Hyvä organisointi vie eläinsuojelutyötä eteenpäin
Savon Eläinsuojelu ry on valinnut Instagram-tililleen omintakeisen tyylin lähestyä eläinsuojelutyöstä kiinnostuneita nuoria. Yhdistyksen päivityksissä ei kerrota löytöeläimistä tai näytetä kuvia yhdistyksen tilaisuuksista.
Kuvat ovat selkeitä, lähes graafisia kuvia eri eläinlajeista. Teksteissä kerrotaan kiinnostavia faktoja eläimistä. Usein teksteissä on huumoria.
Vain 25-grammainen satakieli laulaa 70–100 desibelin voimakkuudella, kun taajama-alueen meluraja päivisin on Suomessa 55 desibeliä, kerrotaan yhdistyksen Instagram-tilillä satakielestä.
Yhdistyksen puheenjohtajan Jussi Miettisen mukaan strategia on harkittu. Savon Eläinsuojelun kaikesta viestinnästä on tehty suunnitelma, jonka turvin pyritään viestimään sopivilla tavoilla eri kohderyhmille, kuten nuorille. Miettinen uskoo suunnitelmallisuuden ja hyvän organisoinnin voimaan luotsatessaan pohjoissavolaista noin 230 jäsenen yhdistystä.
Tyttöystävä innosti eläinsuojelun pariin
Miettinen innostui eläinsuojelutoiminnasta alun perin tyttöystävän kannustamana.
– Olen ollut mukana toiminnassa vajaa kymmenkunta vuotta ja puheenjohtajana kuutisen vuotta. Tietenkin minulla oli myös oma halu kehittää yhdistystoimintaa.
Miettinen on kokenut, että puheenjohtajan tehtävä on organisoida, luoda toimintaedellytyksiä ja antaa työrauhaa heille, jotka tekevät käytännön työtä kentällä.
– Minulle on luontevaa ja helppoa hoitaa hallinnollisia asioita, koska olen paljon ko- tona koneella muutenkin töideni takia. Toki osallistun myös keräyksiin ja kampanjoihin, kuten sirutuskampanjoihin, hän jatkaa.
Koska yhdistyksellä ei ole varsinaista toimipaikkaa, aktiivienkin aktivoiminen on välillä haasteellista. Onneksi toiminnassa on mukana jäseniä, joilta onnistuu itsenäinen työskentely loppuun saakka.
Löytölöiden tukena
Eläinten hyvinvoinnin edistäminen ja asenteiden muuttaminen ovat yhdistyksen kaksi kivijalkaa. Se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi erilaisten aktiiviryhmien tukemista, sellaistenkin, jotka eivät ole SEYn jäseniä.
– Tuemme paikallisia löytölöitä ja tiimejä, jotka hoitavat kodittomia, koska meillä ei ole omaa löytölää. Esimerkiksi Tuusniemellä on vapaaehtoinen kissatiimi, joka loukuttaa ja hoitaa löytökissoja. Toimitamme heille loukkuja, mutta muuten he toimivat itsenäisesti, Miettinen kertoo.
Yhdistyksellä on myös erittäin aktiivinen luonnonvaraisten eläinten hoitaja, jolla on oma toimitila. Toimitilassa säilytetään myös yhdistyksen hankkimia laitteita ja varusteita.
– Luonnonvaraisten lintujen hoitajamme, eläinsuojeluneuvoja Minna Pellinen tekee hyvää yhteistyötä paikallisen poliisin eläinpartioyksikön kanssa. Samoin yhdistysväki tekee hedelmällistä yhteistyötä muutamien eläinlääkäreiden kanssa, jotka hoitavat
eläimiä kotonaan, Miettinen sanoo.
”Maltillinen tyyli sopii maaseudulle”
Jussi Miettinen sanoo uskovansa erityisesti valistukselliseen ja ennaltaehkäisevään eläinsuojelutyöhön. Yhdistys on järjestänyt esimerkiksi elokuvailtoja yhdessä paikallisen Animalian väen kanssa.
Miettinen huomauttaa, että Kuopio on maalaiskaupunki ja lähiseutuineen se edustaa maaseutua, jossa maltillinen ja järkeen vetoava eläinsuojelutyö menee paremmin perille liian paatoksen sijaan.
– Täällä maaseutu ja luonto ovat lähellä ja osa arkipäivää. Monilla on sukulaisuussuhteita maataloustuottajiin, ja se vaikuttaa tietenkin asenteisiin ja ajatuksiin.
Hän sanoo, että koiriin liittyvät valistusillat ovat saaneet hyvin liikkeelle omakoti- asukkaat ja maaseudun ihmiset.
– Koiran käytöksestä kertovat teemaillat houkuttavat paikalle heidätkin, jotka eivät muuten kokopäiväisesti pohdi eläinsuojelu- työtä, Miettinen sanoo.
Perustettu vuonna 1989.
Jäsenmäärä noin 230.
Aktiivisia jäseniä noin kymmenkunta.
Lisäksi paljon tuettavia itsenäisiä toimintaryhmiä, jotka kaikki eivät ole SEYn jäseniä.
Virallinen toiminta-alue koko Pohjois-Savo (poislukien Leppävirta ja Varkaus).