Löytöeläintalossa eläimiä hoidetaan yksilöllisesti ja rakkaudella

Suurin osa Hyvinkään löytöeläintalolle tulevista kissoista jätetään hakematta takaisin alkuperäiseen kotiinsa. Karanteeniosaston Siiri oli kuvaushetkellä tuore tulokas löytöeläintalolla. Kuva: Suvi Ojala

Artikkelit

10.04.2024 Maria Eiskop 7 min

Hyvinkäällä toimii pieni, mutta eläimille ensiluokkainen löytöeläintalo. Hoitajat ovat työlleen omistautuneita, mutta tulijoita olisi enemmän kuin tilat antavat myöten. Ongelmia aiheuttavat etenkin leikkauttamattomat, vapaana kulkevat kissat. Myös kotia etsiviä kaneja tarjotaan löytöeläintalolle päivittäin.

10.04.2024 Maria Eiskop 7 min

Ikkunasta kurkistaa utelias siniharmaa kissanpentu. Sen keltaiset silmät ovat vielä pennunpyöreät ja ihmeellisen kimaltavat. Pian joukkoon liittyy toinen, kolmas ja neljäskin sisarus. Lisää siniharmaita, pörröisiä tassuja ja kiinnostuneita katseita. Hyvinkään uudessa löytöeläintalossa vierailija ei tunne itseään tunkeilijaksi, vaan päinvastoin tervetulleeksi virikkeeksi.

Kun vieraat pääsevät sisään, pennut tulevat heti tekemään lähempää tuttavuutta. Salvador-pentu kiipeää syliin ja päättää jäädä niille sijoilleen päiväunille. Sisaruksista Helena ja Batman sen sijaan pitävät vauhtia yllä. Tove ja Vincent pitävät isompaa etäisyyttä. Hyvin pienikokoinen musta emokissa tarkkailee tilannetta levollisena. Pennuista luopumisen aika on selvästi lähestymässä.

– Hyppis-emo on vaatimattomasta koostaan huolimatta varsinainen sankariäiti, kertoo Sini Hietanen, eläintalon vastaava hoitaja.

Oman pesueensa lisäksi Hyppis kasvatti Norjasta saakka auton moottoritilassa kulkeutuneen orpopennun, josta tuli fiksu ja sosiaalinen perhekissa. Sille olikin helppoa löytää oma koti.

– Tämä pentue ei ikävä kyllä ole Hyppiksen ensimmäinen, vaan omistaja on antanut rahantekomielessä kissan kulkea vapaana ja tehdä useita pentueita. Emon voimat on vähitellen kulutettu loppuun. Nyt viranomaisen kanssa on onneksi sovittu, että Hyppis palautetaan omistajalleen leikattuna.

Kytäjältä kaupunkiin

Hyvinkään eläinsuojelijat olivat keväällä 2022 uuden edessä, kun vanhasta tutusta Kytäjän löytöeläintalosta oli pakko luopua. Vanhan talon kosteusvauriot alkoivat aiheuttaa pahoja oireita niin ihmisille kuin eläimillekin, ja talo alkoi muutoinkin rapistua käsiin.

Sopiva tila löytyi pitkän etsimisen jälkeen Veikkarin autoliikealueelta. Uusi eläintalo perustettiin vasta rakennettuun liikerakennukseen autokaupan naapuriin. Autokauppiaat toivottivat eläimet tervetulleiksi ja ovatkin auttaneet eläinsuojelijoita monissa eläintalon puuhissa.

– Uusi eläintalo on puhdas, siisti ja nyky aikainen. Eläimille on saatu järjestettyä tarpeeksi tilaa ja virikkeitä. Ikuisuusongelmia ovat edelleen puute tilasta ja rahasta. Eläintalo on jatkuvasti täynnä, ja kulut ovat korkeat. Vuokriin menee vuodessa yli 20 000 euroa, samoin eläinlääkärikuluihin. Tarvitsisimme todella apua varainhankintaan, Sini Hietanen kertoo.

Salvador-pentu etsiytyi syliin nukkumaan muitta mutkitta. Salvador sisaruksineen oli jo kuvaushetkellä varattu uusiin koteihin. Kuva: Suvi Ojala

Karanteeniosasto on ensimmäinen etappi

Tiedetään, että sylissä nukkuvaa eläintä ei millään haluaisi herättää, mutta eläintalon muitakin asukkaita on tärkeää päästä tapaa maan. Salvador-pentu on ikävä kyllä herätettävä ja jatkettava matkaa.

Siirrymme karanteeniosastolle, jossa talolle saapuneet eläimet viettävät ensimmäiset viikkonsa. Näin voidaan välttyä tarttuvien tautien leviämiseltä. Ensimmäinen kissa, jota pääsemme tervehtimään, on nuori tyttö Siiri. Sen yhdistyksen vapaaehtoinen sai otettua kiinni pyydyksellä vapaana kuljeksimasta.

Siiri on sutjakka ja reipas nuori kissa, ja sen, kuten kovin monen muunkin löytökissan, kohdalla on vaikeaa ymmärtää, miksi omistaja ei ole hakenut lemmikkiään takaisin kotiin. Löytöeläintaloista kerätyt tiedot kertovat, että vain alle neljäsosa kissoista haetaan takaisin alkuperäiseen kotiinsa. Lopuille etsitään uusi koti, tai jos kissa on kovin sairas tai vanha, se voidaan joutua lopettamaan.

Suuri osa löytöeläintaloille päätyneistä kissoista on hurmaavan reippaita, hyvin hoidettuja ja ihmisrakkaita eläimiä, jotka ovat selvästi eläneet hyvin hoidettuina kotikissoina. Jostakin syystä niiden omistaja ei vain viitsi tai ymmärrä kysellä lemmikkinsä perään, vaan kenties hankkii uuden kissan tai unohtaa koko jutun.

Toinen karanteeniosaston asukki on hurmaava Maire-kissa.

– Maire on jo vanhempi rouva, suloinen mummukka. Maire on meidän vakioasiakkaamme, sillä se on jo monta kertaa otettu kiinni ulkoa kuljeksimasta ja tuotu tänne. Tällä kertaa sen toi postinkantaja, kertoo Sini Hietanen.

Maire kulkee ympäriinsä levottomana ja naukuu sydäntä särkevästi. Sitten se nostaa takapäänsä ylös ja vie häntänsä sivulle. Maire on selvästi kiimaaikainen, leikkaa maton kissa, ja se haluaa epätoivoisesti ulos. Montako pentuetta se on jo ehtinyt pitkän elämänsä aikana saada? Ja mitä kaikille pen nuille on tapahtunut?

Maire-kissa on rauhaton ja haluaisi kovasti ulos. Syynä tähän on Mairen kiima-aika. Leikkaamattoman kissan pitäminen vapaana ei ole vastuullista kissanpitoa. Kuva: Suvi Ojala

Uutta kotia etsimässä

Joudumme hyvästelemään Mairen, joka jää katselemaan ikkunasta ulos, ja menemme seuraavaksi uutta kotia etsivien kissojen huoneeseen. Tila on kodinomainen ja oikein viihtyisä, ja siellä on myös lukuisia piilopaikkoja kissoille.

Huonetta asuttavat Pii ja Iip, jotka on pyydystetty kesällä talteen sen jälkeen, kun niiden omistaja joutui sairaalaan. Kissat ovat ihmisiin tottumattomia, joten vieraat ymmärrettävästi jännittävät. Niinpä emme näe kissoista kuin sohvan alta kimaltavat, pyöreät silmät. Ei voi kuin toivoa, että joku kärsivällinen kissanhankkija tykästyy tähän parivaljakkoon ja tarjoaa niille rauhallisen ja rakastavan kodin.

"Joka päivä saamme useita kyselyitä, voisimmeko ottaa vastaan pupun, jota ei voida syystä tai toisesta enää pitää."

Kanikriisistä on puhuttu viime vuosina monessa yhteydessä. Vaikka ilmiö ei ole saanut läheskään kissakriisin mittasuhteita, on se silti todellinen ongelma.

– Joka päivä saamme useita kyselyitä, voisimmeko ottaa vastaan pupun, jota ei voida syystä tai toisesta enää pitää. Tilaa ei kerta kaikkiaan ole kaikille, pahoittelee Sini Hietanen.

Hyvinkään eläintalossa on myös haastattelun tekohetkellä yksi kani, Esme. Utelias ja hyvätapainen Esme sai kodistaan lähtöpassit, kun perheeseen tuli kissanpentu. Kissa oli pissannut kanin laatikkoon, mikä sai omistajan hankkiutumaan eroon Esmestä.

– Lukuisat kanit etsivät tällä hetkellä uutta kotia, ja syynä ovat melkein aina pito vaikeudet. Kaninpidon odotukset ja todellisuus eivät selvästikään kohtaa, huokaa Sini Hietanen.

Lukuisat kanit etsivät tällä hetkellä uutta kotia, ja syynä ovat melkein aina pito vaikeudet. Esme-kani etsi kuvaushetkellä kotia. Kuva: Suvi Ojala

Rakkautta ja yksilöllistä hoitoa

Sini Hietanen on toiminut löytöeläintalon vastaavana hoitajana jo vuodesta 2011. Apuna eläinten hoidossa käy useita vapaaehtoisia sekä läheisen oppilaitoksen työharjoittelijoita. Oppilaitoksella on oltu niin tyytyväisiä Hietaseen harjoittelijoiden ohjaajana, että hänet palkittiin työstään lokakuussa.

Hietasen omistautuneisuus ja huolen pito eläinasukkeja kohtaan näkyy kaikessa. Ruoka ja hoito ovat ensiluokkaisia, tilat isot ja virikkeelliset, ja kaikkien eläinten kanssa seurusteluun käytetään aikaa.

– En voisi kuvitella tekeväni mitään muuta, vaikka huoli eläimistä ja rahojen riittävyydestä on jatkuvasti ajatuksissa.