Oikeutta eläinsuojelutapauksiin: SEYn tekemät kantelut tuottavat tulosta

Yksi projektin aikana selvitetyistä jutuista koski tapausta, jossa Suomen Opaskoirakoulu Oy:n koirankouluttajan epäiltiin pahoinpidelleen koulutuksessa ollutta koiraa. Opaskoirakokelas oli ollut hoitojaksolla vapaaehtoistyöntekijän luona, ja hoitojakson päätteeksi kouluttaja oli tullut hakemaan koiraa.

Nuori koira oli hyppinyt kouluttajaa vasten, jonka seurauksena kouluttaja oli lyönyt koiraa voimakkaasti kuonoon. Koira oli hätääntynyt ja virtsannut lattialle, jonka jälkeen kouluttaja oli kuljettanut koiran kuristuspannalla tukahduttaen autoon. Tämänkin aikana koira virtsasi alleen useita kertoja.

Kihlakunnansyyttäjä oli päättänyt, että tapauksen esitutkinta lopetetaan vähäisyysperusteella, eikä koirankouluttajalle koitunut tästä seuraamuksia. SEY kanteli asiasta valtakunnansyyttäjälle, joka kumosi syyttäjän päätöksen ja määräsi syyttäjän hoitamaan tehtävänsä asiassa.

Myös toinen tutkittu juttu koskee tapausta, jossa tutkinnanjohtaja esitti syyttäjälle eläinsuojelurikosta koskevan esitutkinnan lopettamista ensisijaisesti kustannusperusteella tai toissijaisesti vähäisyysperusteella. Tapaus koski Jyväskylän yliopiston koe-eläimiksi hankkimaa 88:aa rottaa, jotka lennätettiin Suomeen Yhdysvalloista.

Asiakirjojen mukaan rotat olivat kunnossa, kun ne pakattiin ja lähetettiin Eurooppaan. Eläinlääkäri oli tarkastanut rotat Saksassa, minkä jälkeen ne oli lennätetty Suomeen. Kuljetusyhtiö oli kuljettanut rotat Vantaalta Jyväskylään.

Yliopistolla suoritetussa vastaanottotarkastuksessa havaittiin suurimman osan eläimistä olevan huonokuntoisia ja neljä rottaa oli kuollut. Kuljetuslaatikot oli pakattu autoon tiukasti ja ahtaasti korkeisiin pinoihin päällekkäin, ja niihin oli päässyt kertymään hiilidioksidia. Syyttäjä oli lopettanut tutkinnan vähäisyysperusteella.

SEY kanteli syyttäjän toiminnasta valtakunnansyyttäjälle, joka määrääsi, että Länsi-Suomen syyttäjäalueen johtavan syyttäjän tai hänen määräämänsä syyttäjän on ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin esitutkinnan jatkamiseksi.

Eräs tapauksista koski henkilöä, jonka epäiltiin hankkineen itselleen hevosen hänelle määrätyn eläintenpitokiellon aikana. Henkilön epäiltiin vastanneen muidenkin eläinten hoidosta eläintenpitokiellon aikana.

Poliisi kuitenkin päätti asian tutkinnan ei rikosta -perusteella. Perusteluissaan poliisi nojasi asianomaisen hovioikeuteen tekemään valitukseen ja siihen, että epäilylle määrätty eläintenpitokielto tulee lainvoimaiseksi vasta hovioikeuden antaman päätöksen jälkeen.

SEY ei ollut asiaa tutkineen poliisin kanssa samoilla linjoilla, vaan katsoi, että asiassa oli syytä epäillä eläintenpitokiellon rikkomista. Tämän seurauksena asiasta tehtiin kantelu Pohjanmaan poliisilaitoksen oikeusyksikölle.

Oikeusyksikön mukaan tutkinnan päätöstä ei voitu pitää oikeudellisesti täysin kestävänä ja tapausta hoitaneen rikoskomisarion tuli jatkossa kiinnittää enemmän huomiota asiaa koskeviin esitutkintalain säännöksiin. SEYn tietojen mukaan kyseinen eläintenpitokiellon rikkominen tullaan tutkimaan uudelleen toisen jutun yhteydessä.

Eräässä toisessa tapauksessa tutkija ei tahtonut lopettaa Itä-Suomen yliopistossa koe-eläiminä toimineita hiiriä, vaikka niiden lopetuskriteerit olivat ylittyneet. Hiiret kärsivät vakavista kuolioista, ne olivat purreet omia jalkojaan ja osalla niistä oli myös tuskallista turvotusta. Tapaus päätyi poliisin tutkittavaksi.

SEYn käsityksen mukaan poliisi laiminlöi jutun tutkinnan jättäessään selvittämättä aivan keskeisiä asiaan liittyviä seikkoja ja lopettaessaan jutun tutkinnan ei rikosta- perusteella.

SEY teki asiasta tutkintapyynnön valtakunnansyyttäjälle. Jutun tutkinnanjohtajan katsottiin toimineen huolimattomasti, mutta virkarikostutkintaa ei asiasta käynnistetty. Tutkintapyynnön lopputulemana alkuperäinen eläinsuojelurikos kuitenkin avattiin uudelleen tutkintaan. Edellisen lisäksi poliisi aloitti myös esiselvityksen siitä, oliko asiaan liittyviä Itä-Suomen yliopiston työntekijöitä syytä epäillä virkarikoksista.

Tuorein tapaus koskee kaakkoissuomalaisella nautatilalla vuosia jatkunutta tilannetta, jossa lukuisat naudat olivat kärsineet muun muassa aliravitsemuksesta ja luokattoman huonoista elinolosuhteista. Tilalta oli myös kadonnut lyhyen ajan sisällä kymmeniä nautoja, jotka omistaja myönsi myöhemmin haudanneensa läheiseen metsään.

Asiaa puitiin lopulta käräjillä pariinkin otteeseen, ja tuomioistuin antoi tilalliselle uuden tuomion vuonna 2019. Tällä kertaa eläintenpitokielto meni läpi, mutta eläintenpitokieltoon liittyvää menettämisseuraamusta syyttäjä ei vaatinut. Näin ollen tuomioistuimelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin jättää eläintenpitokiellon täytäntöönpano vastaajalle itselleen.

SEY kanteli syyttäjän toiminnasta valtakunnansyyttäjälle. Valtakunnansyyttäjä vastasi kanteluun kesäkuussa 2021 todeten, että syyttäjä ei ollut toiminut asianmukaisesti jättäessään pakollisen menettämisvaatimuksen esittämättä. Tästä johtuen valtakunnansyyttäjä määräsi tapaukseen liittyvän menettämisseuraamusasian uudelleen ajettavaksi.

Myös muita kanteluja on vireillä. SEY on kannellut muun muassa Eduskunnan oikeusasiamiehelle poliisin toiminnasta eläinsuojelurikosten tutkinnassa. Toni Lahtisen mukaan kantelusta on odotettavissa ratkaisu vuoden loppupuolella tai ensi vuoden alkupuolella.

Lahtisen mukaan viranomaistoiminta näyttelee hyvin keskeistä roolia eläinsuojelun kokonaiskuviossa.

– Jos viranomainen ei hoida tehtäväänsä asianmukaisesti, niin toki asiaan olisi löydyttävä lääkkeitä. Toisinaan viranomaisten sisäinen laillisuusvalvonta puuttuu asiaan, mutta tehtävää näyttäisi riittävän myös meille yksityisen sektorin edustajille, Lahtinen sanoo.

Lahtinen korostaa, ettei SEYn tekemän työn tarkoitus ole kuitenkaan nostaa yksittäisiä viranomaisia kepin nokkaan, vaan pyrkiä esimerkkitapausten avulla avaamaan keskustelua mahdollisista rakenteellisista ongelmista.

– Nämä ongelmat voivat liittyä esimerkiksi koulutuksellisiin seikkoihin, resursseihin, asenteisiin ja moneen muuhun, hän lisää.