Seuraava pandemia odottaa jo oven takana, ellemme ala toimia

Nykytiedon valossa yli 60 prosenttia ihmisten tartuntataudeista on peräisin patogeeneistä, jotka jaamme joko luonnonvaraisten eläinten, lemmikkien tai kotieläinten kanssa. Tauteja, jotka voivat hypätä lajista toiseen, kutsutaan zoonooseiksi.

Monelle zoonoosi tuli sanana tutuksi koronapandemian myötä. Koronaviruksen tiedetään voivan tarttua eri lajien kesken, ja sen alkuperäksi on epäilty hedelmälepakoita tai muurahaiskäpyjä.

Lepakoiden immuunijärjestelmä mahdollistaa sen, että lepakot saattavat itse sairastumatta kantaa viruksia, jotka ovat muille eläimille hengenvaarallisia. Lepakoiden tiedetään kantaneen esimerkiksi Ebola- ja Marburg-viruksia, jotka ovat ihmiselle hengenvaarallisia. Erilaisten koronavirusten kanssa lepakot ovat eläneet vuosituhansia.

Mutta miksi ja miten lepakoiden virukset ylipäänsä tarttuvat ihmiseen tai muihin eläimiin?

Tämän ymmärtämiseksi on ymmärrettävä paremmin luonnon kokonaisuuden toimintaa. Ideaalitilanteessa luonto on monimuotoinen. Luonnon monimuotoisuus tarkoittaa sitä, että ekosysteemit, lajisto ja esimerkiksi eläinten geeniperimä on vaihteleva ja kirjava.

Monimuotoinen luonto on elinvoimainen. Lajit elävät harmoniassa keskenään, koska jokaisella lajilla ja yksilöllä on oma ekologinen lokeronsa, paikkansa luonnossa. Mitä enemmän eri lajien ekologiset lokerot menevät päällekkäin, sitä enemmän lajit kilpailevat. Pahimmillaan monimuotoisuuden väheneminen johtaa sukupuuttoihin ja lajiston köyhtymiseen.

Ihminen tuhoaa jatkuvasti luonnonvaraisten eläinten elinympäristöjä. Tästä on haittaa niin eläinyksilöille kuin luonnon monimuotoisuudellekin. Eri lajit joutuvat jakamaan yhä pienemmän tilan keskenään ja kilpailemaan resursseista. Toisaalta sellaiset lajit, jotka ovat aiemmin tottuneet elämään kaukana ihmisasutuksesta, saattavat joutua tottumaan elämään lähellä ihmistä. Näin lajien välille syntyy tarpeetonta kanssakäymistä.

Elinympäristöjen tuhoaminen aiheuttaa eläinyksilöille myös stressiä. Kun eläimet pakotetaan selviytymään uusissa ympäristöissä, koettu stressi lisääntyy ja eläimen vastustuskyky alenee. Viruksen lisääntyminen ja mutatoituminen kyseisessä eläimessä helpottuu, ja viruksesta voi tulla tartuttavampi.

Juuri tällainen ilmiö havaittiin hedelmälepakoilla australialaistutkimuksessa vuonna 2022, kun niiden luontaisina elinympäristöinä toimivia eukalyptusmetsiä tuhottiin. Luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnin ja elinympäristöjen muutoksilla on seurauksia koko ekosysteemin hyvinvoinnille, ihmiset mukaan lukien.

Lintuinfluenssaa on olemassa useita erilaisia muotoja, mutta ne voidaan jakaa karkeasti alemman taudinaiheuttamiskyvyn lintuinfluenssaan sekä korkean taudinaiheuttamiskyvyn lintuinfluenssaan. Ensimmäinen aiheuttaa linnuissa lähinnä perusflunssan tyyppisiä, nopeasti ohimeneviä oireita – kun taas jälkimmäinen aiheuttaa pahempia oireita ja on kuolettava.

Alemman taudinaiheuttamiskyvyn lintuinfluenssaa on tavattu jo vuosikymmeniä siipikarjateollisuudessa. Vuodesta 2020 lähtien korkean taudinaiheuttamiskyvyn lintuinfluenssa on levinnyt maailmanlaajuisesti eri lintupopulaatioissa. Tämä nykyinen taudin muoto on tappavampi kuin aiemmat viruksen variaatiot. Lintuinfluenssa on aiheuttanut luonnonvaraisten eläinten joukkokuolemia ympäri maailmaa.

Viruksen todellista levinneisyyttä on vaikea arvioida. Vuonna 2023 tehdyn amerikkalaistutkimuksen mukaan joulukuusta 2022 lähtien yli 140 miljoonaa lintua on kuollut maailmanlaajuisesti lintuinfluenssaan. Lisäksi virusta on löytynyt myös eri nisäkkäistä, esimerkiksi karhuista, delfiineistä, villi- sekä lemmikkikoirista.

Yllä mainitussa tutkimuksessa todettiin myös, että taudin esiintyvyys on noussut Pohjois-Amerikassa yli 60 prosenttia vuoden 2022 aikana siipikarjan keskuudessa, kun mukaan luetaan siipikarjatuotteet, kuten liha ja munat. Tautia on löydetty myös ihmisistä. Tähän mennessä tartunnan saaneet ovat olleet tekemisissä siipikarjan kanssa.

Myös Suomessa on tutkittu lintuinfluenssaa. Vuonna 2023 tehdyssä tutkimuksessa kerrotaan, että Suomessa korkean taudinaiheuttamiskyvyn lintuinfluenssan havaittiin leviävän tammikuussa 2021, kun sitä löydettiin luontoon vapautetuista kasvatusfasaaneista. Fasaanit tartuttivat useita luonnonvaraisia lintuja, joiden ruumiita löydettiin myöhemmin vapautusalueelta.

Syyskuussa 2021 tuhansia kuolleita fasaaneja kerättiin metsästysmailta, josta löydettiin myös lintuinfluenssaan kuollut saukko sekä kettu. Myös useampia lintuinfluenssan uhreiksi joutuneita nisäkkäitä on löydetty. Ruokaviraston mukaan korkean taudinaiheuttamiskyvyn tapauksia todettiin Suomessa edelleen vuonna 2022.

Nykyisessä muodossaan lintuinfluenssan korkean taudinaiheuttamiskyvyn muodot eivät aiheuta suoraa pandemian riskiä ihmisille, sillä vielä ei ole todettu tapausta, jossa virus olisi tarttunut ihmisestä toiseen. Mutta virukset kehittyvät erittäin nopeasti. Tauti leviää nyt laajalti luonnonvaraisten lintujen keskuudessa, ja virus pääsee mutatoitumaan mitä erilaisimpiin muotoihin.

Virus voi levitä luonnonvaraisista linnuista myös takaisin siipikarjaan. Tähän ei tarvita muuta kuin muuttolintuparven asettuminen lähelle siipikarjatilaa, sillä tauti tarttuu hengitysteiden ja ulosteen välityksellä. Kun tauti leviää tilalle, sen muutoskyky moninkertaistuu. Suuri määrä lintuja asuu siipikarjatiloilla pienessä tilassa. Viruksella on tällöin ihanteelliset olosuhteet mutatoitua useassa kehossa yhtä aikaa.

Vaikka emme ottaisi huomioon viruksen mahdollisuutta tarttua ihmisiin, voimme jo nyt puhua globaalista pandemiasta – lintujen, ei ihmisten kohdalla. Vaara on jo nyt akuutti ja todellinen.

Pandemioiden synnyn hillitsemiksi on olemassa yksinkertainen resepti. Meidän tulisi jättää luonto rauhaan ja vähentää lihan syömistä ja lihateollisuuden merkitystä.

Luonnonympäristöjen tuhoaminen aiheuttaa monisyistä ja kasautuvaa haittaa. Kun eläinten elintila ja pesimäpaikat vähenevät, joutuvat useammat lajit jakamaan elintilaa keskenään. Näin taudit leviävät lajista toiseen tehokkaammin.

Eläinten kotien tuhoutuminen ja uusiin tilanteisiin sopeutuminen aiheuttaa vastustuskykyä laskevaa stressiä, jolloin taudit leviävät entistä tehokkaammin. Koska ihminen valtaa jatkuvasti enemmän luonnoneläinten tilaa, eläimet joutuvat asumaan lähempänä ihmisiä. Tällöin tautien siirtyminen myös ihmisiin on todennäköisempää.

Lintuinfluenssan leviämisen pääsyy on siipikarjateollisuus. Luonnonvaraiset linnut, joiden keskuudessa tauti nyt leviää, ovat taudin uhreja, eivät sen leviämisen syy.

Nykyinen lihateollisuus on mitä otollisin hautomo uusien pandemioiden syntyyn. Kun iso määrä eläimiä asuu rajatussa tilassa ilman mahdollisuutta toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään, stressi lisääntyy ja vastustuskyky laskee. Lajityypillisesti esimerkiksi kanat eläisivät 1–10 kanan parvissa, mutta tyypillisessä suomalaisessa munijakanalassa elää noin 10 000 lintua, enimmillään jopa 130 000 lintua. Koska eläimiä pidetään pienissä tiloissa ja lähellä toisiaan, virusten on helppo levitä yksilöstä toiseen.

Syyt sille, miksi elämme ideaalia aikaa pandemioiden synnylle, ovat melko selkeitä ja yksinkertaisia. Myös ratkaisut voisivat olla yksinkertaisia – jos vain päättäisimme toimia.

Kirjoittaja Sonja Blom on biologi ja SEYn luonnonvaraisten eläinten asiantuntija.