Näkökulma

Eläintä ei voi ”poistaa”

Kun ihmisestä tulee lähes jumalallinen yksilö, ja siasta esine tai kasvi, on viesti selvä: ihminen on oikeutettu hyödyntämään sikoja haluamallaan tavalla, asiaa sen kummemmin miettimättä, filosofi Elisa Aaltola kirjoittaa vieraskirjoituksessaan.

15.02.2024 Elisa Aaltola 2 min

Kun ihmisestä tulee lähes jumalallinen yksilö, ja siasta esine tai kasvi, on viesti selvä: ihminen on oikeutettu hyödyntämään sikoja haluamallaan tavalla, asiaa sen kummemmin miettimättä, filosofi Elisa Aaltola kirjoittaa vieraskirjoituksessaan.

15.02.2024 Elisa Aaltola 2 min

Supikoira poistetaan. Hirvi kaadetaan. Broileri prosessoidaan. Lohi viljellään. Koira lopetetaan.
Näin toisenlajisten eläinten tappamista yleensä kuvaillaan. Sanavalinnat tapahtuvat kuin huomaamatta, ohimennen, luonnollisesti. Silti niissä ei ole mitään itsestään selvää.

Esineitä poistetaan. Puita kaadetaan. Raakamateriaalia prosessoidaan. Kasveja viljellään. Asioita lopetetaan. Ihmisten tappamista ei kuvata millään näistä sanoista. Ihmisyksilöistä ei käytetä samoja termejä kuin esineistä, raakamateriaaleista, kasveista tai asioista – ei ainakaan silloin, kun puhutaan niin moraalisesti painokkaasta asiasta kuin elämän päättymisestä.

Ihmisiä tapetaan, murhataan tai teloitetaan. Ihmisille annetaan eutanasia. Muun väittäminen olisi loukkaus ihmisyyttä kohtaan – rike ihmisyksilöiden arvoa vastaan.

Sanat rakentavat käsityksiämme maailmasta, itsestämme, muista olennoista ja siitä, mikä on oikein ja väärin. Valitettavasti ne usein uurtavat syviä erontekoja ihmisten ja muiden eläinten välille. Monet etiikan kannalta tärkeimmät asiat, kuten mieli, läheissuhteet ja kuolema, kuvataan noiden erontekojen kautta. Siinä, missä ihmisten kohdalla puhutaan ajattelusta ja tunteista, puhutaan muiden eläinten kohdalla usein vaistoista ja reaktioista. Ihmisellä voi olla äiti, isä, lapsi tai perhe, kun taas muilla eläimillä on emo, jälkeläisiä tai lauma. Tähän samaan erontekojen logiikkaan asettuu myös se, että vain ihmisiä tapetaan.

Näiden sanavalintojen kautta syntyy mielikuva siitä, ettei ihminen oikeastaan kuulu eläinkuntaan lainkaan, vaan muodostaa oman biologisen kategoriansa, jolla on ylivertainen mieli ja arvo. Myös muut eläimet työnnetään näiden valintojen kautta eläin kunnan ulkopuolelle, kohti kasvien tai esineiden maailmaa. Näin muodostuu mielikuva siitä, että ihminen ja eläin ovat hyvin kaukana toisistaan – niin kaukana, ettei edellisen tarvitse ottaa jälkimmäistä moraalinsa piiriin.

"Kanan, naudan, lohen tai ketun tappaminen on moraalisesti painokas asia, jota tulisi kuvata realistisesti, etiikkaa häivyttämättä."

Kun ihmisestä tulee lähes jumalallinen yksilö, ja siasta esine tai kasvi, on viesti selvä: ihminen on oikeutettu hyödyntämään sikoja haluamallaan tavalla, asiaa sen kummemmin miettimättä.

Tiede kuitenkin osoittaa näiden sanavalintojen olevan vailla pohjaa. Myös toisenlajisilla eläimillä on ajattelua, tunteita ja mieli. Myös he voivat muodostaa toisiinsa voimakkaita kiintymyssuhteita – aivan kuten ihmisäiti lapseensa. Myös muut eläimet ovat oman laisensa sisäisen maailman omaavia yksilöitä, joiden kanssa me ihmiseläimet jaamme paljon. Mikä tärkeintä, eläin ei ole esine, kasvi tai asia, vaan ainutlaatuinen, mielellinen olento, joka ansaitsee moraalisen huomiomme.

Siksi myös kanan, naudan, lohen tai ketun tappaminen on moraalisesti painokas asia, jota tulisi kuvata realistisesti, etiikkaa häivyttämättä.

Sanoilla todella on väliä, ja siksi meidän on aika muuttaa tapaa, jolla toisenlajisista eläimistä puhumme.

Elisa Aaltola on filosofi. Aaltolan uusin kirja Puhe eläinten puolesta (Into Kustannus 2023) käsittelee kielen vaikutusta eläinsuhteeseen.