutta silloin tällöin eteen tulee myös tarinoita siitä, miten pihapiiriin vain ilmestyi kissa, joka sai pian pentuja – ja äkkiä pentuja oli jo monta kymmentä, kertoo Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän valvontaeläinlääkäri Tiiu Järvensivu.
Vapaana liikkuva kissa on etenkin haja-asutusalueella valitettavan yleinen näky. Kuva: Riikka Ala-Hulkko
Järvensivu työskentelee Etelä-Savon alueella, jossa kissapopulaatioita on viime vuosina saatu vähennettyä. Ongelma ei kuitenkaan ole poistunut, ja joillain alueilla villiintyneiden kissojen määrä on jatkanut kasvuaan. Esimerkiksi Pirkanmaan alueella ongelma on SEYn tietojen mukaan kasvanut jatkuvasti.
– Populaatioita on täällä meilläkin päin varmasti, mutta emme vain tiedä niistä. Monesti kissapopulaatioista ei ilmoiteta eteenpäin, koska naapurisuhteita ei haluta pilata. Joskus ilmoittaja soittaa ja kertoo mieluummin oman osoitteensa kuin naapurinsa osoitteen, jotta naapureiden välille ei synny hankaluuksia, Järvensivu kertoo.
Sairauksia, sisäsiittoisuutta, paleltumia ja nälkää
Kissapopulaatioiden suurimmat ongelmat liittyvät ennen kaikkea kissojen hyvinvointiin. Populaatiossa elävän kissan elämä ei ole mukavaa, villiä ja vapaata kissanelämää, vaan kissat kärsivät muun muassa monenlaisista sairauksista, sisäsiittoisuudesta ja sen aiheuttamista terveysongelmista, kuten pienisilmäisyydestä, lyhytraajaisuudesta, sydänongelmista ja epilepsiasta.
– Lisäksi populaatiokissoilla on lähes aina suolinkaisia, heisimatoja, ulkoloisia, korvapunkkeja ja väiveitä. Koska kissat ovat puolivillejä eikä niitä voida käsitellä, ei niitä madoteta eikä sairauksia muutenkaan hoideta, Järvensivu listaa.
Kissa ei kuulu Suomen luontoon, eikä se pärjää kylmässä talvisäässä. Osa populaatiokissoista paleltuu talvisin kuoliaaksi, osa kärsii eriasteisista paleltumista, jolloin esimerkiksi korvien kärjet saattavat irrota.
Myös kissatappelut ja nälkiintyminen ovat yleisiä: jos kissoja on kymmenittäin ja ruokaa tarjolla vain rajattu määrä yhdessä tai kahdessa kupissa, on selvää, että osa jää ilman.
SEYn toiminnanjohtaja (vs.) Maria Lindqvist kertoo, että kissapopulaatiot jäävät usein huomaamatta myös siksi, että ne sijaitsevat syrjässä.
– Kissa-asia on ylipäätään polarisoitunut. Esimerkiksi rotukissoista pidetään usein todella hyvää huolta, ja moni kissa viettää aidosti hyvää elämää. Toinen puoli kissoista jää piiloon, eikä näitä kissoja tavata netissä kiertävissä söpöissä kissavideoissa. Etenkin haja-asutusalueilla kissoja tapetaan yhä muun muassa kivenmurikoilla ja hukuttamalla. Monelle kaupungin keskustassa ikänsä asuneelle koko kissapopulaatio-ongelma tulee suurena yllätyksenä.
Lindqvistin mukaan kissojen hoitoon tarvitaan ajattelutavan muutosta.
– Jos koiria kohdeltaisiin kuin vapaana juoksevia kissoja, kukaan ei hyväksyisi sitä. Kissa ei selviä ilman kotia ja hoitajaa, ja omistajan vastuulla on pitää huolta sen hyvinvoinnista. Jos kissaa on pakko pitää ulkona, se täytyy ainakin leikkauttaa, jotta uusia populaatioita ei pääse syntymään. Kaikki kissat tulee myös tunnistusmerkitä ja omistajatiedot rekisteröidä, Lindqvist sanoo.
Kissa ei pärjää ulkona läpi vuoden. Kuva: Riikka Ala-Hulkko
Vapaana liikkuva kissa tulisi aina leikata
Juuri leikkauttaminen on tärkeässä roolissa kissapopulaatioiden kitkemisessä.
– Tarvitaan entistä enemmän leikkauttamista ja valistamista. Maaseudulla asuu paljon ihmisiä, jotka edelleen uskovat, ettei esimerkiksi kastroitu tai steriloitu kissa metsästäisi hiiriä. Kissa ei kuitenkaan mene leikkauttamisesta pilalle, Tiiu Järvensivu sanoo.
SEY kerää parhaillaan rahaa jäsenyhdistyksilleen, jotta nämä pystyvät jatkossa leikkauttamaan kissapopulaatioissa eläviä kissoja entistä tehokkaammin. Jäsenyhdistykset ovat jo aiemmin järjestäneet tempauksia, joissa kissanomistaja on voinut viedä kissan leikattavaksi varsin edulliseen hintaan. Nyt tarkoituksena on herättää asian äärelle myös ne kissanomistajat, joita aiemmat kampanjat eivät ole tavoittaneet sekä löytää ne kissat, joilla ei ole varsinaista omistajaa ollenkaan.
Lisäksi avuksi tarvitaan niin viranomaisten kanssa tehtävää yhteistyötä kuin tavallisten kansalaistenkin havaintoja.
– Kissapopulaatioiden paikantaminen on tärkeää, jotta ongelmaan päästään käsiksi ennen kuin se pääsee äitymään liian suuriin mittasuhteisiin. Tähän tarvitaan kansalaisten apua: kissapopulaatiosta kannattaa aina ilmoittaa paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle tai eläinsuojeluviranomaiselle, Lindqvist sanoo.
Myös tulevaan eläinlakiin on odotettavissa pykälä, jossa edellytetään puuttumaan lemmikkieläinten rajoittamattomaan lisääntymiseen. SEYn toiveissa on, että lainsäädäntö määräisi jatkossa kaikki ulkokissat leikkautettaviksi. Lisäksi pakollinen tunnistusmerkintä ja omistajatietojen rekisteröinti auttaisi kitkemään ongelmaa.
– Tällä hetkellä suunnitelmana on, että pakollinen tunnistusmerkintä tulee aluksi koskemaan vain koiria. Poliittinen lupaus ja tahtotila näyttää kuitenkin siltä, että jossain vaiheessa laki saadaan ulottumaan myös kissoihin. Koirista suurin osa on jo tunnistusmerkittyjä, ja eläinsuojelullisesti päätös olisi kissoille tärkeämpi, Lindqvist huomauttaa.
Loukutusta ja valistusta
Kissapopulaatioiden syntyminen ja hallitsematon kasvu ei ole suinkaan ainoastaan suomalainen ilmiö. Ruotsissa toimiva eläinsuojelujärjestö Djurens Rätt arvioi, että maassa elää jopa 150 000 koditonta kissaa.
Myös etelänmatkoilla jaloissa pyörivät, ruokaa kerjäävät kissat ovat monelle tuttu näky. Keski-Euroopassa kissakriisiä on pyritty selättämään catch, neuter and release -tyyppisillä ohjelmilla, jossa villiintyneet kissat pyydystetään, leikkautetaan ja vapautetaan lopuksi takaisin luontoon.
– Suomessa vastaava ratkaisu ei kuitenkaan toimi, sillä täällä on liian vähän ihmisiä tarjoamassa kissoille ruokaa ja aivan liian kylmä ilmasto sille, että kissa pärjäisi vain ulkona, Maria Lindqvist huomauttaa.
Kun pihapiirissä parveilee kymmeniä tai jopa satoja kissoja, kissojen loukuttaminen on yleensä ensimmäinen askel ongelman ratkaisemiseksi. Tiiu Järvensivun mukaan suurin osa populaatiokissojen omistajista ymmärtää itsekin ongelman paisuneen, ja ottaa mielellään eläinsuojeluyhdistyksen ja valvontaeläinlääkärin tarjoaman avun vastaan.
– Pyrimme jakamaan tarkastuskäynneillä informaatiota siitä, millaista nykyaikainen kissanpito on, ja että siihen kuuluvat niin madotukset, rokotukset kuin se, että kissalla täytyy olla pääsy lämpimään paikkaan. Kylmillään olevan navetan lattialle tuotu matto ei riitä pitämään kissoja lämpimänä, Järvensivu kertoo.
Kissapopulaation loukutus voi viedä jopa kuukausia. Kuva: Riikka Ala-Hulkko
Koska kissa on arka eläin, kissapopulaatiota etsiessään niin vapaaehtoiset kuin valvontaeläinlääkärikin saattaa törmätä aluksi vain muutamiin kissoihin. Myöhemmin, kun kissoja houkutellaan ruoan avulla esiin, ongelman todellinen koko alkaa paljastua. Populaatiokissat loukutetaan, leikataan ja hoidetaan eläinlääkäreiden avustuksella kuntoon. Lopuksi, jos vain mahdollista, niille etsitään uusi koti.
Pelkkä loukuttaminen vaatii kuitenkin lukuisia tunteja työtä.
– SEYn vapaaehtoisille toimijoille kyse on erittäin työllistävästä projektista, joka ei todellakaan suju käden käänteessä. Loukkujen kuljetuksiin ja vartiointiin kuluu huomattava määrä aikaa, Lindqvist sanoo.
Tiiu Järvensivun mukaan suuren kissapopulaation loukuttamisessa saattaa vierähtää jopa vuosi, ennen kuin viimeinkin kissa on saatu kiinni.
– Kissojen kiinni saamiseen käytetty aika riippuu kissapopulaation koosta ja toisaalta omistajan aktiivisuudesta. Joskus loukuttaminen sujuu esimerkiksi alussa hyvin, mutta lopulta kissanomistaja ei enää haluakaan päästää vapaaehtoisia tontilleen loukuttamaan loppuja kissoja.
Ikävimmissä tapauksissa omistajilla on jo eläintenpitokieltojakin, mutta kissoja ilmestyy silti aina lisää.
– Joskus avuksi tarvitaan poliisivoimia rauhoittamaan tilanne siksi aikaa, että kissat saadaan kiinni, Järvensivu kertoo.
