Moni eläinlääkäri tyrmää turkistarhauksen: ”Lajityypillisen käyttäytymisen toteutuminen on niissä olosuhteissa mahdotonta”
”Kamalinta siellä on se, että määrät ovat niin isoja. Valtava määrä kettuja katsoo suoraan silmiin, kun kävelen niiden ohi. Ne ovat ihan kuin koiria, jotka on laitettu pieniin, vieri vieressä seisoviin verkkopohjaisiin häkkeihin.”
Näin kuvailee länsisuomalaisilla turkistarhoilla työskennellyt eläinlääkäri. Hän esiintyy tässä jutussa anonyymina, mutta Eläinten ystävällä on eläinlääkärin henkilöllisyys tiedossa.
Turkistarhojen olosuhteet eivät tulleet hänelle kuitenkaan yllätyksenä.
– Tiesin kyllä teoriassa, mihin olen menossa. Mutta yllätyin aluksi siitä, miten koiramaisia turkisketut ja -supit ovat. Niiden pitäminen ahtaissa, pienissä häkeissä tuntui siksi vielä järkyttävämmältä.
Olosuhteisiin tosin tottui pian.
– Yllättävän nopeasti niihin turtui, ja siitä tuli tavallaan normaalia. Turtumisesta huolimatta ihan tavallisilla turkistarhoilla nähty kärsimys tulee edelleen painajaisiini, hän kertoo nyt, kun edellisestä turkistarhakäynnistä on kuukausia aikaa.
Kyseinen eläinlääkäri kuvaa useimpia turkistarhoja ”periaatteessa ihan siisteiksi paikoiksi”, joissa tarhaajat pyrkivät tekemään työnsä hyvin ja eläimistä pyritään huolehtimaan. Silti hän ei enää haluaisi työskennellä turkistarhoilla – ei ainakaan ennen, kun lainsäädäntöä muutettaisiin siten, että turkiseläinten oloja parannettaisiin huomattavasti.
– Nyt olosuhteet ovat käytännössä sellaiset, ettei eläinten hyvinvoinnin toteutumiselle ole mahdollisuuksia. Häkeissä on verkkopohja, ja virikkeenä eläimillä on yksi puukapula. Ketut ovat sosiaalisesti älykkäitä ja leikkisiä eläimiä, joilla on sisäsyntyinen tarve kaivaa, tutkia ja juosta. Lajityypilliset käyttäytymistarpeet eivät voi mitenkään toteutua tällaisissa olosuhteissa, hän sanoo.
Yhä useammat Euroopan maat ovat joko kieltäneet turkistarhauksen kokonaan tai tiukentaneet hyvinvointisäädöksiä. Suomi on tässä joukossa poikkeus. Kuva on otettu Keski-Pohjanmaan Halsuassa sijaitsevalla turkistarhalta kesällä 2023. Kuva: Oikeutta eläimille / We Animals Media
Hyvinvointiongelmia isossa mittakaavassa
Ihmisten ja eläinten yhteisiin tartuntatauteihin perehtynyt infektioepidemiologi, eläinlääkäri Ruska Rimhanen-Finne on Länsi-Suomessa työskennelleen eläinlääkärin kanssa samaa mieltä.
– Turkistarhauksen suurimmat ongelmat liittyvät juuri siihen, että eläinten luontainen, lajityypillinen käyttäytyminen ei voi toteutua. Eläinsuojelulaki säätää, että eläintenpidossa tulee edistää eläinten terveyttä ja ottaa huomioon eläinten käyttäytymistarpeet. Turkiseläinten tämänhetkisissä olosuhteissa tämä ei toteudu, eikä turkiseläinten kärsimystä ja niiden terveyden ylläpitämistä ja käyttäytymistarpeita huomioida riittävästi, hän kertoo.
Hän pitää alaa ristiriitaisena myös siksi, että nykymaailmassa turkikset ovat kalliita ylellisyystuotteita, mutta niitä yritetään tuottaa mahdollisimman halvalla ja vähällä vaivalla.
Samaa sanoo turkistarhauksen ongelmia pohtinut eläinlääkäri Jonna Railio. Railio keräsi taannoin yli 700 eläinlääkärikollegan allekirjoitukset turkistarhausta vastustavaan vetoomukseen.
– Turkistarhauksen suurin ongelma on, että se on eläinrääkkäystä isossa mittakaavassa. Tarhaolosuhteet aiheuttavat eläimille fyysistä kipua ja henkistä pahoinvointia. Jatkuva oleskelu pienessä verkkopohjahäkissä on jo itsessään kivuliasta ja ahdistavaa. Lajityypilliseen käyttäytymiseen, kuten liikkumiseen, leikkimiseen tai kaivamiseen ei ole mahdollisuuksia. Puukapula virikkeenä on vitsi. Lisäksi olosuhteet, eläinten jalostus ja liikaruokinta lisäävät fyysisten sairauksien esiintymistä, Railio luettelee.
Hän muistuttaa, että turkistarhaus heikentää myös eläinsuojeluun käytettäviä resursseja.
– Esimerkiksi eläinsuojeluasiamiehen viran lakkauttamista on perusteltu sillä, että valtion rahaa käytetään lintuinfluenssatilanteen hoitamiseen. Lintuinfluenssatilannetta hoidetaan lopetuttamalla tartuntatilojen eläimet ja valtio kustantaa tappamisen sekä korvaukset tapetuista eläimistä tarhaajille. Turkistarhauksen takia rahaa siis sijoitetaan eläinrääkkäykseen ja eläinten tappamiseen eläinten suojelun sijaan. Korona-aikana muut maat ovat luopuneet turkistarhauksesta, ja Suomi taas on tukenut alaa miljoonilla euroilla, hän sanoo.
Ruska Rimhanen-Finne huomauttaa, että valtio vastaa myös lintuinfluenssatartunnan hävittämiseksi tehtävien viranomaistoimien kustannuksista.
– Nyt ihmisten ja eläinten terveys on uhattuna eläinten pito-olosuhteiden vuoksi. Terveysuhkaan reagoidaan isoilla ja kalliilla toimenpiteillä. Olisi hyvä, jos valtion korvausvarat voitaisiin käyttää siihen, että turkistarhaajia tuettaisiin suuntautumaan muihin elinkeinoihin. Näin samat ongelmat eivät toistuisi, Rimhanen-Finne toivoo.
Turkistarha on erinomainen paikka virusten leviämisen kannalta, sillä eläimet asuvat tiheästi vieri vieressä olevissa häkeissä. Ilmakuvassa näkyvä turkistarha sijaitsee Keski-Pohjanmaan Halsuassa, ja se on yksi Suomen suurimmista turkistarhoista. Kuva: Oikeutta eläimille / We Animals Media
Iso määrä eläimiä – iso mahdollisuus tautien leviämiselle
Tänä vuonna erityisesti lokeilla tavattavaa H5N1-virusta on löydetty yhteensä 26:n pohjanmaalaisen turkistarhan eläimiltä. Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa ja sen muuntuminen turkistarhoilla on aihe, joka huolestuttaa eläinlääkäreitä.
– Korkea eläintiheys on osasyy eläinten stressiin, mutta se mahdollistaa myös infektioiden nopean leviämisen ja tarjoaa otolliset olot taudinaiheuttajien muuntumiselle. Taudinaiheuttajien leviämisen estäminen sekä eläimestä toiseen että työntekijöiden ja tarhattujen eläinten välillä on tarhaoloissa haastavaa, Ruska Rimhanen-Finne sanoo.
Hän huomauttaa, että kun lintuinfluenssavirus alkaa levitä nisäkkäiden välillä, sen aiheuttaman pandemian riski lisääntyy.
– Turkistarhoilla vallitsevat olosuhteet mahdollistavat eläinten omien taudinaiheuttajien muuttumisen myös ihmiseen tarttuviksi. Erityisesti hengitysteiden välityksellä tarttuvia infektioita on vaikea torjua, Rimhanen-Finne jatkaa.
Eläinlääkäri Jonna Railio muistuttaa, että lainsäädäntö edellyttää luonnonvaraisten eläinten pääsyn estämistä tarhoille.
– Käytännössä linnuilla ja jyrsijöillä kuitenkin on varsin vapaa pääsy turkiseläinten lähelle, joten ne pääsevät tuomaan viruksia tarhaeläimiin ja niistä luonnon eläimiin, hän sanoo.
Saman vahvistaa länsisuomalaisilla turkistarhoilla työskennellyt eläinlääkäri.
– Se on epidemiologisesti aika vaarallinen ympäristö. Eläinlääkärit menevät tarhoille suojavarusteissa, ja tarhoilla kyllä tiedostetaan pääsääntöisesti melko hyvin tautiriskit. Silti on selvää, että ympäristö on sellainen, että taudit voivat tarttua varsin helposti luonnoneläimistä turkiseläimiin, hän sanoo.
Eläinten ystävä -lehden haastattelemien, turkistarhoilla vierailleiden eläinlääkäreiden mukaan osa turkistarhaajista jättää turkiseläinten sairaudet hoitamatta tai he viivyttävät sairauksien hoitamista liian myöhään. Kuvassa Keski-Pohjanmaan Vetelissä sijaitsevalla turkistarhalla asuva ketunpoikanen, jonka häkkiin on kuollut toinen kettu. Kuva: Oikeutta eläimille / We Animals Media
Tarhat kiinni, vai lakimuutos Ruotsin tapaan?
Jos turkistarhojen oloja saataisiin muutettua niin, että eläimet pystyisivät toteuttamaan lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan ja tartuntatautiriski saataisiin minimoitua, olisiko turkistarhaukselle helpompi sallia jatkoa?
– Näen aika epärealistisena, että turkiseläinten hyvinvointi voitaisiin taata niin, että turkistarhaus olisi samalla taloudellisesti kannattavaa. Eläimien häkkien täytyisi olla huomattavasti suurempia, häkeissä tai aitauksissa täytyisi olla maapohja, piilopaikkoja, virikkeitä ja mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden eläinten kanssa. Tällainen vaatisi aika isoja investointeja, länsisuomalaisilla turkistarhoilla työskennellyt eläinlääkäri huomauttaa.
Samaa sanoo toinen, niin ikään nimettömänä kommentoiva eläinlääkäri, joka on työskennellyt turkistarhoilla viime vuosina. Myös hänen henkilöllisyytensä on Eläinten ystävän tiedossa.
– Täytyisi määritellä, mikä on riittävän hyvä hyvinvoinnin taso, johon kaikkien täytyisi yltää. Jos taso säädettäisiin korkealle, tällöin voisi käydä kuten Ruotsissa, eli että tarhaus käytännössä loppuisi, koska se ei ole enää taloudellisesti kannattavaa, hän pohtii.
Vuodesta 2021 kettujen kasvattaminen on ollut Ruotsissa sallittua vain sellaisissa tiloissa, joissa ketuilla on kaivamismahdollisuus, virikkeitä ja mahdollisuus elää luontaisena sosiaalisena ryhmänä. Käytännössä muutos on johtanut kettutarhauksen loppumiseen Ruotsissa. Turkistarhaus on loppumassa naapurimaassa muutenkin: Ruotsin hallituksen hiljattain tekemä esitys ehdottaa myös minkkitarhauksen lopettamista Ruotsissa kokonaan.
Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa on levinnyt tänä vuonna suomalaisilla turkistarhoilla, ja Ruokavirasto on määrännyt lintuinfluenssan takia tänä vuonna lopetettavaksi jopa 150 000 turkiseläintä. Kuvassa lopetettuja kettuja siirretään Keski-Pohjanmaan Halsuassa sijaitsevalla turkistarhalla. Kuva: Oikeutta eläimille / We Animals Media
Silmätulehduksia, liian isoja turkkeja ja perinnöllisiä jalkavaivoja
Kyseinen eläinlääkäri huomauttaa, että vaikka osalla turkistarhoista on isoja ongelmia, tarhat ovat hyvin erilaisia keskenään. Toisilla eläinten hyvinvoinnista pyritään välittämään, ja eläimet ovat eläinlääkärin mielestä rauhallisia ja terveen oloisia. Toisilla sairauksia ja huonosti voivia eläimiä näkee useammin.
– Yleensä varjotaloja on muutamista moniin kymmeniin rivissä, kasvillisuus pyritään pitämään lyhyenä talojen ympärillä ja ympäristö siistinä hygieniasyistä. Talossa sisällä eläimet ovat häkeissä vieri vieressä. Häkeissä on vesinipat tai -kipot, ja ruoka jaetaan häkin katolle. Kettujen häkeissä on nukkumahyllyt, joita eläimet käyttävät mielellään, ja pesimäaikaan pesäkopit. Ne häkit, joissa pentuja pidetään, ovat yleensä jaettavissa kahtia. Minkkien häkeissä on pesäkopit kiinteänä. Joissain uudemmissa häkeissä on mahdollisuus avata pennuille lisää juoksutilaa. Uloste poistuu varjotalojen väliin verkkolattian läpi, josta se poistetaan koneellisesti. Tarhoilla on yleensä myös suljettu rehusiilo sekä hallirakennuksia ja toimisto, eläinlääkäri kertoo.
Sairaiden tai seurattavien eläinten häkit on yleensä vain merkitty, sillä eläinten siirtely tuottaa niille turhaa stressiä. Mikäli häkissä kuitenkin on useampia eläimiä, voidaan tietyissä tilanteissa sairaat poimia erikseen omaan häkkiin, jotta ne saavat olla rauhassa.
– Toki joskus tarhoille leviää jokin tarttuva tauti, kuten ripuli tai vaikka nyt lintuinfluenssa, oireilevia on useampia, hän sanoo.
Kuollut lintu on jäänyt kiinni verkkoon Korsnäsissä sijaitsevalla turkistarhalla. Verkkoja käytetään osalla tarhoista, jotta luonnonvaraiset linnut eivät pääsisi kosketuksiin tarhattujen eläinten kanssa. Linnuille verkot tietävät usein turhaa kärsimystä ja hidasta kuolemaa. Kuva: Oikeutta eläimille / We Animals Media
Rakenteellisista vioista, kuten silmätulehduksista, liian suurista turkeista tai perinnöllisistä jalkavaivoista johtuvat vaivat ja muut sairaudet taas ovat harvoin hoidettavissa.
– Käytännössä eläin on tällöin lopetettava. Lopettaminen voi joillekin tarhaajille olla turhan vaikeaa. Ne tarhaajat ovatkin sitten eläinsuojelun asiakkaita, hän sanoo.
Hän huomauttaa, jalostuksella voidaan vaikuttaa paljonkin eläinten terveyteen. Etenkin turkisketut kärsivät usein perinnöllisistä jalkavaivoista. Lisäksi eläinten kynnet kasvavat pitkiksi, koska kynnet eivät kulut liikkuessa.
– Jalkaterveys olisi ehkä parempi, jos häkit olisivat isommat – vaikka pääsyy johtuisikin perinnöllisistä ominaisuuksista, hän sanoo.
Myös eläinlääkäri Jonna Railio painottaa, että etenkin siniketuilla esiintyvä jalkojen taipuneisuus on osin perinnöllinen ominaisuus.
– Ylipaino pahentaa tilannetta. Ahdas häkki, jossa on epämiellyttävä pohja, estää monipuolisen ja riittävän liikkumisen. Tällöin tuki- ja liikuntaelimistö ei pääse kehittymään normaalisti. Verkkopohjalla on varmasti ikävä sekä liikkua että levätä. Kova alusta altistaa ihovaurioille ja kaikenlaisille painevaurioille, hän sanoo.
