Haamuverkko vangitsee kalat hitaaseen kuolemaan
Kalastaja lipuu soutuveneellä kohti venevalkaman rantaa. Auringonsäteet siintävät vedenpinnan läpi, ja valonkajosta nousee muutama kupla. Rantavedessä näkyy jonkinlainen pyydys. Lähempi tutkiminen paljastaa, että pyydys on vanhanaikainen katiska. Katiska paljastuu haamuverkoksi: katiskassa ei ole kalastajan tietoja, ja se on täynnä kuolemaisillaan olevia kaloja.
Vapaa-ajan kalastuksessa käytetään pyydyksinä esimerkiksi verkkoja, katiskoja tai mertoja, eli pysyviä pyydyksiä. Haamuverkko on hylätty pyydys. Rantojen lähellä ja matalissa vesissä oleviin pyydyksiin voi takertua kaloja ja vesilintuja, syvemmällä vesissä oleviin pyydyksiin hylkeitä. Kyse on isosta ongelmasta:
– Tutkimusten mukaan haamuvälineistö muodostaa vähintään kymmenesosan meren roskasta, joka on määrällisesti aivan älyttömästi, kertoo SEY Suomen eläinsuojelun luonnonvaraisten eläinten asiantuntija Sonja Blom.
WWF:n mukaan maailman merissä on yli 150 miljoonaa tonnia muoviroskaa. Se tekee kalastusvälineiden osalta 1,5 miljoonaa tonnia. Blom muistuttaa, että kaikki haamuverkkojen aiheuttama kalojen tai muiden eläinten menetys on tarpeetonta.
Kalastuslain mukaan pyydykset tulisi aina merkitä. Pyydyksiin on merkittävä ainakin pyydyksen asettajan etu- ja sukunimi sekä puhelinnumero tai postiosoite, mielellään myös sähköpostiosoite. Jos epäilee löytäneensä haamuverkon, ensimmäinen askel olisi ottaa sen omistajaan yhteyttä. Jos pyydystä ei ole merkitty, se on laiton.
– Käytännössä merkittyä katiskaa ei saa itse lähteä poistamaan, mutta jos jokin muu eläin, kuten esimerkiksi lintu, on jäänyt katiskaan tai verkkoon, voi sitä auttaa ilman mitään lupia, opastaa Blom.
Laki velvoittaa auttamaan
Lain mukaan jokaisella on velvollisuus auttaa loukkaantuneita luonnoneläimiä.
– Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi itse esimerkiksi yrittää alkaa irrottaa siimaa linnun jalasta, vaan sitä, että ilmoittaa tapauksesta. Näin eläin voi saada asiantuntevalta henkilöltä tarvitsemaansa apua, kertoo Blom.
Toisin sanoen: jos luonnossa liikkuessaan löytää esimerkiksi siimaan sotkeutuneen linnun, yhteys kannattaa ottaa suoraan luonnonvaraisten eläinten asiantuntijaan. SEYn verkkosivuilta löytyy listaus luonnonvaraisia eläimiä hoitavista asiantuntijoista.
Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla siimoihin sotkeutuneet linnut saavat usein avun Korkeasaaren Villieläinsairaalasta.
Toinen tapa auttaa haamuverkoista kärsiviä eläimiä on osallistua erilaisiin roskienkeruutalkoisiin. Vesistöistä tai rannoilta voi itse kerätä roskia. Taskussa voi pitää muovipussia tai autossa jätesäkkirullaa tällaista tarkoitusta varten.
– Esimerkiksi Helsingissä on järjestetty nyt joitakin vuosia Itämeri Plogging, jossa pääsee melomaan ilmaiseksi, kunhan samalla kerää roskia reitiltään, Blom kertoo.
Haamuverkkojen synty estetään ennaltaehkäisemällä
Pelkästään tänä vuonna pyydyksiin on kuollut kahdeksan kuuttia Saimaalla. Ylen mukaan kyseessä on ennätysmäärä.
Nykyaikaisten verkkojen hajoaminen veressä on äärimmäisen hidasta. Siksi haamuverkot voivat jatkaa pyyntiään vuosista kymmeniin vuosiin.
Euroopan meri- ja kalatalousrahaston tuottaman Kapyysi – Kadonneet pyydykset Suomen merialueilla -hankkeen loppuraportin mukaan ammattikalastuksesta peräisin olevat haamuverkot eivät näyttäisi olevan merkittävä ongelma Suomessa.
Raportin mukaan Suomessa korostuvat virkistyskalastus haamuverkkojen lähteenä ja toisaalta kalasatamissa olevien, käytöstä poistettujen pyydysten merkitys. Raportin mukaan Suomessa tulisi keskittyä siihen, ettei haamuverkkoja syntyisi. Esimerkiksi kalasatamissa lojuvat tarpeettomat pyydykset tulisi saada kerättyä jätehuollon piiriin.
Monesta satamasta ei löydy paikkaa, jossa jätteenkäsittelyasiat voitaisiin ratkaista. Käytännössä kalastuksesta aiheutuvat roskat jäävät monesti luontoon. Kuva: Joanna Lundahl
Jätteiden käsittelylle ei ole aina mahdollisuutta
Muun muassa Metsähallituksen Suomu-lehti neuvoo, että jokaisen kalastajan velvollisuus on huolehtia, ettei jätä luontoon roskia, joihin eläimet voivat sotkeutua.
Mutta onko kalastajan aina edes mahdollista huolehtia tästä velvollisuudesta? Esimerkiksi Padasjoella asiasta ollaan erimielisiä.
Padasjoen kalastusalue on yksi Suomen suurimmista yhtenäisistä kalastusalueista: se kattaa noin 300 vesistöä. Padasjoki sijaitsee kalaisan Päijänteen rannalla, ja se onkin suosittu kalastuskunta. Vapaa-ajan kalastajia ja kalastuskilpailuja on runsaasti. Kunta aikoo myös tulevaisuudessa panostaa vapaa-ajan kalastuksen kehittämiseen.
– Padasjoella ei ole tarvinnut miettiä vapaa-ajan kalastuksesta aiheutuvaa roskaa ollenkaan, tai ei ole ainakaan minun korviini kantautunut mitään ongelmia, kommentoi jäteasiaa Padasjoen ympäristösihteeri Maria Virtanen.
Kaikki vapaa-ajan kalastajat eivät ole samaa mieltä. Padasjoella ja Päijänteellä paljon viihtyvä Team Sillitroolari -joukkueessa kilpaileva kalastaja Mika Juola kokee, että Padasjoen satamassa on puutteita.
– Padasjoen satama on hieno, mutta siellä ei ole mitään paikkaa, missä nämä jätteenkäsittelyasiat voisi ratkaista. Näin pitkään kalastaneena olen huomannut puutteita monessakin paikassa kalastuksesta aiheutuvan jätteen sekä varsinkin välineiden ja kalojen hävityksen suhteen.
Juolan mukaan isommissa satamissa olisi hyvä olla jäteastiat ja paikka, minne veneestä ja rannalta kalastavien roskat voisi laittaa. Näin ollen roskat voitaisiin suoraan lajitella, eikä olisi vaaraa siitä, että ne päätyvät luontoon. Lisäksi tarvittaisiin paikat kalankäsittelylle ja jäähileen jakamiselle. Se kannustaisi kalojen oikeaoppiseen lopettamiseen heti pyytämisen jälkeen, ja kalanperkuujätteet voitaisiin hävittää saman tien.
Valistustyötä ja kylttejä
Esimerkiksi Lahdessa on mietitty vapaa-ajan kalastuksesta luonnolle aiheutuvaa harmia hieman enemmän.
– Lahdessa on vilkkaimmilla kalastuspaikoilla kylttejä, jotka muistuttavat kalastajia siimojen siivoamisesta. Asukas voi tarvittaessa käyttää sähköistä palautetta löytäessään esimerkiksi puuhun jääneen siiman, koukun tai muun vastaavan, kertoo Sari Knuuti Lahden Ympäristöneuvonnasta.
Yksilön vastuu korostuu vapaa-ajan kalastuksesta aiheutuvassa roskaamisessa.
– Valistustyö on kalatalouskentässä eniten kalastusalan valtionavusteisten järjestöjen tehtäväkenttää. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö on tehnyt eniten asian eteen työtä, kertoo kalastusneuvos Eija Kirjavainen Maa- ja metsätalousministeriöstä.
Roskaamista ja haamuverkkoja ennaltaehkäistään neuvonnalla
Suomen Vapaa-ajan kalastajien Koolla on väliä -hankkeen verkkosivuilla osiossa Vastuullisen vapaa-ajan kalastajan ohjeet ohjeistetaan seuraavasti:
– Vastuullinen vapaa-ajankalastaja ei roskaa. Kaikki eväät ja tarvikkeet on hyvä pakata uudelleen käytettäviin pakkauksiin. Roskat on vietävä roskakoriin tai kierrätysastioihin. Myös muiden jättämät roskat kuuluu viedä pois, jos niitä ilmenee.
– Siimanpätkien heittäminen luontoon voi aiheuttaa suurta harmia linnuille ja muille eläimille. Siimat kietoutuvat herkästi lintujen ja muiden pienten eläinten jalkoihin. Eläimet eivät itse kykene irrottamaan sotkeutuneita siimoja jaloistaan, ja ajan myötä on seurauksena jalan tai jopa molempien jalkojen kuolio.
– Kaikki ylimääräiset siimanpätkät on helppo kerätä talteen taskuun, pätkiä ne esimerkiksi saksilla lyhyeksi ja heittää ne sitten roskiin. Siimanpätkät voi myös pyöritellä talteen tarkoitukseen kehitetyllä työkalulla. Reissun jälkeen työkalun sisällön voi hävittää asiaan kuuluvasti.
– Jos ympäristössä ilmenee luonnottomia kalakuolemia, saastumisen merkkejä tai muita äkillisiä ympäristömuutoksia, on niistä aina ilmoitettava heti viranomaisille. Havainnot saattavat olla ratkaisevia suuremman ympäristöongelman välttämisessä.
Kalatalousasiantuntija Juha Ojaharju Suomen Vapaa-ajan kalastajien keskusjärjestöstä kannattaa kalastusvälineiden hävittämistä koskevien toimintaohjekylttien pystyttämistä satamiin ja yleisiin kalastuspaikkoihin.
– Tämäntyyppisestä neuvonnasta on todennäköisesti hyötyä ja se on siten kannatettavaa. Roskisten laittaminen suosituille kalastuspaikoille olisi hyvä asia, Ojaharju kommentoi.
Ojaharju kertoo, että Suomen Vapaa-ajan kalastajat aikovat tulevaisuudessa panostaa neuvonnassaan myös haamuverkkojen synnyn ehkäisyyn. Tähän saakka he ovat keskittyneet roskaamisen ennaltaehkäisyyn.
– Olemme järjestäneet rantojen siivoustalkoita suosituimmilla kalastuspaikoilla ja tulemme järjestämään niitä myös tulevaisuudessa. Tärkeintä on kuitenkin ennaltaehkäisy, eli estää roskan päätyminen luontoon, toteaa Ojaharju.
- Jos kohtaat merkitsemättömän haamuverkon, ota se pois ja kierrätä verkko.
- Muista, että lain mukaan velvollisuutesi on auttaa luonnoneläimiä hädässä.
- Mikäli löydät esimerkiksi siimaan sotkeutuneen eläimen, haamuverkosta kaloja tai muita eläimiä, ota yhteys SEYn luonnonvaraisten eläinten asiantuntijaan. Jos epäilet rikosta, ota yhteys poliisiin.
- Tutustu vastuullisen vapaa-ajan kalastajan ohjeisiin.
- Käy kokemassa pyydyksesi vähintään päivittäin ja merkitse pyydyksesi ohjeiden mukaan.
- Säilytä kalastusvälineitäsi turvallisessa paikassa niin, etteivät ne voi vahingossa päätyä luontoon tai vahingoittaa luonnoneläimiä.
- Kierrätä tai hävitä käytöstä poistuneet kalastusvälineet. Jos rannalta ei löydy jäteastioita tai kierrätyspistettä, vie ne esimerkiksi kierrätyskeskukseen.
- Laita roskat jäteastiaan. Jos sellaista ei rannalla ole, ota roskat mukaasi ja vie ne esimerkiksi kotisi tai mökkisi jätepisteeseen. Kerää ja hävitä myös muiden jättämät roskat.
- Osallistu rantojen siivoustalkoisiin ja pidä mukana muovipussia, johon voit kerätä roskia.
- Mikäli havaitset puutteita kunnan kalastuspaikkojen jätteiden käsittelyssä, ole yhteydessä kunnan ympäristöneuvojaan tai -sihteeriin.Lähteet: Sonja Blom, WWF, Suomen Vapaa-ajankalastajat ry.
