Possua paremmalla omallatunnolla? Sikatuotannossa raha ratkaisee

Koska teollisuus sanelee ehdot, tavalliselle sikatilalliselle ei jää liikaa vaihtoehtoja, mikäli tämä mielii panostaa eläinten hyvinvointiin. Suomen sikayrittäjien puheenjohtaja Martin Ylikännö huomauttaa, että teollisuus määrittää tilakohtaiset tuotantomäärät, jotka sikayrittäjän täytyy saada täyteen.

– Vaatimustaso tuottavuuden nousun suhteen on kasvanut koko ajan. Vaikka tehokkuus on kasvanut samaan aikaan, taloudellisesti meno on mennyt tiukemmaksi.

Ylikännö tietää mistä puhuu, sillä hän on toiminut porsastuottajana viimeiset 15 vuotta. Hänen mukaansa teollisuus keskustelee tuottajien kanssa jatkuvasti sikojen hyvinvoinnista.

– Koska pikkuporsaita syntyy nykyisin niin paljon enemmän kuin ennen, niistä on pakko pitää parempaa huolta, jotta ne pysyvät voimissaan. Tekninen kehitys on mahdollistanut sen, että ilmanpaineet ja lämpötilat ovat kunnossa.

Ylikännö myöntää, ettei sopiva lämpötila vielä mahdollista sikojen lajityypillistä käyttäytymistä.

– Jos hyvinvoinnilla tarkoitetaan sitä, että possuilla on valtavasti tilaa ja paljon olkea, meillä on vielä pitkä matka kirittävänä. Suunta on kuitenkin oikea. Tällaisella isolla sikatilalla käydään eläinlääkärin kanssa kuukausittain sikala läpi. Jos esimerkiksi kuolleisuutta tai hännänpurentaa esiintyisi runsaasti, meillä olisi puoli vuotta aikaa laittaa asia kuntoon ennen kuin tilanteesta seuraisi sanktioita.

Lajityypillistä käyttäytymistä ja lajinmukaista elinympäristöä pidetään yhtenä hyvinvoinnin kulmakivistä. Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta on määritellyt sioille sellaiset käyttäytymistarpeet, jotka ovat välttämättömiä kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta.

– Esimerkiksi tonkiminen ja tutkiminen, liikkuminen, lämmönsäätely rypemällä sekä pesän rakentaminen ovat tarpeita, jotka jäävät tavanomaisessa suomalaisessa siantuotannossa toteutumatta. Koko tuotannon ala tarvitse isoja muutoksia, jotta nämä tarpeet saadaan eläimille tyydytettyä, sanoo SEYn toiminnanjohtaja, eläinlääkäri Kati Pulli.

Ylikännö parantaisi sikojen oloja nykyisestä, jos se vain olisi taloudellisesti ja teollisuuden vaatimusten mukaan mahdollista.

– Esimerkiksi porsaiden kastrointi on asia, joka työllistää valtavasti, ja joka on sekä sioille että sikayrittäjille hyvin inhottava. Tuottajat lopettaisivat sen varmasti heti, jos teollisuus antaisi siihen luvan.

Karjut kastroidaan, sillä osa niistä kehittää sianlihaan tarttuvan hajun, joka häiritsee osaa kuluttajista. Kastrointi on kuitenkin kivulias toimenpide, jossa porsaan kivekset leikataan pois veitsellä tai pihdeillä. Kipuun on tarjolla tulehduskipulääkkeitä, mutta kipu ei lopu kastrointiin: porsaat hankaavat peräpäätään vielä päivien ajan operaation jälkeen. Uusi eläinten hyvinvointilaki pakottaa tuottajat käyttämään kivunlievitystä kastroinnissa. Se on porsaille kuitenkin laiha lohtu, sillä kyseessä on lähinnä buranaa vastaava tulehduskipulääke, joka ei poista leikkauksen aikana syntyvää kipua.

– Tutkimusten mukaan haju kehittyy vain todella pienelle osalle sikoja. Kastroimme kaikki karjuporsaat käytännössä neljän prosentin takia. Usein sanotaan, että jotta karjun haju ei kehittyisi, ne pitäisi teurastaa pienempänä. Tiedän kuitenkin ranskalaistilan jossa näin ei tehdä, mutta eläinten ruhopainot ovat silti samaa luokkaa kuin meillä Suomessa – eivätkä kuluttajat ole valittaneet hajusta, Ylikännö kertoo.

Ylikännön mukaan syy, miksi näin ei tehdä Suomessa, johtuu osin myös siitä, että kastroimattomat karjut kasvattavat enemmän lihasta ruhon etupäähän.

– Kinkut jäävät niillä pienemmiksi. Kinkku on kuitenkin sian arvokkain osa ja ruhon etuosia on hieman vaikeampi hyödyntää. Toivon silti, että lihayhtiöt tarttuisivat tähän haasteeseen ja ainakin kokeilisivat kastroimattomien sikojen tuotantoa Suomessa.

Ylikännö muistuttaa, että Suomessa siat saavat pitää häntänsä toisin kuin useimmissa muissa EU-maissa. Sikojen häntien typistyskielto tuli EU:ssa voimaan jo vuonna 1991, mutta kaikki jäsenmaat Suomea ja Ruotsia lukuun ottamatta ovat edelleen siirtymäajalla.

– Olemme lobbanneet Brysseliin paljonkin häntäasiasta, mutta typistyskielto etenee todella hitaasti.

Sikojen oloja voi kuitenkin parantaa, jos pystyy investoimaan itse sikalan kehittämiseen ja keksii, miten sianlihan saa itse kaupaksi.

– Teollisuuden kanssa tehdyistä sopimuksista voi toki päästä eroon, mutta tällöin täytyy keksiä itse markkinakanava, Martin Ylikännö toteaa.

Näin ovat tehneet muun muassa Urjalassa sijaitsevaa Paija pihattopossua ja Paijan tilaa pyörittävät Henna ja Juha Paija.

Paijan tilan sioilla on jatkuva ruokinta, runsas olkikuivitus ja ulkoilumahdollisuus lämpimään vuodenaikaan. Siat asuvat 30–40 sian ryhmissä, jotka ovat eläneet yhdessä lähes syntymästään saakka.

Noin puolivuotiaat siat teurastetaan omassa tilateurastamossa, johon on 200 metrin kuljetusmatka. Näillä käytännöillä ehkäistään menestyksekkäästi sikojen stressiä.

– Halusimme tehdä uudenlaisen pihattosikalan, koska se motivoi meitä tekemään tätä työtä. Kun eläimet voivat hyvin, myös me yrittäjät voivat hyvin – ja toisinpäin, Henna Paija kertoo.

Paijan mukaan uudistukset oli käytännössä pakko tehdä.

– Tilalla on ollut 30 vuotta sikoja. Toimimme ensin vanhan sikalan puolella, joka oli hankala sekä sioille että ihmisille. Sikala oli rakennettu tehokkuusajattelua silmällä pitäen, virikkeitä ei ollut tarjolla ja työskentelymukavuus oli surkea. Meillä oli käytännössä kaksi vaihtoehtoa, joko ajaa koko sikalatoiminta alas tai investoida sellaiseen toimintaan, jossa sekä siat että ihmiset voivat hyvin, Paija sanoo.

Paijat valitsivat jälkimmäisen vaihtoehdon. Nyt Paijat myyvät suoraan tilalta ja Reko-lähiruokapiireissä pihattopossun lihaa. Myös paikalliset vähittäiskaupat ja muutamat ravintolat ovat ottaneet sianlihaa valikoimiinsa.

– Päätös toimintatapojen muutoksesta oli helppo, koska olemme nuoria, emme pelkää työntekoa ja meille taloudellinen riskinotto oli siedettävä, Henna Paija kertoo.

Muutoksen toteuttaminen kesti, sillä lupahakemusten läpivieminen vei aikansa.

– Lupien muuttaminen oli todella byrokraattista, vaikka me vähensimme sikamäärää ja paransimme ympäristövaikutuksia.

Paijan mukaan maataloustuet eivät houkuttele yrittäjiä tekemään sikojen hyvinvointia parantavia toimenpiteitä.

– Moni tuottaja haluaisi tehdä paremmin, mutta taloudellinen ahdinko on sika-alalla todellinen ja toimenpiteistä pitäisi saada tarvittava korvaus. Korvaus tarvitaan paremmasta tuotteen hinnasta, eli sekä kuluttajien, kaupan että teollisuuden pitäisi olla mukana ohjaamassa tuotantotapojen muutosta.

Paija toivoo, että jatkossa Suomessa voitaisiin tuottaa nykyistä vähemmän, mutta laadukkaampaa sianlihaa.

– Tuottajien täytyy pystyä elämään, joten joko tuottajahintoja täytyy saada ylös tai sitten maataloustukia pitäisi ohjata hyvinvointitoimenpiteisiin aiempaa enemmän. Uskon, että erilaisilla bonuksilla on helpompi ohjailla tuotantoa sen sijaan, että tuottajille asetetaan uusia lakeja ja vaatimuksia.

Paijan tilalla sikojen hyvinvointiin panostaminen on kantanut hedelmää. Sekä siat että ihmiset voivat aiempaa paremmin, sikojen sairastavuus on hyvin vähäistä ja sianliha käy kaupaksi. Tila on saanut myös tunnustusta hyvin tehdystä työstä: Suomen Eläinlääkäriliitto ry myönsi tilalle eläinten hyvinvointipalkinnon viime vuoden lopulla.

Henna Paija huomauttaa, ettei monella tilalla ole silti mahdollisuuksia toimia samoin.

– Nykyisellä lihan hinnalla sikatiloilla ei ole taloudellisia perusteita tehdä tällaisia ratkaisuja. Me uskalsimme tehdä muutoksia, sillä meillä oli valmiiksi hyvä asiakaskunta ja luotimme siihen, että he pysyvät mukana. Siitä, että asiat tekee paremmin, ei kuitenkaan makseta, joten monelle sikatilalliselle muutosten tekeminen ei ole mahdollista.

Paijan sikatila ei ole ainoa, joka haraa sika-alalla toiseen suuntaan. Vihdissä sijaitseva Ollikkalan sikatila on panostanut jo vuosia sikojen parempiin oloihin.

Tilalla on kasvatettu sikoja 1950-luvulta lähtien, ja 2000-luvun alusta saakka sikojen lajityypillinen käyttäytyminen on otettu tuotannossa huomioon. Siat saavat olla vapaina kaikkina tuotantokierron vaiheina, ja ne kasvavat olkikuivitetuissa pihatoissa, joissa niillä on runsaasti tilaa. Koska sialle keskeisin luontainen käyttäytymismalli on tonkiminen, tonkimisen mahdollistaminen on toteutettu runsaalla olkikuivituksella.

Emakot tiineytetään olkipihatossa, jossa ne viettävät koko tiineysajan omassa laumassaan. Vapaan ryhmäporsituspihaton ansiosta emakoilla on mahdollisuus pitää yllä niiden sosiaalista ryhmäkäyttäytymistä myös porsimisen aikana.

Perinteisessä sikalassa emakot joutuvat olemaan liikkumisen estävissä häkeissä juuri sen aikaa, jolloin niiden täytyisi päästä liikkumaan ja rakentamaan pesää.

– Olemme hakeneet paljon ideoita ulkomailta ja pohtineet itse sitä, miten sikojen hyvinvointia voidaan parantaa. Apuna on toiminut myös Helsingin yliopisto, sillä olemme toimineet opetussikalana 2000-luvun alusta saakka, kertoo Veera Ollikkala, joka pyörittää tilaa isänsä Jari Ollikkalan kanssa.

Idea ryhmävapaaporsitusjärjestelmästä syntyi hollantilaisen yliopiston tutkimussikalasta, jossa Ollikkalat vierailivat muutama vuosi sitten.

– Tilalla näki omin silmin eron porsaan kasvuun, kun se saa olla emän kanssa normaalia pidemmän aikaa, Jari Ollikkala kertoo.

Ollikkalan tilalla siat vierotetaan nykyisin yhdeksän viikon iässä normaalisti tehtävän neljän viikon sijaan.

– Porsaat kasvavat paremmin, sillä ne ovat valmiimpia syömään kiinteää rehua. Lisäksi ne välttyvät vieroitusripulilta, eikä niille tule kasvunotkahduksia, Veera Ollikkala täydentää.

Edelläkävijän rooli on ollut haastava, mutta mielenkiintoinen.

– On ollut hienoa, että olemme pystyneet osoittamaan epäilijöille sen, että tämä on oikeasti kannattavaa eikä mikään ohi menevä kokeilu, Veera Ollikkala kertoo.

Ollikkalan tilan asiakkaat ovat pääasiassa yksityishenkilöitä, jotka ostavat lihan suoraan tilalta tai Reko-piireistä, kuten Paijan tilallakin. Parin vuoden ajan lihaa on voinut ostaa myös vähittäiskaupoista Vapaa Possu -nimikkeellä.

Vapaan Possun hyvinvointisopimustilat ovat sitoutuneet työskentelemään eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Vapaan Possun tiloilla possuille on varattu tilaa ja mahdollisuus vapaaseen liikkumiseen joko pihatoissa tai aidatuissa ulkotiloissa. Käytännössä possuilla on siis tilaa ja vapautta lajityypilliseen elämään, kuten pesänrakennukseen sekä tonkimiseen.

Myös jalostajien ja kaupan kiinnostus on hiljalleen heräämässä. Jari Ollikkala kertoo, että ainakin Snellman kannustaa tällä hetkellä vapaaporsitukseen ja maksaa porsaasta parempaa hintaa tuottajalle, jos se on tuotettu vapaaporsituksessa.

Muutkin lihatalot kannustavat toki sikatiloja pitämään eläimistä aiempaa parempaa huolta. HKScanilta kerrotaan, että hyvinvoivasta siasta maksetaan tuottajalle paremmin.

– Eläinten terveys näkyy tuottajille maksettavassa hinnassa. Kun eläin on terve, se kasvaa tiloilla paremmin – ja kun se kasvaa hyvin, se voidaan käyttää tarkemmin raaka-aineeksi. Tällöin myös lihantuottaja saa työlleen paremman korvauksen, kertoo HK Scanin alkutuotannosta ja eläinten hankinnasta vastaava johtaja Pia Nybäck.

Nybäckin mukaan HKScan kannustaa muutenkin tuottajia kokeilemaan uusia ratkaisuja.

– Olemme tehneet lukuisia muutoksia toimintaamme viime vuosina, jotka tähtäävät eläinten hyvinvoinnin parantamiseen. Esimerkiksi meillä on käytössä tallentava videovalvonta HKScanin kaikkien teurastamoiden niissä pisteissä, joissa käsitellään eläviä eläimiä.

– Suunnittelimme immunokastraatioon ryhtymistä pitkään eläinlääkärien kanssa, sillä halusimme luopua kivuliaasta kastraatiosta. Päädyimme ratkaisuun kun opimme, että immunokastraatio vaikuttaa muutenkin positiivisesti sikojen terveyteen. Tulehdusriskien pienenemisen lisäksi muun muassa niveltulehdukset vähenevät siolla reilusti, Veera Ollikkala kertoo.

Immunokastraatiorokotteella ei ole varoaikaa ja immunokastroidun karjun lihan syöminen on täysin turvallista.

Teollisuus ja monet muut sikatilatkin suhtautuvat immunokastraatioon yhä epäilevästi.

– Teollisuus ei toistaiseksi ota vastaan immunokastroituja tai kastroimattomia sikoja, joten suurin osa sikatuottajista joutuu siksi kastroimaan siat kirurgisesti. Kirurgisen kastraation suurin ongelma on se, että siihen ei ole olemassa riittävän hyvää, käytännöllistä ja halpaa kivunhoitoa, kertoo SEYn toiminnanjohtaja Kati Pulli.

Suurista tuottajista sekä ainakin Snellman että HKScan ovat kokeilleet immunokastraatiota, mutta kokeilu ei ole kantanut pidemmälle. Maailmalla menetelmä on kuitenkin jo yleisessä käytössä: immunokastraatiota käytetään yleisesti käytössä muun muassa Australiassa, Uudessa Seelannissa, Brasiliassa, Meksikossa ja Costa Ricassa.

HKScanin Pia Nybäck myöntää, että kastroinnin kehittäminen on haaste koko sika-alalle.

– Olemme pitkään edellyttäneet sopimustuottajien käyttävän kivunlievitystä kastroinnissa ja tuottajamme käyttävät sitä aina. Tuottajalle karjuporsaiden kastrointi on työtä ja kustannuksia lisäävä työvaihe. Mikäli kirurgisen kastraation tilalle löydettäisiin joku varmasti toimiva vaihtoehto, olisi se etu koko sikataloudelle.

Immunokastraatiosta HKScan ei silti innostu, ainakaan vielä.

– Olemme olleet mukana laajassa immunokastroinnin tutkimusprojektissa, jossa menetelmää testattiin ja tuloksia arvioitiin eri näkökulmista. Menetelmä toimii osittain kohtuullisen hyvin, mutta se ei kuitenkaan toimi sataprosenttisesti, joten teurastamolla tulisi olla luotettava ja nopea menetelmä karjun hajun tunnistamiseen. Luotettavaa menetelmää tähän ei vielä ole saatavilla.

Ollikkalan tilan kokemukset ovat olleet kuitenkin toistaiseksi positiivisia.

– Asia on herättänyt kysymyksiä, mutta olemme kertoneet immunokastraatiosta todella avoimesti asiakkaillemme. He ovat ottaneet tämän todella hyvin vastaan. Heti sen jälkeen kun kerroimme asiasta Facebookissa, kinkkumyynti räjähti käsiin. Emme ole saaneet yhtään valitusta asiakkailtamme aiheesta.

Lähteet: Luonnonvarakeskus LUKE, Tilastokeskus. Juttuun on haastateltu myös Welfare Quality -auditoija Essi Walleniusta.

Snellman ja Atria eivät vastanneet Eläinten ystävän haastattelupyyntöön.