Kasoittain kuolleita lintuja keskellä peltoa – fasaanijahteja järjestetään varsin monenlaisin perustein
Pelloilla makasi kuolleita lintuja ja pihapiirissä kulki satoja fasaaneja. Näin kuvailee Eläinten ystävän tavoittama Emmi*, joka sai taannoin fasaanijahdin lahjaksi.
Emmin oli tarkoitus kokeilla fasaanin metsästystä ensi kertaa. Ajatus hautomoissa kasvatetuista linnuista oli tuntunut Emmistä arveluttavalta. Hän lähti kuitenkin katsomaan mistä on kyse.
– Ikävä kyllä paikan päälle päästessä tunne vain voimistui, Emmi sanoo.
Pihapiirissä liikuskelevien fasaanien lisäksi maastossa lojui lukuisia kuolleita lintuja. Emmi arvioi itse nähneensä noin 10–20 kuollutta fasaania. Linnut oli jätetty peltoon mätänemään sen sijaan, että ne olisi kerätty ja käytetty esimerkiksi ravinnoksi.
Metsästys on Emmille tuttu harrastus: hän on metsästänyt useamman vuoden vesilintuja ja sepelkyyhkyjä ja kertoo nauttivansa luonnossa liikkumisesta koirien kanssa. Hän on pohtinut tehotuotetun lihan alkuperää ja pitää metsästystä omalla kohdallaan osittain myös eettisenä valintana.
– Lintujen jättäminen peltoon oli kaikkein erikoisinta. Tuntui siltä, että paikalle oltiin tultu vain lahtaamaan lintuja, hän sanoo.
Fasaanien metsästykseen liittyi Emmin mukaan muitakin erikoisia piirteitä: tilan pitäjä ei esimerkiksi varmistanut lainkaan kävijöiden ase- tai metsästyslupia.
– Olisin toivonut, että paikan pitäjä olisi edes pyytänyt näyttämään aseet ja varmistamaan niiden oikean käyttötarkoituksen. Eli kun metsästetään seisovan tai noutavan koiran kanssa metsäkanalintuja, kyseessä on haulikko, eikä esimerkiksi hirvikivääri, Emmi sanoo.
– Minusta on hurjaa, että pihapiiriin lasketaan tuntemattomia ihmisiä ampumaan lintuja miten sattuu, etenkin, kun tilan naapurit olivat melko lähellä.
Perinteistä herrojen hupia?
Metsästystä pidetään usein vakiintuneena osana suomalaista kulttuuriperinnettä ja eräkulttuuria. Fasaanijahdit ovat tästä kuitenkin poikkeus. Kirjailija Aura Koiviston mielestä fasaanijahdit ovat eräällä tavalla epäsuomalaista kartanokulttuuria.
Koivisto on kirjoittanut luontoaiheisia tietokirjoja ja romaaneja jo usean vuosikymmenen ajan. Hän käsittelee teoksissaan usein ihmisen, luonnon ja muunlajisten eläinten välistä suhdetta. Lisäksi Koivisto toimii myös SEYn Eläinten ystävä -lehden kolumnistina.
– Fasaaninmetsästys on ollut perinteisesti kuninkaallisten ja aatelisten harrastus. Presidentti Urho Kekkosesta ja Ruotsin kuninkaasta Kaarle Kustaasta on kuvia, joissa he ovat metsästäneet fasaaneja röykkiöittäin. Nykyään tätä voivat harrastaa tavalliset keskiluokkaiset ihmiset.
Englantilaistyylinen fasaaninmetsästys, jossa asiakas voi ostaa itselleen mahdollisuuden ampua tarhattuja lintuja, ei Koiviston mielestä istu stereotypiseen mielikuvaan suomalaisesta, perinteisestä eräkulttuurista.
– Linnut ovat kuin savikiekkoja tai maalitauluja. Ehkä näistä jahdeista on haluttukin pitää vähän matalaa profiilia, sillä ne eivät sovi niin hyvin mielikuvaan suomalaisesta metsästyksestä, Koivisto sanoo.
Fasaani kasvaa hautomossa ja vapautetaan metsästettäväksi
Fasaanin metsästysaika alkaa syyskuun alussa ja päättyy helmikuun lopussa. Kaupallisessa fasaanijahdissa käytetyt fasaanit kasvatetaan hautomoissa, josta ne vapautetaan metsästettäväksi. Vapautus tehdään yleensä enintään pari viikkoa ennen jahtia, jolloin linnut ennättävät asettua maastoon.
Fasaanitilat markkinoivat toimintaansa metsästäjille ja kanakoiraharrastajille. Esimerkiksi eräs suomalainen fasaanitila mainostaa verkkosivuillaan: ”Omatoimi treeni- ja jahtipaketti. Sis.maastot vain teidän käyttöönne sekä 10 lintua sijoitettavaksi maastoon. Päivähinta ryhmälle 450€.”
Fasaanin pyynti tapahtuu yleensä pellolla, ja pyynnissä käytetään apuna koiria. Koira paikantaa piileskelevän fasaaniin ja säikäyttää sen ilmaan. Kun lintu on ilmassa, metsästäjä ampuu. Tämän jälkeen koira noutaa fasaanin.
Hyvinkääläisen, fasaanijahteja järjestävän Solttilan Majan yrittäjän Jukka Kiven mukaan asiakas ostaa ennakkoon tietyn määrän lintuja, jotka viedään maastoon ennen jahtia. Yleinen määrä on noin neljä lintua metsästäjää kohden. Solttilan Maja ei ole sama tila, jossa tätä juttua varten haastateltu Emmi vieraili.
Kivi kertoo, että tilan fasaanit kasvatetaan isossa pihatossa. Tilalla on käytössä hautomakone, keinoemot ja automatisoitu vedenjakelu. Poikaset kuoriutuvat keväällä ja ovat kasvuajan suojatussa tilassa. Hän korostaa, että tilan pitää olla korkea, jotta linnut oppivat myös lentämään.
– Asiakkaat eivät hyväksy lintuja, jotka koirat saavat kiinni. Kanakoirajahdissa pitää olla hyvin lentäviä lintuja. Ei siitä muuten tule mitään, Kivi kertoo.
Jahtisesonki sijoittuu tammi-helmikuuhun, jolloin asiakkaita on pääasiassa viikonloppuisin. Tilalla elää noin 500–600 lintua. Kivi kertoo voivansa tarpeen tullen ostaa lisää lintuja isommilta kartanoilta.
– Olen itse tosi pieni toimija. Isoilla kartanoilla on tuhansia lintuja.
Kivi kertoo olevansa itse koiraihminen ja hänelle eläinten hyvinvointi on tärkeää. Määrittäähän sitä lakikin.
– Kasvattamoissa eläinten hyvinvointi on äärettömän tärkeää. Fasaani on kanalintu ja jos niillä on stressiä, ne ovat pian toistensa kimpussa. Eli jos lintujen olosuhteet ovat huonot, sehän on minullekin karmea taloudellinen tappio, Kivi sanoo.
Metsästäjäliitto: fasaanimetsästys auttaa vähentämään painetta muiden lajien metsästykseen
Suomen riistakeskuksen Metsästäjän oppaan mukaan vastuulliseen ja eettiseen metsästykseen kuuluu, että metsästäjä kunnioittaa niin eläviä kuin saaliiksi saatuja eläimiä. Tähän kuuluu myös se, että saalis hyödynnetään asianmukaisesti ja mahdollisimman tarkasti. Teoriassa peltoon ei siis pitäisi jättää kuolleita lintuja, puhumattakaan siitä, että niitä olisi kymmenittäin.
Eläinten ystävä kysyi Suomen Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenforsilta, onko eläinten hyödyntämättä jättäminen jahdeissa yleistä.
– Kuulostaa kyllä todella erikoiselta, eikä missään tapauksessa hyväksyttävältä toiminnalta. Metsästyksen yksi keskeinen eettinen periaate on hyödyntää metsästetty riista. Jos sitä ei ole tapahtunut, se ei ole meidän eettisten arvojen mukaista toimintaa. En missään nimessä sanoisi, että se on yleistä, vaan kyseessä on poikkeustapaus.
Kysymme myös, miten fasaaninmetsästystä yleisemmin perustellaan. Koska fasaanikantaa pidetään keinotekoisesti yllä, sen metsästys ei voi perustua esimerkiksi riistanhoitoon ja kannan rajoittamiseen.
Grenforsin mukaan oikein toteutettu fasaaninmetsästys auttaa turvaamaan sen, ettei luonnonvaraisiin kantoihin kohdistu liikaa metsästyspainetta ja että metsästys pysyy kestävällä tasolla. Fasaanin metsästys on tärkeää myös metsästyskoiratoiminnalle.
– Näin voimme turvallisesti säädellä metsästettävien eläinten määrää ja pitää huolen siitä, että metsästyskoirat saavat tarvitsemaansa harjoitusta, Grenfors sanoo.
Grenfors toteaa, että vaikka fasaani on Suomessa vieraslaji, sen ei ainakaan toistaiseksi ole todettu aiheuttavan merkittävää haittaa luonnolle.
– Pienpetojen ja haitallisten vieraspetojen, erityisesti minkin ja supikoiran, poistaminen on joka tapauksessa tutkitusti luonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin tärkeää toimintaa. Se palvelee samalla myös fasaania, Grenfors sanoo.
Grenforsin mukaan ilmastonmuutos suosii fasaania. Tarhauksesta alkunsa saanut kanta selviää ja lisääntyy entistä paremmin luonnossa. Tämä saattaa vähentää tarhauksen tarvetta tulevaisuudessa.
Grenfors korostaa, että oikein tehtynä fasaaninmetsästys on eettiseen tarkastelun kestävää toimintaa. Ammutut linnut syödään ja osa menee myös ravintolakäyttöön.
– Tarhavapautuksen jälkeen lintu on elänyt luonnossa. Kun kaikki tapahtuu säännösten mukaan, se ei aiheuta linnulle tarpeetonta kärsimystä.
Metsästyksen eettisyyteen liittyy paljon ristiriitoja
Aura Koiviston mielestä metsästykselle löydetään aina perustelut. Perusteluina voidaan käyttää kannanhoitoa, elinkeinoa, sosiaalista puolta maaseudulla tai vaikka koiran kouluttamista, hän sanoo.
– Nykypäivänä metsästys ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Se on huvi ja harrastus, mutta koska se tuntuu monesta ikävältä, se halutaan kietoa erilaisiin yleishyödyllisiin selityksiin, Koivisto sanoo.
– Ensin fasaani pistetään luontoon, ja pian kettuja voidaan sillä perusteella vähentää, että ne vähentävät fasaaneja.
Koivisto huomauttaa, että Suomessa tapetaan joka vuosi metsästämällä arviolta 1,5 miljoonaa eläintä.
– Se on iso määrä. Usein sanotaan, ettei saalis ja tappaminen olisi tärkeää, mutta muutenhan se olisi vain luonnossa liikkumista ja retkeilyä. Halutaan unohtaa, että riistaeläimetkin ovat eläviä olentoja, joilla on kipuaisti, kyky kärsiä, pelätä ja olla kauhuissaan.
Emmi kertoo pysyvänsä jatkossa kaukana fasaanijahdeista.
– Jäi todella huono fiilis tämän tyylisestä ”jahtielämyksestä”, hän sanoo.
* Emmin nimi on muutettu. Hän haluaa pysyä nimettömänä, koska paikkakunnan metsästyspiirit ovat pienet.
Fasaania on levitetty ympäri maailmaa metsästykseen sopivien ominaisuuksiensa takia.
Laji on lähtöisin Aasiasta, mutta sitä tarhattu eteläisessä Euroopassa jopa yli kahden tuhannen vuoden ajan. Keski-Eurooppaan fasaani tuotiin keskiajalla.
Suomeen fasaanin toi innokkaana metsästäjänä tunnettu suklaatehtailija ja kauppaneuvos Karl Fazer 1900-luvun alussa. Fasaani oli tuolloin ensimmäinen Suomeen pysyvästi istutettu riistaeläin.
Fasaani on peltokanalintu, joka viihtyy asutuskeskusten lähistöllä, joutomailla ja viljelysalueilla. Se ei ole kovin ihmisarka. Se liikkuu pääasiassa kävellen, mutta pyrähtää ilmaan vaaran uhatessa. Urosfasaani on melko näyttävä ja värikäs lintu, naaras puolestaan hieman pienempi ja ruskeansävyisenä huomaamattomampi.
Fasaani ei ole täysin sopeutunut Suomen kylmään ilmastoon. Fasaanin liikkuminen lumisilla alueilla on hankalaa, sillä toisin kuin useiden kotoperäisten lajiemme, fasaanin jalat eivät kanna kunnolla hangessa. Pakkastalvet verottavat luonnossa elävää kantaa huomattavasti. Kantaa pidetään yllä istutuksilla ja talviruokinnalla.
Lähteet: Luontoportti, Luonnonvarakeskus