Seuraava pandemia voi levitä turkistarhoilta

Turkistarhat ovat jo pitkään olleet kiistanalaisia ympäristön, eläinten hyvinvoinnin ja eettisyyden näkökulmasta. Myös suomalaisten mielipide on vuosien varrella kääntynyt vastustamaan turkistarhausta nykymuodossaan.

Eläinten kasvattaminen ahtaissa, pelkistetyissä ja virikkeettömissä tiloissa sekä kipua ja pelkoa aiheuttavat toimenpiteet ovat jo itsessään ongelmallisia. Nyt kun yhteiskunnassamme punnitaan turkistarhauksen kohtaloa, on ehdottoman tärkeää muistaa, että turkistarhat voivat olla myös uusien pandemioiden alkulähde.

Eläinten kasvattaminen tehotuotanto-olosuhteissa luo ihanteellisen ympäristön viruskantojen leviämiselle. Kun eläimet elävät ahtaasti ja stressaavissa olosuhteissa, niiden sairastuvuus lisääntyy, mikä altistaa eläimet erilaisille tartunnoille.

Virusten muuntumisesta ja leviämisestä eläinten tehotuotannossa on jo useita esimerkkejä: toissa vuonna lintuinfluenssa levisi 71 turkistarhalle Suomessa. Puoli miljoonaa turkiseläintä jouduttiin lopettamaan, jotta viruksen leviäminen saatiin estettyä. Turkistuottajille maksettiin yli 40 miljoonaa euroa korvauksia, ja korvausten maksaminen lankesi veronmaksajien maksettavaksi.

Muita eläimistä ihmiseen siirtyviä virusepidemioita ovat tämän vuosituhannen puolella olleet sikainfluenssa Meksikossa, ebolaepidemia Länsi-Afrikassa ja SARS Aasiassa. On todennäköistä, että luettelo saa jatkoa.

Tiivis, stressaava ja epähygieeninen ympäristö turkistarhoilla luo olosuhteet, joissa virusten leviäminen ja muuntuminen on erityisen todennäköistä.

Eläinten pito ahtaissa oloissa ja stressaavissa ympäristöissä lisää virusten muuntumista ja leviämistä useista syistä. Ahtaassa tilassa virukset siirtyvät helposti ja nopeasti yksilöltä toiselle. Tämä voi tapahtua hengitysteitse, ulosteiden tai virtsan välityksellä tai muiden eritteiden kautta.

Lisäksi ahtaat ja stressaavat olosuhteet heikentävät eläinten immuunijärjestelmää. Jatkuvassa stressissä elävät eläimet ovat alttiimpia infektioille, koska stressihormonit, kuten kortisoli, heikentävät immuunijärjestelmän kykyä torjua taudinaiheuttajia.

Virusten muuntuminen on yhteydessä myös suuren virusmäärän kiertämiseen eläinpopulaatiossa. Ahtaissa olosuhteissa virukset voivat myös muuntua nopeasti, koska niillä on paljon isäntäeläimiä, joiden elimistössä virukset voivat kokeilla erilaisia muuntuneita muotoja. Tällöin on todennäköisempää, että virus mutatoituu muotoon, joka voi tarttua uuteen lajiin, kuten ihmiseen.

Stressi ja ahtaus lisäävät virusten sekoittumista, eli eläimissä voi esiintyä useiden eri virusten aiheuttamia infektioita samanaikaisesti. Tämä voi johtaa virusgenomin sekoittumiseen, jolloin syntyy täysin uusia viruksen alatyyppejä.

Uudentyyppiset virukset voivat olla entistä vaarallisempia, koska niillä on uusia kykyjä tai ominaisuuksia, jotka voivat tarttua helpommin ihmisiin. Ihmisen ja eläimen influenssavirukset voivat myös sekoittua keskenään. Pahimmillaan viruksista voi kehittyä myös ihmisten välillä tarttuvia.

Esimerkiksi minkeillä on tunnetusti kyky isännöidä monenlaisia viruksia, kuten koronaviruksia. Minkkipopulaatiossa levinneet ja muuntuneet virukset voivat siirtyä myös ihmisiin. Tällaisia siirtymiä on havaittu erityisesti COVID-19:n yhteydessä, jolloin virus levisi minkkitarhoilla. Samalla se siirtyi myös ihmisiin ainakin Tanskassa ja Hollannissa.

Turkistarhauksen aiheuttama pandemiariski tunnistetaan myös muun muassa Ruokavirastossa ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Ruokavirasto totesi antamassaan lausunnossa viime vuonna, että turkistarhauksen aiheuttama riski väestön terveydelle on suurempi kuin muiden kotieläinten pidon aiheuttama riski.

Tämä johtuu Ruokaviraston mukaan muun muassa siitä, että turkiseläinten kasvatusympäristö on avoin, tarhoja on vaikea suojata riittävästi ja ne sijaitsevat usein lähellä toisiaan, mikä mahdollistaa ilmavälitteisesti tarttuvien tautien siirtymisen tarhojen välillä.

Lisäksi lihansyöjinä turkiseläinten rehu sisältää eläimistä saatavia raaka-aineita, joissa voi olla zoonoottisia taudinaiheuttajia, eli taudinaiheuttajia, jotka voivat siirtyä eläimistä ihmisiin. Yli puolet kettuja tai supikoiria kasvattavista tarhoista käyttää niin sanottua lajinsisäistä ruokintaa eli syöttää eläimille niiden kuolleita lajitovereita sisältävää rehua.

Jos tuntuu siltä, että korona-ajasta selvittiin suhteellisen pienin tappioin, kannattaa turkistarhauksesta puhuttaessa muistaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viimevuotinen lausunto. Sen mukaan ”turkistarhauksen jatko nykymuodossaan muodostaa jatkuvan riskin koronapandemiaakin vakavamman pandemian syntymiselle”.

Mitä siis voimme tehdä? Vastaus on ilmiselvä: kaikkea eläintuotantoa on tarkasteltava kriittisesti eläinten hyvinvoinnin ja ympäristön, mutta myös ihmisten terveyden näkökulmasta. Pandemiariskin minimoiminen edellyttää tätä aivan yksiselitteisesti.

Turkistarhauksen mahdollisimman pikainen lakkauttaminen on itsestään selvä toimenpide jo senkin vuoksi, että ala on täydellisen merkityksetön ruokaturvan ja huoltovarmuuden kannalta.

Turkistarhausta ei siis tule tarkastella vain taloudellisena kysymyksenä, vaan myös kansanterveydellisenä riskinä. Pandemioiden ehkäiseminen alkaa ymmärryksestä, kuinka eläinten hyvinvointi, ihmisten terveys ja ekologiset kysymykset ovat kytköksissä toisiinsa.

Myös kaiken muun eläintuotannon osalta on edistettävä sellaisia tuotantomenetelmiä, jotka eivät altista eläimiä sairauksille ja hyvinvointiongelmille. Meidän on toimittava nopeasti, jotta voimme estää koronapandemiaakin tuhoisampien pandemioiden syntymisen.

*Tekstiä on muokattu 12.2. klo 16.11. Turkistuottajille maksettujen korvausten määrä on korjattu uusien tietojen mukaiseksi.