Luvassa kylmää kyytiä mustekaloille: Kanariansaarille rakennetaan maailman suurinta mustekalafarmia
Mustekalojen älykkyys on noussut tiedejulkaisujen vakiouutisaiheeksi viime vuosien aikana. Se ei ole ihme, sillä mustekala on eläimenä tavattoman kiehtova olento. Mustekalat osaavat muun muassa käyttää työkaluja, ne oppivat nopeasti uusia asioita ja niillä on hyvä ongelmanratkaisukyky.
Mustekaloilla ei ole samanlaista yhtä keskitettyä hermojärjestelmää kuin meillä selkärankaisilla, vaan niiden hermosolut ovat levittäytyneet eri puolille eläintä. Mustekala ei tarvitsekaan ongelmanratkaisuun aivoja, vaan se hankkii imukupeillaan ympäristöstä erilaista tietoa, jota lonkerot pystyvät käsittelemään itsenäisesti.
Kyseessä on eräänlainen vaihtoehtoisen älyn muoto. Se voi joidenkin tutkijoiden, kuten neurotieteilijä Dominic Sivitillin, mielestä auttaa ihmisiä ymmärtämään tajunnan monimuotoisuutta maailmassa.
Meille tavallisille ihmisille mustekala on kuitenkin varsin vieras eläinlaji – törmäämme siihen yleensä korkeintaan lautasella. Mustekalaa syödään lähes kaikkialla maailmassa. Eurooppalaisen eläinsuojelujärjestö Compassion in World Farmingin (CIWF) mukaan luonnosta pyydettyjä mustekaloja kulutetaan kaikkialla maailmassa, erityisesti Välimeren maissa, Aasiassa ja Meksikossa. EU:ssa eniten mustekalaa kulutetaan Italiassa, yli 60 000 tonnia vuodessa. Viime aikoina mustekalan kysyntä on kasvanut etenkin Yhdysvalloissa ja Japanissa.
Järjestön mukaan kysyntä on johtanut tilanteeseen, jossa luonnonvaraisille mustekalapopulaatioille on käynyt monin paikoin samoin kuin ylikalastetuille kalakannoillekin: niiden populaatiot ovat kutistuneet dramaattisesti.
Mustekala sopeutuu huonosti vankeuteen
Kysyntää ja markkinapotentiaalia mustekaloilla kuitenkin riittäisi. Markkinoilla ongelmaan haetaan nyt ratkaisua mustekalojen kasvattamisesta vankeudessa: Espanjalainen Nueva Pescanova -niminen yritys on aloittamassa ensimmäisenä maailmassa tavallisen mustekalan, octopus vulgariksen, tuotannon isossa mittakaavassa. Mustekalantuotannon on tarkoitus alkaa vuonna 2023 Kanariansaarten Las Palmasin sataman lähellä, ja yritys kertoo pyrkivänsä myymään vuosittain jopa 3 000 tonnia mustekalaa.
Espanjalaisen eläinoikeuspuolue PACMA:n mukaan rakennustyöt tuotannon aloittamiseksi on jo aloitettu. Nueva Pescanova on kuitenkin toistuvasti kieltäytynyt kertomasta, miten mustekalojen kasvatus ja hoito aiotaan toteuttaa käytännössä.
Eläinsuojelujärjestöjen ja tutkijoiden mukaan idea on äärimmäisen huono. Syy on selvä: mustekala soveltuu erittäin huonosti tehotuotantoon.
– Kyse on erittäin monimutkaisista eläimistä, joiden tarpeita on hyvin hankala täyttää vankeudessa. Mustekalat ovat todella aktiivisia ja fiksuja eläimiä, kertoo SEYn kattojärjestö Eurogroup for Animalsin kalojen ja merenelävien hyvinvointiin erikoistunut Douglas Waley.
Tutkijoiden mukaan mustekala ei sovi tehotuotantoon.
Luvassa lukuisia hyvinvointi- ja ympäristöongelmia
Mustekala on luonnostaan erakko, eikä se luultavasti pärjää tuotanto-olosuhteissa, etenkään, jos eläintiheys on suuri. Waleyn mukaan onkin todennäköistä, että pelkät tehotuotannossa vallitsevat olosuhteet heikentävät oleellisesti mustekalojen hyvinvointia. Pahimmillaan ongelmat voivat johtaa esimerkiksi kannibalismiin.
CIWF:n viime vuonna julkaiseman raportin mukaan myös mustekalojen fysiikka voi osoittautua kasvatuksen kannalta haasteelliseksi. Raportin kirjoittanut tutkija Elena Lara huomauttaa, että mustekalalla ei ole sisäistä tai ulkoista luurankoa, ja sen iho on hauras ja herkästi vaurioituva. Mustekala vaurioituu helposti ihmisen käsittelystä, ja jos se elää pienessä tilassa, se voi helposti loukkaantua törmäämällä esimerkiksi häkin seiniin.
Mustekalojen tehotuotanto voi johtaa myös ylikalastuksen lisääntymiseen: mustekala on lihansyöjä, ja vankeudessa elävälle mustekalalle on syötettävä kalajauhosta ja kalaöljystä valmistettavaa rehua. CIWF:n ja Laran mukaan vaarana on, että mustekalojen kasvatuksella on siten haitallisia vaikutuksia myös luonnonvaraisille kalakannoille. Saman huolen jakaa myös Eurogroup for Animalsin Douglas Waley.
Lisäksi etenkin mustekalojen teurastaminen herättää huolta järjestöissä. Luonnossa pyydettyjen mustekalan teurastusta käsittelevässä kirjallisuudessa mainitaan useita menetelmiä, kuten pään repiminen, aivojen viipalointi, tukehtuminen verkossa ja jäähdyttäminen jäässä. Inhimillisemmät vaihtoehdot näille menetelmille ovat vielä kehittämättä. CIWF:n tuottaman raportin mukaan on myös hyvä huomioida, että niin EU:ssa, Yhdysvalloissa, Meksikossa kuin Japanissakaan ei ole tällä hetkellä voimassa lakeja, joissa kasvatettujen mustekalojen hyvinvointia ja kasvatuskäytäntöjä säädeltäisiin.
Douglas Waleyn mukaan edessä saattaa olla myös haasteita, joista ei vielä tiedetä. Mustekaloja ei ole ennen kasvatettu isossa mittakaavassa, joten on mahdotonta ennustaa, millaisia vaikutuksia kasvatus voi todellisuudessa aiheuttaa ympäristölle, saati mustekaloille itselleen.
– Mustekaloja on yritetty kasvattaa vankeudessa ennenkin, mutta projektit ovat olleet pieniä, eivätkä ne ole olleet menestyksekkäitä. Tällä kertaa kyseessä on valtava investointi, ja ilmeisesti käytössä on varsin korkealaatuista tekniikkaa. Vaikka eläinten hyvinvointi saataisiin jollain tavalla tyydyttävälle tasolle, tässä mittakaavassa kasvatukseen tulee kulumaan varmasti todella suuria määriä vettä ja valtavasti kalarehua, Waley sanoo.
Mustekaloja ei ole ennen kasvatettu isossa mittakaavassa, joten on mahdotonta ennustaa, millaisia vaikutuksia kasvatus voi todellisuudessa aiheuttaa ympäristölle.
Vankeudessa mustekalojen kuolleisuus on suuri
Ajatus mustekalojen tehotuotannosta ei tosiaan ole aivan uusi. Mustekalojen ja muiden pääjalkaisten tehotuotantoa on kokeiltu sekä 1960-luvulta saakka, ja 1980-luvulla kokeiluja tehtiin jo laajemmassa mittakaavassa. Toistaiseksi kasvatustapoja on ollut kaksi: toisessa luonnosta pyydetyt mustekalat on suljettu meressä kelluviin häkkeihin, joissa mustekaloja on pyritty lihottamaan sopivan suuriksi, kunnes ne ovat olleet sopivan suuria ravintoloiden käyttöön. Toisessa tavassa mustekaloja on kasvatettu maalla sijaitsevissa säiliöissä.
Kummassakin tavassa on raportoitu lukuisia haasteita, ja mustekalojen kuolleisuus on ollut suurta. Eurogroup Animalsin ja PACMA:n tietojen mukaan Kanariansaarilla avattava uusi mustekalafarmi tulisi mitä luultavimmin käyttämään jälkimmäistä tapaa.
Tehtiin tuotanto sitten kummalla tavalla hyvänsä, asiantuntijoiden mukaan mustekalojen tuotanto ei voi olla eettisesti kestävää. Muun muassa London School of Economicsin viime vuonna julkaisemassa raportissa kuvaillaan, ettei mustekalakasvatusta yksinkertaisesti voi toteuttaa niin, että mustekalat voisivat millään mittapuulla hyvin.
Muun muassa BBC:n verkkotoimitus on yrittänyt selvittää Kanariansaarille mustekalakasvattamoa rakentavan Nueva Pescanovan toimintaa ja sitä, millaisissa olosuhteissa mustekaloja todellisuudessa pidetään. Yritys on kuitenkin kieltäytynyt kommentoimasta olosuhteita niin medialle kuin eri järjestöillekin.
EU ei valvo selkärangattomien eläinten hyvinvointia
Eurogroup for Animalsin Douglas Waley toivoo, että mustekalantuotannosta keskusteltaisiin seuraavaksi vakavasti EU-tasolla.
– EU:lla on olemassa tarkat eläinten hyvinvointia koskevat säädökset, mutta ikävä kyllä ne eivät koske selkärangattomia eläimiä. Olisi tärkeää, että EU päivittäisi eläinten hyvinvointiin liittyvää lainsäädäntöä tällaisten asioiden osalta, hän kertoo.
Waleyn mukaan Nueva Pescanova on hakenut ainakin EU:n koronavirustukea ja mahdollisesti myös EU:n maataloustukia.
– Yritämme vaikuttaa päättäjiin, ettei yritykselle myönnettäisi tällaisia tukia.
Kello kuitenkin käy, ja mustekalakasvattamon rakennustyöt Kanariansaarilla etenevät.
– Asialla alkaa olla kiire, Waley huomauttaa.
Vaikka EU pystyisi estämään espanjalaisyrityksen suunnitelmat, Waley pelkää, että mustekalat joutuvat silti kärsimään.
– Mustekaloille on niin valtavasti kysyntää ja luonnonvaraiset populaatiot niin pienet, että luultavasti mustekaloja päädytään tuottamaan lopulta joka tapauksessa jossain päin maailmaa. Jos se ei tapahdu EU:ssa, se voi tapahtua missä vain, vaikka Marokossa tai Indonesiassa. Silloin meidän mahdollisuutemme vaikuttaa eläinten hyvinvointiin ovat entistä pienemmät, Waley sanoo.
Mustekala on pääjalkainen nilviäinen, joka elää kaikissa meriympäristöissä aina trooppisista riutoista pohjoisille leveysasteille. Mustekalat ovat lihansyöjiä ja petoeläimiä, ja samalla ne ovat tärkeitä saaliita kaloille ja merinisäkkäille. Useimmat mustekalalajit elävät vain yhdestä kahteen vuotta.
Mustekalat ovat monimutkaisia, tuntevia olentoja, joilla on tutkimusten mukaan hyvä muisti ja jotka oppivat nopeasti uusia asioita. Ne pystyvät arvioimaan riskejä ja seurauksia, ja ne kokevat kipua siinä missä muutkin eläimet. Mustekalat osaavat myös käyttää työkaluja. Niiden on esimerkiksi havaittu kantavan kookospähkinän kuoria liikkuvina luolina, ja ne osaavat järjestää kuoret tarvittaessa suojaksi.
