Luonnoneläimet kärsivät muovista – paikasta ja koosta riippumatta

Yli 2,5 cm kokoisia muovinpaloja kutsutaan makromuoveiksi. Makromuoveja päätyy ympäristöön eniten roskaamisen kautta. Muovin haitoista puhuminen eläinten kohdalla keskittyy usein pitkälti vesieläimiin, mutta myös maaeläimet kärsivät muoviroskasta – jopa enemmän. Maaympäristön roskaantuminen on eri lähteiden mukaan arviolta noin 4–23 -kertaista vesiympäristöihin verrattuna.

Makromuovien lähteitä ympäristöön ovat esimerkiksi roskaaminen, jätteiden laiton hylkääminen, rakentaminen ja muovituotteiden sijoittaminen ympäristöön, maatalouden ja teollisuuden muovit sekä ylipäänsä toimimaton jätehuolto. Vesistöihin muovia kulkeutuu suoraan myös kalanviljelyn, kalastuksen ja vesiliikenteen kautta. Yleisimpiä muovien eläimille aiheuttamia haittoja luetellaan seuraavissa kappaleissa.

Muovipussit, kertakäyttömaskit, jugurttipurkit, muoviset six-pack-pidikkeet, vesipullot, kalastussiima ja -verkot. Nämä ovat arkisia tarvikkeita, joita monet meistä ovat käyttäneet ja heittäneet roskiin. Monelle eläimelle ne ovat surmanloukkuja. Suurin osa luonnonvaraisten eläinten loukkaantumisista on suoranaisesti tai välillisesti ihmisen aiheuttamia, ja yksi suurimmista riskitekijöistä on ihmisen tuottama ja luontoon joutunut roska. Vaarallisin roska eläimille on muovi eri muodoissaan.

Erään tutkimuksen mukaan 60 % tapauksista, joissa eläin oli sotkeutunut muoviroskaan, johti kuolemaan. Saman tutkimuksen mukaan eniten muoviroskista kärsivät linnut. SYKEn 2022 ilmestyneen raportin mukaan Suomessa lintujen lisäksi muoviroskiin sotkeutumista kärsivät erityisesti siilit ja muut kaupunkiympäristön eläimet. Raportti kertoo, että Suomessa muoviroskan aiheuttamat haitat ovat koko maan kattava ongelma luonnonvaraisille eläimille. Piha-alueilla esiintyvät eläimet sotkeutuvat esimerkiksi puutarhanhoidossa ja peleissä käytettyihin verkkoihin sekä luontoon päätyneisiin roskiin. Tilanteissa, jossa muovia päätyy luontoon – esimerkiksi marjapensaan suojaverkkoa asentaessa tai pudottaessa kertakäyttömaskin täyden roskiksen ohi – tulisi muistaa, että teolla voi asettaa luonnonvaraisia eläimiä hengenvaaraan.

Vuonna 2021 julkaistun tutkimuksen mukaan 1 557 eri eläinlajia on todistetusti syönyt muovia. Toisen tutkimuksen arvion mukaan vuoteen 2050 mennessä 99 % eri merilintulajeista ja 95 % lajien kaikista yksilöistä on syönyt muovia. Intoa syödä muoviroskia voi lisätä se, että esimerkiksi kertakäyttöiset ateriapakkaukset haisevat ruoalta ja voivat näin olla eläimille houkuttelevia, eritoten, kun muun ravinnon saatavuus on vähäistä. Syömisen lisäksi lintujen on havaittu käyttävän muoviroskia pesänrakennusmateriaaleina. Kun muovinpaloja kulkeutuu eläinten ruoansulatukseen, ne voivat aiheuttaa monenlaisia vaivoja ja hitaan ja kärsimyksentäyteisen kuoleman. Esimerkiksi kameleilla tehdyn tutkimuksen mukaan muovin syöminen aiheuttaa ruuansulatuselimistön tukoksia ja verenmyrkytyksiä sekä aliravitsemusta ja nestehukkaa.

SYKEn raportin mukaan muovikappaleiden päätyessä maaperään voivat maaperän ominaisuudet muuttua. Tämä vaikuttaa esimerkiksi mikrobikannan rakenteeseen ja toimintaan. Samoin muovista voi liueta maaperään erilaisia lisäaineita ja mikro-organismeja. Maaperän koostumuksen muutos taas vaikuttaa esimerkiksi kasvien esiintymiseen, joka vaikuttaa myös eläinten ravinnonsaantiin. Vesiympäristöissä vesistöjen saastuminen voi vaikuttaa koko eliöyhteisöön. Näitä mekanismeja on kuitenkin vaikeaa tutkia ilmiön laajamittaisuuden ja monien eri vaikutuskanavien vuoksi.

Vieraslajien ja taudinaiheuttajien leviäminen on ongelma erityisesti vesiympäristöissä. Kelluvat muovinpalat ja roskat muodostavat kulkuvälineen vieraslajien salamatkustukselle. SYKEn raportin mukaan vieraslajien kulkeutumista on havaittu kaikilla maailman merialueilla. Vieraslajeja kulkeutuu esimerkiksi kalastusverkkojen, köysien ja muun ”haamuvälineistön” mukana. Taudinaiheuttajia kulkeutuu erityisesti ympäristössä muovin päälle muodostuvan biofilmin joukossa. Biofilmin muodostavat erilaiset bakteerit ja pieneliöt, ja sekaan voi päätyä myös taudinaiheuttajia.

Kun muovinkappaleet pilkkoutuvat pienemmiksi kappaleiksi, syntyy mikromuovia. Mikromuovin poistaminen ympäristöstä on mahdotonta. Muovin päätymistä ympäristöön tulisikin estää jo ennen kuin se muuttuu mikromuoviksi. Mikromuovin lähteitä makromuovin hajoamisen lisäksi ovat kotitalouksissa esimerkiksi tekstiilien pesu sekä kosmetiikka- ja hygieniatuotteet. Myös maatalouden lannoitteet, maalien haurastuminen ja tieliikenne levittävät mikromuoveja ympäristöön.

Mikromuovien vaikutus esimerkiksi maaperään riippuu hyvin paljon mikromuovihiukkasen sekä itse maaperän ominaisuuksista.  Maaperässä olevat mikromuovit vaikuttavat useiden maaperän eläimien ruoansulatukseen, liikkumiseen ja ruuansulatusjärjestelmään. Mikromuoveja syövät eläimet, kuten lierot, ovat myös lintujen ravintoa, ja näin ollen mikromuoveja päätyy tätä kautta myös lintujen elimistöön. Samoin kuin makromuovit, myös mikromuovit voivat vesistöissä kulkeutua pitkiä matkoja ja toimia erilaisten patogeenien ja vieraslajien kuljettajina.

Mikromuovin vaikutuksista eläinten hyvinvointiin ei tiedetä vielä tarpeeksi, sillä haitat eivät ole yhtä ilmiselviä kuin esimerkiksi roskaan sotkeutuneen eläimen kohdalla. Mikromuovien joutuessa eläinten elimistöön tiedetään niiden kuitenkin aiheuttavan esimerkiksi rakenteellisia vaurioita ja tukoksia, kertoo SYKEn raportti. Samoin mikromuovin nieleminen voi vaikuttaa ravintoaineiden imeytymiseen. Hiukkasten ollessa hyvin pieniä ne voivat siirtyä jopa eläinten kudoksiin. Mikromuovit ovat levinneet käytännössä kaikkialle eliökuntaan. Itämeren alueella tehdyissä tutkimuksissa kaikilla tutkituilla eliöillä on havaittu mikromuoveja elimistössään.

Muovin päätyminen ympäristöön on äärimmäisen suuri ongelma ja täysin ihmisen aiheuttama. Siitä kärsivät päivittäin lukemattomat eläinyksilöt ja -populaatiot. Litterbase pitää yllä reaaliaikaista tietokantaa, joka kerää yhteen tieteelliset tutkimukset muovin vaikutuksista eri lajeihin. Sivuston tämänhetkisen (8/2022) tiedon mukaan lajeja on lähes 4 000. Todellisuudessa lajeja lienee lukematon määrä enemmän, sillä sivusto laskee mukaan vain jo julkaistut tutkimustulokset. Sivustolta voi katsoa erikseen myös Suomen tilannetta.

Vaikka yksittäisen ihmisen mahdollisuus vaikuttaa on rajallinen, on silti olemassa tekoja, joilla meistä jokainen voi ehkäistä muovin päätymistä luontoon omalta osaltaan.