Turkistarhauksen historia on täynnä käännekohtia – tarhaus voisi näyttää aivan toiselta

Turkistarhaajat pyrkivät luomaan illuusiota suomalaisesta eettisestä turkiksesta, mutta käytännössä suomalaiset turkistarhat ovat samanlaisia kuin mitkä tahansa muut turkistarhat maailmassa. Suomalaisilla turkistarhoilla tuotetaan turkiksia tavalla, joka on kielletty useissa maissa eettisistä tai eläinten hyvinvointisyistä.  

Turkisala viestii mielellään voimakkaasti omavalvonnastaan eli sertifikaateista. Käytännössä sertifikaatti myönnetään kuitenkin jokaiselle suomalaiselle turkistarhalle. Ala pyrkii myös luomaan uhkakuvia tuotannon siirtymisestä muihin, väitetysti heikompien eläinten hyvinvointistandardien maihin, kuten Kiinaan, mikäli turkistarhaus Suomessa kielletään. 

Suomalainen turkisala on kuitenkin edistänyt Kiinan turkistarhausta jo pitkään muun muassa myymällä sinne siitoseläimiään ja toimittamalla tarharakenteita.  

– Aika turkistarhauksen alasajolle on kypsä. Turkisala ei ole pystynyt parantamaan eläinten elinolosuhteita, ja turkisten kysyntä jatkaa syöksymistä sekä Suomessa että maailmalla. On selvää, että turkistarhaus tulee loppumaan ennemmin tai myöhemmin myös Suomessa, Kati White huomauttaa. 

1881 Kettuja aletaan kasvattaa Kanadassa. Ensimmäiset kokeilut päättyivät kuitenkin siihen, että emot tappavat pennut vankeudessa.

1894 Kettuja kasvatetaan ensimmäistä kertaa ”teräslankahäkeissä”, ja pennut onnistutaan kasvattamaan ensi kertaa täysi-ikäisiksi. Suomen Turkiseläin Oy:n Hopeakettu – turkiseläinten kuningas -kirja kuvailee tarhauksen alkuvuosia ajan hengen mukaisesti: ”Itsepäisyydellään ja kestävyydellään onnistui heidän lannistaa eläimet ja saada ja hyväksymään muuttuneet elinehdot, siirtymisen vapaudesta häkkiin.”

1910 Maailmanlaajuisesti kettuja kasvatetaan ainakin 16 eri tilalla. 

1912 A.W. Andtback kokeilee risteytyskettujen kasvatusta tarhaolosuhteissa ensimmäisenä Suomessa.  

1913 Kettutarhaus alkaa Norjassa. 

1916 Ensimmäiset ketut tuodaan Suomeen Norjasta. 

1924 Naaleja aletaan tarhata Suomessa. 

1926 Maailmassa on noin 1 500–2 000 tarhaminkkiä.  

1928 Suomessa on noin 15 kettutarhaa. Tarhoilla asuu yhteensä noin sata siitoskettua.

1928 Suomen Turkiseläin Oy:n Hopeakettu – turkiseläinten kuningas -kirjassa turkistarhauksen aloittamista perustellaan muun muassa sillä, että ”villeinä elävät turkiseläimet ovat sukupuuttoon kuolemassa. – Turkisteollisuus on sentähden ehdottomasti järjestettävä uudelle kannalle. On aikaansaatava suunnitelmallinen teollinen turkiseläinhoito.” 

1930 Minkkejä aletaan tarhata Suomessa. 

1935 Suomessa on noin 400 kettutarhaa ja noin 9 000 siitoskettua.

Ensimmäiset ihmisten hoitamat kettusukupolvet kasvatettiin aitauksissa, joissa oli usein maa- tai puupohja. Suurten häkkien pinta-alat olivat noin 60–80 m2, pienet noin 6–8 m2. Nykyisenkaltaisia varjotaloja pidettiin vaikeina ja hankalina ratkaisuina. 

1940-luku Kettukanta vähenee huomattavasti, kun tarvikkeista on sodan takia pulaa. Minkkiturkis tulee muotiin, ja tuotanto siirtyy minkinkasvatukseen. 

1945 Häkkien koot alkavat pienentyä. Syynä on etupäässä sodan aiheuttama materiaalipula ja materiaalien korkea hinta. Turkistalous-lehti kirjoittaa sodan jälkeen: 

”Vaikeimpia pulmia tarhauksen alalla on nyt verkon saanti — verkkopulman ratkaisemiseksi toistaiseksi ei ole muita keinoja kuin että tarhaajat ryhtyvät käyttämään pieniä tiloja sekä ketuille että minkeille.” (Turkistalous 7/1945) 

1960-luku Turkistarhauksen infrastruktuuri kehittyy. Kettutarhaus leviää Pohjanmaalta myös Itä- ja Pohjois-Suomeen. 

1970-luku Supikoiria aletaan tarhata Suomessa. Suomesta tulee merkittävä ketunnahkojen tuottaja maailmanlaajuisesti katsottuna. 

1980-luku Turkistarhoja on Suomessa lähes 6 000 kappaletta.

1980-luku Suomen ja Kiinan turkisalan toimijoiden yhteistyö käynnistyy. Turkiseläimiä aletaan viedä Kiinaan.

1982 Sveitsiläinen tv-kanava esittää ohjelman, jossa käsitellään suomalaisen turkistarhauksen ongelmakohtia. Myöhemmin sama ohjelma saa näkyvyyttä myös Saksassa. Saksan turkisteollisuus vaatii Suomelta selvityksiä turkistarhausolosuhteista. World Society for the Protection of Animals (WSPA) teettää pohjoismaisia turkistarhoja koskevan selvityksen. 

1984 Eläinten ystävä -lehdessä julkaistaan WSPA:n kenttätyöntekijän kirjoitus, jossa todetaan turkistarhoilla asuvista eläimistä ”Niiden hyvinvointiin ja käytökseen kiinnitetään vähemmän huomiota kuin olisi toivottavaa.” Samassa lehdessä julkaistaan SEYn tuonaikainen linjaus turkistarhaukseen, jossa todetaan, että turkistarhauksen suurimpia haasteita ovat muun muassa verkkopohjaiset häkit, juomaveteen liittyvät ongelmat talvisin, siitoseläinten pyydystäminen luonnosta sekä eläinten lopettamiseen liittyvät seikat. 

1987 Turkistarhaus-lehti mainostaa Kortesjärvellä jalostettua FF Super Blue -jättinaalia, jotta ”Nahkojen koon ei enää tarvitse olla jarruna tarhasi kannattavuuden kehitykselle.” FF Super Blue -naalien nahat olivat tuolloin kooltaan suurimpia turkishuutokaupoissa. 

1987 Koe-eläinten suojelu ry (nykyinen Animalia) tuo FF Super Blue -naalin eläinlääkärin tarkastettavaksi. Julkinen keskustelu kyseisten naalien jalostuksen ongelmista käynnistyy, ja lopulta FF Super Blue -naalien jalostus kielletään. Myöhemmin naalien koko kasvaa kuitenkin vielä ”jättinaalia” suuremmaksi. 

1988 Turkisalan eettiset ongelmat puhuttavat maailmanlaajuisesti. World Society for the Protection of Animals -järjestön No Fur -kampanja saavuttaa huomiota ympäri maailmaa. 

1989 Turkistalous-lehti kirjoittaa turkisalan imago-ongelmista ja kuvailee turkisalan vastustajia ja ”antifur-liikettä” terroristeiksi. Englantilainen House of Fraser -tavarataloketju ilmoittaa lopettavansa turkisten myynnin 15 tavaratalossa pommiuhkausten vuoksi. 

1990-luvun alku: Turkiseläinten kantoja täydennetään turkistarhoille suoraan luonnosta aina näihin päiviin saakka. 

1990–1991 Turkistarhausala on edelleen talousvaikeuksissa. Valtio maksaa turkistarhaajille suoraa tuotantotukea kaiken kaikkiaan 150 miljoonaa markkaa. Turkistarhaajien määrä vähenee. 

1993 Kuluttaja-asiamies päättää, ettei turkisala saa markkinoida tuotteitaan ekotuotteina. Tarhakasvatetun, aidon turkiksen tuotanto aiheuttaa moninkertaisesti suuremman ympäristörasituksen kuin vastaavan tekoturkiksen valmistus. Turkisten käsittelyssä käytetään voimakkaita kemikaaleja, ja tarhaus kuluttaa suhteellisen paljon fossiilisia polttoaineita. 

1995 Oikeutta eläimille -järjestö järjestää mielenosoituksia turkistarhausta vastaan Turkistuottajat Oy:n porttien takana Vantaalla ja Vaasan torilla. Suomen turkiskasvattajien liiton toiminnanjohtaja Gustaf Smulter kirjoittaa Turkistuotanto-lehdessä, että ”Eläinten käyttäytymistä tutkitaan jatkuvasti ja olemme valmiita muuttamaan menetelmiämme, mikäli tieteellisesti voidaan osoittaa, että ehdotetut muutokset parantavat eläinten oloja.”

1995 Useille turkistarhoille isketään Pohjanmaalla. Turkistalous-lehti puhuu iskuista terrori-iskuina. Oikeus tuomitsee ”kettutytöiksi” mielletyt naiset seuraavana vuonna. 

1997 Turkistarhoille tehdyt iskut kuumentavat tunteita. Orimattilalainen tarhaaja ampuu tarhalta poistumassa olevia aktivisteja selkään. 

2000 Turkistarhoja on Suomessa 1 722 kappaletta.

2000 Länsi-Suomen lääninhallitus julkaisee raportin turkistarhojen eläinsuojelutarkastuksista. Raportissa todetaan, että tarkastetuista tarhoista 70 prosenttia ei noudattanut toiminnassaan edes lainsäädännön asettamia minimivaatimuksia. SEY vaatii, että sekä valvontaviranomaiset että Suomen Turkiseläinten Kasvattajain liitto ryhtyvät heti tarvittaviin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi. 

2001 EU-komission tieteellinen komissio tekee turkistarhoista raportin, jossa todetaan, että turkistarhauksessa on puutteita eläinten hyvinvoinnissa ja häkkien koossa suhteessa eläinten kokoon.  

2001 Kettujen kasvattaminen sallitaan Ruotsissa vain tiloilla, joissa ketuilla on kaivamismahdollisuus, virikkeitä ja mahdollisuus elää luontaisena sosiaalisena ryhmänä. Käytännössä kettutarhaus loppuu Ruotsissa. 

2003 Iso-Britannia kieltää turkistarhauksen. 

2004 Itävalta kieltää turkistarhauksen. 

2005 Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto FIFUR aloittaa sertifiointijärjestelmän kehittämisen yhdessä tärkeimpien sidosryhmiensä kanssa. Tilasertifiointiin osallistuminen on vapaaehtoista. 

2008 Alankomaat kieltää kettujen ja chinchillojen tarhauksen. 

2009 Tanska kieltää kettujen tarhauksen 15 vuoden siirtymäajalla. 

2013 Turkistarhauksen kieltävä lakialoite kerää puolen vuoden aikana taakseen lähes 70 000 allekirjoittajaa. SEY on mukana kansalaisaloitteen valmistelussa. Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta ei kuitenkaan puolla kansalaisaloitetta, ja turkistarhaus saa jatkua entisellään. 

2013 Turkisasetuksen valmistelu aloitetaan.  

2014 Makedonia kieltää turkistarhauksen. 

2015 Slovenia kieltää turkistarhauksen. 

2016 Turkistarhaus loppuu Japanissa. 

2017 Oikeutta eläimille -järjestön ylijalostettuja ”jättikettuja” esittävät kuvat saavat paljon kansainvälistä huomiota. Kettuja kuvaillaan hirviöketuiksi, ja suomalaisten turkistarhojen ongelmakohtia kauhistellaan niin Ruotsissa, Iso-Britanniassa kuin Kiinassakin. 

2018 Turkistarhaus loppuu Kroatiassa. Luxemburg kieltää turkistarhauksen. 

2019 Saksa, Slovakia ja Serbia kieltävät turkistarhauksen. 

2020 Tanskan hallitus päättää tapattaa maan kaikki 17 miljoonaa minkkiä. Koronavirus oli tarttunut tätä ennen ihmisistä minkkeihin ja levinnyt tarhoilla. Osassa maita minkkitarhaus lopetetaan tilapäisesti pandemiariskin takia. 

2020 Bosnia-Herzegovina ja Unkari kieltävät turkistarhauksen. Espanja luokittelee minkin vieraslajiksi ja kieltää uusien tarhojen perustamisen. 

2021 Alankomaat kieltää minkkien tarhauksen. 

2021 Belgia, Ranska ja Viro kieltävät turkistarhauksen. 

2022 Irlanti, Malta ja Italia kieltävät turkistarhauksen. Latvia kieltää turkistarhauksen 15 vuoden siirtymäajalla. 

2023 Turkistarhoja on Suomessa jäljellä noin 400 kappaletta. 

2023 Ruotsi alkaa valmistella turkistarhauksen täyskieltoa. 

2023 Lintuinfluenssaa löytyy kymmeniltä suomalaisilta turkistarhoilta. Tarhat määrätään lopettamaan eläimet. 

2023 Eurooppalainen kansalaisaloite Fur Free Europe kerää ennätysmäärän allekirjoituksia alle kymmenessä kuukaudessa. Aloitteen allekirjoittaa yli 1,7 miljoonaa eurooppalaista. SEY on mukana kampanjoimassa ja keräämässä allekirjoituksia. 

2023 Turkistarhaus historiaan -kansalaisaloite kerää yli 100 000 allekirjoitusta.  

2023 Osa suomalaispankeista lopettaa turkisalan rahoittamisen kokonaan.  

2023 Eurobarometri-tutkimuksen mukaan vain 7 prosenttia eurooppalaisista ja 13 prosenttia suomalaisista antaisi turkistarhauksen jatkua nykyisellään. Turkistarhauksen kieltäisi kokonaan 57 prosenttia Eurobarometriin vastanneista, ja 32 prosenttia antaisi turkistarhauksen jatkua vain, jos eläinten hyvinvointia parannetaan. 

2023 Eläinlääkäriliitto julkaisee kannanoton, jonka mukaan turkiseläinten häkkikasvatus tulisi kieltää Suomessa. Eläinlääkärit perustelevat kannanottoa eläinten hyvinvoinnilla ja sillä, että nykymuotoinen häkkikasvatukseen perustuva turkistarhaus ei mahdollista eläinten lajityypillistä käyttäytymistä. 

2023 Liettua kieltää turkistarhauksen viiden vuoden siirtymäajalla. Norjan kaksi viimeistä turkistarhaa suljetaan. 

2024 Romania kieltää turkistarhauksen kolmen vuoden siirtymäajalla. 

2024 Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto (EFSA) järjestää Brysselissä turkiseläinasiantuntijakuulemisen. SEY on mukana kuultavana ainoana suomalaisena eläinjärjestönä.

2024 Valtio maksaa turkistarhoille yli 40 miljoonaa euroa korvauksia lintuinfluenssan takia lopetetuista eläimistä. 

2024 EU-komissio vierailee suomalaisilla turkistarhoilla. Vierailut liittyvät Fur Free Europe -kansalaisaloitteen jälkiarviointiin ja pandemioiden hallintaa koskevaan tiedonhankintaan, jossa tutkitaan zoonoosien aiheuttajia.

2024 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) arvioi lausunnossaan, että turkistarhauksen jatko nykymuodossaan muodostaa jatkuvan riskin koronapandemiaakin vakavammalle pandemialle.

2024 SEYn tekemästä selvityksestä selviää, että Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton (Fifur) tytäryhtiö turkishuutokauppayhtiö Saga Furs on käynyt kauppaa pakotelistalla olevan venäläisen oligarkin kanssa. SEY tekee tapauksesta tutkintapyynnön poliisille.

2025 Ruotsin hallitus käynnistää selvityksen siitä, miten turkistarhauskielto voidaan panna täytäntöön Ruotsissa.
Ruotsin ja Bulgarian viimeiset turkistarhat sulkevat ovensa.

2025 Yli 12 vuotta valmisteltu turkiseläinten elinolosuhteita määrittelevä turkisasetuksen luonnos julkaistaan. Asetus ei tuo merkittäviä parannuksia turkiseläinten hyvinvointiin.

2025 EFSA tekee Euroopan komissiota varten arvion turkiseläinten hyvinvoinnista. Raportti julkaistaan kesäkuussa 2025. 

2026 EU-komissio tekee päätöksen turkistarhauksen tulevaisuudesta EU:ssa.