Michael Monroe jatkaa eläinten puolesta puhumista

Sittemmin Monroen kotiin on mahtunut useampi muukin kissa. Viimeisimpänä tämän ja Johanna-vaimon kotona ovat tallustaneet Nupu ja Lumi. Nupun pariskunta pelasti löytöeläintalosta vuonna 2012. Kodinvaihtajana saapunut Lumi kotiutui hieman myöhemmin.

– Lumi oli meille tullessaan 2-vuotias. Otimme sen meille ensin kokeeksi, kun edelliset omistajat erosivat eivätkä pystyneet enää pitämään kissaa.

Koska Nupu ja Lumi tulivat toimeen keskenään, Lumi sai jäädä. Kissat viihtyivät lopulta hyvin yhdessä, vaikka Lumi viihtyikin paremmin omissa oloissaan.

– Nupu oli leikkisämpi, Lumi säikympi. Kuulimme, että Lumi olisi syntynyt keisarinleikkauksella, ja hänen äitinsä olisi ollut aggressiivinen pentua kohtaan. Ehkä se on vaikuttanut luonteeseen.

Nupu menehtyi viime toukokuussa. Kissan menetys on ollut perheelle raskasta.

– Nupu oli todella spesiaali kissa, eikä olla läheskään toivuttu hänen menetyksestä. Toivoin, että hänellä olisi voinut olla pidempi elämä.

Nupu oli vasta 11-vuotias kuollessaan. Nupun viimeistä vuotta varjosti sydänvika, joka vaati vahvaa lääkitystä. Nupu joutui syömään sydänlääkityksen lisäksi myös suolistolääkettä, verenohennuslääkettä ja nesteenpoistolääkettä.

Lääkkeiden antaminen ei ollut aluksi helppoa, sillä ne maistuivat pahalta, ja varsinkin verenohennuslääke sai Nupun oksentamaan.

– Onneksi eläinlääkäriystävämme neuvoi, että lääkkeen voi laittaa gelatiinikapselin sisään. Tällöin kissa ei maista pahaa makua ja pystyy nielemään lääkkeen paljon helpommin.

Kissan omaishoitajana toimiminen ei ollut helppoa. Monroe saattoi valvoa kotona aamuyöhön saakka ja paloitella lääkkeitä sopiviksi annoksiksi. Se ei häntä kuitenkaan haitannut.

– Vaimo vietti viimeisen vuoden kotona Nupun takia. Kissaa täytyi valvoa, jos kohtaus olisi yllättänyt tai nestettä olisi kertynyt keuhkoihin. Lääkitys oli raskas, mutta Nupu oli yllättävän vahva. Lopulta hänestä oli kuitenkin pakko luopua, Monroe sanoo.

Nyt Lumi on harjoitellut elämäänsä ainoana kissana.

– Lumista on tullut rohkeampi. Ennen kotimme oli Nupun kuningaskunta, nyt Lumi uskaltautuu öisin muun muassa sänkyyn.

Omien kissojen lisäksi Monroe toimii mielellään kaikkien kissojen puolestapuhujana. Kissakriisin vakavuus on iskenyt siksi kovaa.

– Löytöeläintaloissa on tosi paljon hienoja yksilöitä, jotka odottavat pelastamista. Parasta, mitä julkisuudella voi tehdä, on se, että saa hyvää aikaan ja näkyvyyttä tärkeille asioille. Puhun siksi mielelläni eläinten puolesta. Kissat etenkin kaipaavat lisää arvostusta yhteiskunnassa, hän sanoo.

Samasta syystä perheelle on tärkeää, että kissan tarpeet tulevat aina ennen ihmistä.

– Kun lemmikin ottaa, se pitää ottaa koko elämäksi. Kissan hylkääminen on äärimmäisen julmaa, hän painottaa.

– Me päätimme vaimon kanssa jo kauan sitten, ettei meidän elämäntapaamme sovi lapset. Kissat ovat meille kuin lapsia, ja niistä pidetään siksi aina huolta, loppuun saakka, hän sanoo.

Keikkamatkojen aikana Monroen kissoista ovat huolehtineet aina joko ystävät tai Johanna-vaimo.

– Vaikka tiedän, että niillä on kaikki hyvin, kissoista on ollut vaikea olla erossa pitkään, ja niitä on aina reissussa ikävä, hän sanoo.

Monroen eläinrakkauden takaa löytyy myös aito halu oppia eläimiltä.

– Eläimet ovat vilpittömiä, aitoja, rehellisiä ja uskollisia. Ne eivät kieroile tai loukkaa toisia tahallisesti, eivätkä ne halua kostaa. Ihminen on sen sijaan niin tyhmä, että tuhoaa oman elinympäristönsä ja luonnon, ja on vielä niin hölmö, että se antaa itsensä kuolla sukupuuttoon. Älykkyys on tuhlattu ihmisiin. Liian harva ymmärtää, että luonto ja eläimet ovat kaikki kaikessa, ja silti ne ovat kaksi asiaa maailmassa, joita laiminlyödään eniten. Meillä ihmisillä olisi paljon opittavaa, hän jatkaa.

Samaan hengenvetoon Monroe kertoo olevansa äärimmäisen pettynyt maailman johtajiin.

– He aloittavat sotia omien egojensa takia ja aiheuttavat suunnattoman määrän viattomien ihmisten kuolemia ja kärsimystä. Eläimet ovat sodan syttyessä toisen luokan kansalaisia, ja he kärsivät sodista eniten, hän sanoo.

Monroe uskoo, ettei eläimille voi koskaan hankkia liikaa apua.

– Joka päivä pitäisi olla eläinten päivä. Eläimet tarvitsevat kaiken mahdollisen avun, etenkin tällaisessa maailmantilanteessa. Politiikkaan ja valtaapitäviin ei voi tässä asiassa luottaa. He ovat tällaisissa asioissa sydämettömiä ja ajattelevat vain rahaa.

Hyvänä esimerkkinä tästä Monroe pitää eläinsuojelurikoksista määrättyjä rangaistuksia.

– Rangaistukset eläinrääkkäyksestä ovat aivan liian heppoisia. Olen kuullut, että esimerkiksi Ruotsissa asiat olisivat tältä osin paremmin. Siellä vakavista eläinsuojelurikoksista voi joutua käsittääkseni jopa vankilaan, hän sanoo.

Monroella on takanaan kiireinen syksy. Michael Monroe -dokumenttielokuvan ensi-ilta on takanapäin, ja elokuvan markkinoinnin lisäksi Monroe on äskettäin tehnyt Demolition 23 -yhtyeensä kanssa reunionkiertueen.

Parhaillaan hän työstää oman soolobändinsä kanssa materiaalia uutta albumia varten. Vapaa-aikaa kiireinen muusikko viettää kuitenkin mielellään vaimon ja kissan kanssa.

– Ulkoilutamme Lumia valjaissa. Hän tutkii mielellään luontoa, ja hänen touhujaan on hauskaa seurata, hän sanoo.