Tamperelaisen kissakahvilan harjoittama pentutehtailu on valitettavan tuttu ilmiö
SEYn vapaaehtoisille toimijoille teettämän kyselyn mukaan kissojen pentutehtailusta on viime vuosina tullut entistä suositumpi bisnes. Pentutehtailu koskee sekä rotukissoja että maatiaiskissoja.
Navettapennuista, jotka ennen hukutettiin tai ammuttiin, pyydetään nyt useita satoja euroja. Itse kissojen tilanne on muuttumaton: aikuisia kissoja ei leikkauteta, mutta lähestulkoon hoitamattomista ja usein myös sairaista pennuista kääritään hyvät rahat. Huonot olot saattavat paljastua vasta pentua noudettaessa, ja kissa saatetaan lopulta ostaa säälistä. Se taas ruokkii pentutehtailua entisestään.
Rotukissoja tehtaileva pentutehtailija taas myy rotukissoina kissoja, jotka eivät tosiasiassa sitä ole. Pentutehtailija pennuttaa rekisteröimättömiä kissoja säännöllisesti myytäväksi niin, että eläinten tarpeita laiminlyödään taloudellisen voiton saavuttamiseksi.
Jos julkisuuteen tuodut väitteet pitävät paikkansa, kissakahvilan toiminta on yksi räikeimmistä esimerkeistä kissojen pentutehtailusta. Se nostaa tarpeen kiinnittää aiempaa enemmän huomiota kissojen pentutehtailuun.
Ostajan täytyy olla hereillä
Oikea rotukissa on aina rekisteröity johonkin kattojärjestöön. Suomessa yleisin kattojärjestö on kansainvälisen FIFen alaisuudessa toimiva Suomen Kissaliitto, mutta suomalaisia kissoja rekisteröidään myös TICAan, CFAhan ja WCFään.
Kattojärjestöillä on kasvattajille säännöt, jotka on tarkoitettu kissan terveyden ja hyvinvoinnin suojaksi. Esimerkiksi emon pennutusväliä, suunniteltujen pentueiden sukusiitosprosentteja ja pentujen luovutusikää säännellään. Eri roduille määrätään erilaisia terveystestejä, jotka kissojen tulee läpäistä, ennen kuin niitä saa käyttää kasvatukseen. Rotukissan mukana tulee aina rekisterikirja ja sukutaulu.
Kissankasvattaja voi myös ajaa kaksilla rattailla. Osa pennuista rekisteröidään, osa myydään pimeästi. Tällaisesta toiminnasta kiinni jäädessä voi saada sanktioita kattojärjestöltä – jos kattojärjestö saa tästä vihiä. Harva kattojärjestö pystyy kuitenkaan valvomaan jokaisen kasvattajan toimintaa.
Kasvattaja pystyy myös halutessaan kiertämään säännöksiä: kasvattajalla voi esimerkiksi olla kasvattajanimi, jolle tämä ei tosiasiassa kuitenkaan rekisteröi pentuja.
Pentutehtailija on hyvä selittämään asiat niin, että asiaa tuntematon ostaja menee lankaan. Pentutehtailija saattaa esimerkiksi väittää teettävänsä sekarotuisia – eli kotikissoja – kissojen terveyden edistämiseksi tai rekisteröintimaksun säästämiseksi. Tämä on kuitenkin puhdasta huijausta. Itse rekisteröinti maksaa parikymppiä. Rahaa säästyy, kun pentutehtailija voi jättää olankohautuksella väliin esimerkiksi terveystarkastukset.
Yksi nykyään suosittu keino on väittää kissaa rekisteröidyksi, vaikka kissa on vain tunnistusmerkitty ja omistajatiedot on rekisteröity esimerkiksi Kissaliittoon. Tämän voi tehdä kuka tahansa, ja mille kissalle tahansa. Kissaliittoon rekisteröidyllä kissalla, ei vain sirulla, on aina rekisterikirja.
Tyypillinen pentutehtailija
- Myy kissoja, joilla on paljon kysyntää.
- Myy lyhyellä toimitusajalla sen rotuisia kissoja, joita yleensä joutuu odottamaan pitkään.
- Myy keskimääräistä halvemmalla.
- Myy rekisteröimättömiä kissoja samaan tai lähes samaan hintaan kuin rekisteröityjä.
- Myy kissoja netin kauppapaikoissa.
- Käyttää puhelinliittymänä prepaid-liittymää.
- Ei kerro toiminnastaan ja eläimistään avoimesti.
- Ei ylläpidä nettisivuja kasvatustoiminnastaan.
- Ei ilmoita kotiosoitettaan.
- Ei päästä ostajaa katsomaa pentuja ja emoa.
- Myy rotukissoina kissoja, joita ei ole rekisteröity mihinkään kattojärjestöön.
- Myy sekarotuisia kissoja.
- Ei kasvata pentuja Suomessa.
- Pyrkii vetoamaan ostajan säälintunteeseen.
- Kertoo pentujen olevan vahinkopentue tai myyvänsä pentuja tuttavansa puolesta.
- Kertoo kissan olevan rekisteröity, vaikka se on vain tunnistusmerkitty ja omistajatiedot rekisteröity.
- Tuo kissan mielellään ostajan kotiin tai sopii tapaamisen julkiselle paikalle.
- Pyrkii nopeisiin kauppoihin.
Lisää tietoa pentutehtailusta löydät muun muassa tältä verkkosivulta.
Kirjoittaja on SEYn viestinnän asiantuntija.
