Turvapaikkoja tuotantoeläimille – sijaiskotien tarve yllätti eläinsuojeluyhdistyksen
Lampaita oli kolme, ja niiden elämä oli pian muuttumassa lopullisesti. Valvontaeläinlääkäri oli menossa lammastilalle takavarikoimaan eläimiä, joista kaikilla ei ollut korvamerkkejä.
Nämä kolme lammasta olivat onnekkaita, sillä niiltä korvamerkit löytyivät: lain mukaan merkittömiä lampaita ei nimittäin saa siirtää. Jos korvamerkittömät eläimet otetaan haltuun, viranomaisen tulee lopettaa merkittömät eläimet paikan päällä.
Eläinsuojelutapauksissa korvamerkityt lampaat viedään yleensä teurastamolle, mutta teurastamot eivät ota vastaan tiineitä lampaita. Koska yksi lampaista sattui olemaan tiineenä, valvontaeläinlääkäri toivoi, että edes jotkut lampaista saisivat toisen mahdollisuuden.
Hän soitti SEYn jäsenyhdistyksen, Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys PESU:n hallituksen puheenjohtajalle ja SEYn eläinsuojeluneuvojalle Minna Höltälle.
Pian kolme lammasta saapui Höltän pihaan.
– Kerroin hänelle, että otan kaikki ne lampaat, jotka pystyn. Valvontaeläinlääkäri valitsi mukaan nämä kolme, Hölttä kertoo.
Hölttä asuu Valkeakoskella keskellä pirkanmaalaista maalaismaisemaa. Ennen lampaita hän oli jo aiemmin toiminut sijaiskotina vuohille ja minipossuille. Lampaille oli siksi helppo järjestää tila navetan tyhjästä osasta.
Sittemmin Hölttä on auttanut useita muitakin hädänalaisia tuotantoeläimiä löytämään kodin. Hoidossa on ollut myös hevosia, kyyttöjä sekä aasi, ja parhaillaan PESU:n kautta kotia etsivät muun muassa rupukki eli kastroitu vuohipukki sekä lauma siniviiriäisiä. Lampaat, hevoset, minipossut ja vuohet on helppo majoittaa Höltän kodin pihapiiriin.
Yksi Höltän hoitoon saapuneista lampaista oli tiineenä. Karitsoita syntyi lopulta neljä. Kuva: Minna Hölttä
Konkreettista apua
PESU on auttanut etsimään koteja hädänalaisille tuotantoeläimille viime vuoden alusta saakka.
– Koen, että tämä on mahdollisuus toteuttaa eläinsuojelua konkreettisesti. Jos eläin tarvitsee uuden kodin, on ihmisen velvollisuus tehdä jotain asian eteen. Tuotantoeläimen, harrastuseläimen tai lemmikin välillä ei ole eroa muutoin kuin meidän ihmisten mielessä. Minun mielestäni on tarpeen tarjota hyvä elämä kaikille eläimille ja mahdollistaa elämä myös ilman tuotantovelvoitetta, Hölttä pohtii.
Eläinsuojelutapauksissa monen tuotantoeläimen kohtaloksi koituu lopetus. Jos eläin soveltuu vielä täyteen tuotantokäyttöön, se yleensä siirretään toiselle tilalle. Huonokuntoiset päätyvät yleensä teurastamolle, vaikka ne olisi mahdollista kuntouttaa.
Tuotantoeläinten vastaanottaminen vaatii Höltän mukaan yhdistykseltä paitsi sopivia tiloja ja tilapäiskoteja, myös muita resursseja, eri eläinlajien tuntemusta ja byrokratian ymmärrystä.
– Esimerkiksi kanojen ja sikojen pitoa varten tarvitaan tilatunnus. Eri eläimille tarvitaan myös erilaista kalustoa ja tietotaitoa niiden hoidosta. Märehtijöiden hoitaminen on ihan erilaista kuin esimerkiksi kissojen tai hevosten hoitaminen, Hölttä sanoo.
Etenkin isompien eläinten hoitaminen on kallista. PESU kerää erillisellä viitteellä rahaa tuotanto- ja harrastuseläimiä varten. Kerätyillä varoilla katetaan esimerkiksi kuivikkeita, rehuja ja eläinlääkärikuluja. Ja niitä riittää: esimerkiksi kaviot hoidetaan.
Eläinten määrä yllätti
Yhdistykselle saapuvien tuotantoeläinten määrä on yllättänyt sekä Höltän että muut PESU:n toimijat. Eläimiä on tullut hoitoon enemmän kuin Hölttä alun perin kuvitteli.
– Ajattelin, että näitä eläimiä tulisi vuodessa ehkä yksi tai kaksi. Viime vuonna hoidimme kuitenkin 14 eläintä – emmekä ole mainostaneet tätä mitenkään missään kanavissamme. Eläimet löytävät meille pääsääntöisesti valvontaeläinlääkäreiden ja puskaradion kautta.
Suurimmalle osalle eläimistä löytyy loppuelämän koti ennemmin tai myöhemmin. Osa tosin on saanut jäädä Höltälle asumaan. Näin on käynyt Höltällä hoidossa olevalle vanhalle suomenhevoselle ja aasille.
– Ne ovat olleet koko ikänsä yhdessä, joten olemme yhdistyksenä päättäneet, että hevosen ei enää tarvitse muuttaa minnekään, vaan se saa elellä henkilökohtaisen turva-aasinsa kanssa elämänsä loppuun asti. Hevonen on hyvässä kunnossa, joten iästään huolimatta sillä voi olla vielä useita hyviä elinvuosia edessä. Aasin kaviokuumehistoria vaatii erikoishoitoa, ja siksi myös se jäi yhdistyksen hoitoon, Hölttä kertoo.
Kodin etsinnässä ollaan tarkkoja, sillä yhdistys haluaa pitää huolen siitä, että eläimet todella päätyvät loppuelämän kotiin.
– Esimerkiksi hevosia laitetaan helposti kiertoon, jos oma elämäntilanne muuttuu tai jotain muuta merkittävää tapahtuu. Meidän täytyy olla tarkkoina, että jokaiselle eläimelle löytyy sellainen koti, joka haluaa huolehtia siitä sen koko loppuelämän ajan.
Minna Höltän mukaan lampaille on löytynyt melko helposti uusia koteja. Monille muille eläimille kodin etsiminen on ollut hankalampaa. Kuva: Minna Hölttä
Tuttipullokaritsasta terapiapässiksi
Myös valvontaeläinlääkärin löytämille lampaille löytyi sittemmin oma koti. Sitä ennen lammaskolmikolle tosin ehti tapahtua yhtä sun toista.
– Tiesin, että yksi lampaista oli tiineenä, mutta ei ollut tiedossa, milloin tiinehtyminen oli tapahtunut. Olin juuri varailemassa lampaalle tiineystarkastusta, kun yhtenä sunnuntaina kävin viemässä hevosille päiväheiniä. Ihmettelin, miksi määkimistä kuuluu niin paljon normaalia enemmän, Hölttä muistelee.
Lammas oli juuri karitsoimassa. Kun Hölttä saapui paikalle, ensimmäiset kaksi karitsaa olivat jo syntyneet. Lampaita syntyi vielä kaksi lisää.
– Karitsoita syntyi lopulta neljä, ja se on suomenlampaalle tosi paljon. Yksi niistä syntyi kuolleena, mikä on melko tavallista, kun uuhi on ensikko eli ensi kertaa synnyttämässä.
Toista karitsaa taas piti elvyttää parin tunnin ajan. Onneksi se selvisi.
Karitsoiden emä ei ollut kuitenkaan aivan tilanteen tasalla, eikä imetys lähtenyt sujumaan. Hölttä eristi lampaan ja karitsat toiseen osaan lampolaa ja lypsi itse ensimmäiset maidot karitsoille. Neuvoja ja apuja löytyi onneksi myös lähistöllä toimivilta lampureilta.
– Maitoa ei tullut paljon, joten saimme karitsoille ternimaitoa pakkasesta. Lopulta pulloruokin yhtä yöt, ja siirsin sen aina päivän ajaksi omaan laumaan. Parin viikon kuluttua tilanne alkoi onneksi tasaantua, ja karitsat oppivat tuttiämpärille.
Yksi karitsoista löysi kodin terapiapässinä. Loppulauma pääsi muuttamaan yhdessä uuteen kotiin Pirkanmaalle.
– Lampaille on löytynyt melko helposti uusia koteja. Monille muille eläimille kodin etsiminen on ollut hankalampaa. Useimmiten koti löytyy kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, Hölttä kertoo.
Tekstiä on muokattu 11.6. klo 14.05.: toista karitsaa piti elvyttää, ei vasikkaa.
