Pikkuporsaiden hyvä käsittely entistä tärkeämpää – kiire voi varjostaa paikallispuudutteen antamista
Kirurginen kastraatio aiheuttaa hyvin nuorille porsaille voimakasta kipua, jota voidaan vähentää käyttämällä paikallispuudutusta ennen toimenpidettä. Suomessa tämä on ollut mahdollista vuodesta 2024 alkaen niissä sikaloissa, joissa hoitaja on suorittanut vaadittavan koulutuksen.
Paikallispuudutteen käyttäminen ennen pikkuporsaiden kirurgista kastraatiota tulee kaikille tiloille pakolliseksi vuoden 2027 alusta alkaen. Onnistunut paikallispuudutus kuitenkin vain lievittää kipua, jolla on paljon haitallisia vaikutuksia porsaiden hyvinvointiin ja kehitykseen. Siksi kirurgisesta kastraatiosta on tärkeää luopua kokonaan.
On hyvä muistaa, että paikallispuudutteen antaminen on itsessään porsaille kivuliasta. Puuduttava lääkeaine pistetään neulalla toimenpidealueelle kolmeen eri kohtaan. Lisäksi hoitajan on käsiteltävä ja pidettävä porsaita kiinni kaksi erillistä kertaa, sillä lääkkeelle on annettava aikaa vaikuttaa ennen kastraatiota.
Odotusaika voi olla hankala järjestää, mutta se on oleellinen eläinten hyvinvoinnille: Jos kivuliaasti saadun paikallispuudutteen vaikutusaika jää liian lyhyeksi tai venyy liian pitkäksi, lääkitys ei lievitä kastraatiokipua.
Koska paikallispuudutteen antaminen on tiloille uusi toimintatapa, halusimme selvittää, miten kastroitavien pikkuporsaiden lääkitseminen toimii käytännössä ja miten erilaiset toimintatavat vaikuttavat porsaiden hyvinvointiin.
Tutkimus liittyy Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaan ”Lainsäädännön vaikutukset hiljaisiin toimijoihin: Riittämättömästä tietoperustasta osallistaviin ratkaisuihin” (SILE)-tutkimushankkeeseen. SEY Suomen eläinsuojelu myönsi tälle osatutkimukselle Heli Castrén -apurahan.
Tutkimuksessa seurasimme porsaiden käsittelyä, lääkintää ja kastraatiota viidellä suomalaisella tilalla yhden kastraatiopäivän aikana alkuvuodesta 2025. Kaikissa tutkimukseemme osallistuneissa sikaloissa käytettiin Suomessa suositeltua menetelmää paikallispuudutteen antamiseen.
Hoitajat olivat omaksuneet tekniikan hyvin. Myös käytetty annos oli suosituksen mukainen, vaikkakin porsaan koko voitaisiin ottaa tulevaisuudessa paremmin huomioon paikallispuudutusta annettaessa niin, että pienemmät porsaat saisivat lääkettä vähemmän ja suuremmat porsaat enemmän. Tämä edistäisi lääkityksen tehoa ja turvallisuutta.
Suosituksen mukainen neula paikallispuudutteen antamiseen oli käytössä kolmella tilalla, kaksi tilaa käytti hieman liian paksua neulaa. Kaikki tilat antoivat porsaille tulehduskipulääkityksen ennen kastraatiota. Tilakäynnin yhteydessä suosittelimme kaikille tiloille oikean kokoisen neulan käyttöönottoa ja ohjeistimme oikean tulehduskipulääkkeen annoksen tilalle, jossa porsaat saivat lääkettä liikaa.
Tilakäyntien aikana havaitsimme, että hoitajat noudattivat melko hyvin suositeltua noin kymmenen minuutin odotusaikaa paikallispuudutteen antamisen ja kastraation välillä. Kaikilla tiloilla keskimääräinen odotusaika oli yli kymmenen minuuttia ja vain kahdella tilalla se ylitti 15 minuuttia.
Yleinen ongelma oli se, että porsailla ei ollut lämmintä odotuspaikkaa. Usealla tilalla porsaiden käyttäytymisessä havaittiin vilusta kertovia merkkejä, odotuspaikka oli usein porsaiden karsinaolosuhteita viileämpi ja vain yhdellä tilalla siellä oli tarjolla lisälämpöä.
Terveydenhuoltotyössä eläinlääkäreiden ja neuvojien on syytä kertoa sikojen omistajille ja hoitajille, miksi kylmettyminen on porsaille erittäin haitallista sekä yhdessä etsiä jokaiselle tilalle sopiva yksilöllinen ratkaisu pitää porsaat lämpimänä odotusaikana. Esimerkiksi yhden tilakäyntimme jälkeen omistaja asennutti porsaiden hoitopisteen korien pohjille lämpölevyt tarjoamaan lisälämpöä. Myös erilaisia lämpölamppuja tai lämminvesipulloja voidaan käyttää, jos porsaat eivät voi odottaa omassa lämmitetyssä porsaspesässään.
Tutkimuksemme aikana havaitsimme, että porsaiden käsittely eri tiloilla vaihteli paljon. Suurimmaksi osaksi käsittely oli rauhallista ja eläinten reaktioita huomioivaa, mutta osalla tiloista porsaita käsiteltiin ja erityisesti nostettiin hyvin hätäisesti. Syyksi mainittiin usein kiire.
Onkin tärkeää lisätä ymmärrystä hyvän käsittelyn ja oikeaoppisen nostamisen merkityksestä eläinten hyvinvoinnille ja terveydelle. Olisi myös varmistettava, että hoitajilla on riittävästi aikaa lääkitä ja kastroida porsaat, jolloin kiire ei vaikuta kielteisesti eläinten käsittelyyn. Työskentelyn sujuvuuteen voidaan suuresti vaikuttaa työn hyvällä suunnittelulla sekä toimivilla työtä helpottavilla käytännön ratkaisuilla, jolloin hyvä käsittely ei ole työtä hidastavaa. Kun työ sujuu, porsaiden tarpeet huomioivaan käsittelyyn jää enemmän voimavaroja.
Tutkimuksemme tulosten avulla sikojen hoitajia pystytään kouluttamaan entistä paremmin eläinten käsittelyyn, paikallispuudutteen antamiseen ja itse kastraatioon liittyvissä ongelmakohdissa. Kiitämme SEY Suomen eläinsuojelua saamastamme apurahasta.
