Katsaus ruokakaupan hyllyjen väliin – mitä kuuluu ”hyvinvointimarkkinoille”?
SEYn esiselvitys eläinperäisten tuotteiden hyvinvointimerkinnän käyttöönotosta Suomessa valmistui seitsemän vuotta sitten. Projektin toteuttajana SEYllä hääri allekirjoittanut. Tuolloin eräät sidosryhmät pitivät hyvinvoinnista kertovia merkintöjä epätoivottavina ja tarpeettomina suomalaiseen tuotantoon. Myös kuluttajien kiinnostusta moiseen epäiltiin voimakkaasti: suomalaisuuden uskottiin riittävän kuittaamaan kuluttajien huoli tuotantoeläimistä.
Samaan aikaan kuitenkin pienemmät toimijat olivat jo hyväksyneet sen, minkä kuluttajatutkimukset selvästi osoittivat. Huoli tuotantoeläimistä oli voimakkaassa kasvussa, eikä pelkkä suomalaisuus riittänyt enää takaamaan kuluttajien luottamusta eläinten pito-olosuhteisiin.
Ensimmäisenä Juustoportti lanseerasi Vapaan lehmän maidon, joka otettiin markkinoilla hyvin vastaan. Tästä alkoi epätoivottu kilpajuoksu eläinten hyvinvointimarkkinoille. Kaupan hyllyyn alkoi ilmestyä erikoisia väittämiä ja mainoslauseita. Eettiseksi tituleerattuja kananmunia ilman hyvinvointivaatimuksia, häkkikanalan munia, jotka olivat muuttuneet ”pienryhmäkanalan” muniksi, toisen meijerin vapaan lehmän maitoa ilman ulkoiluvaatimusta, sekä pehkupohjalla kasvavaa broileria (muuta meillä ei Suomessa olekaan). Lisäksi usean eri elintarvikealan yrityksen sivuille ilmestyi eläinten hyvinvointi vastuullisuusarvona. Mikä näitä kaikkia yhdisti, oli väitteiden valvomattomuus, merkityksettömyys tai jopa suora katteettomuus.
Muualla Euroopassa eläinten hyvinvointiauditointeja on pyöritetty jo vuosikymmeniä. Niistä voitiin oppia, että pelkkiin resursseihin pohjaavat hyvinvointimerkit floppasivat eläinten hyvinvoinnin tosiasiallisessa edistämistyössä. Kuluttajalle on houkuttelevaa esimerkiksi eläimen elintilan kasvattaminen, mutta jos lattiamateriaali on heikko, on eläimellä vain suurempi alue liikuttavana pohjalla. Se aiheuttaa esimerkiksi sorkkavammoja, joita voidaan taas tarkastella eläinperäisenä mittarina.
Riittävillä ja eläinlajin tarpeet tyydyttävillä resursseilla on tietysti oleellinen rooli eläinten hyvinvoinnin turvaamisessa, mutta hyvinvointia arvioitaessa tulisi pääpaino olla eläinperäisissä mittareissa. Ne mittaavat eläinyksilön sopeutumista sille annettuun ympäristöön luotettavasti ja toistettavasti.
Suomessa on pitkään käytetty eläinperäisiä mittareita eläinten terveyden arvioinnissa sekä nautatilojen Naseva- että sikatilojen Sikava-terveydenhuoltokäynneillä. Vuonna 2016 päättyneessä LETKA-hankkeessa havaittiin, ettei Naseva korreloinut merkittävästi kattavan, tieteeseen pohjaavan eläinten hyvinvoinnin mittausprotokollan, WelfareQualityn kanssa.
Siitä se ajatus sitten lähti. Miksi emme toisi WelfareQuality-mittauksia Suomeen osaksi eläinten hyvinvoinnin arviointia? Yhdessä ennaltaehkäisevän terveydenhuollon kanssa luotettava, kansainvälinen eläinten hyvinvoinnin mittausmenetelmä loisi kattavan pohjan tila-auditoinneille. Toki näistä kumpikaan ei ole hyvinvointimerkki. Ne mittaavat eläimen sen hetkistä vointia, joka voi olla hyvä tai huono. Hyvinvointimerkki, joka vaatii tietyn tason saavuttamista Nasevassa ja WelfareQualityssa ja vaatii samalla sen lisäksi eläinten hyvinvointia edistäviä toimia, kuten laidunnusta, uupuu vielä suomalaisilta markkinoilta.
SEYn tärkeä keskustelunavaus seitsemän vuotta sitten on johtanut markkinamuutokseen, jonka huolellista loppuun viemistä meidän tulee nyt tarkkailla. Ennen kaikkea, meidän tulee kuluttajina olla hereillä ja vaatia toimijoilta konkreettisia ja mitattavia tekoja eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi.
Pääauditoija Essi Wallenius on suorittanut nautatilojen WelfareQuality-auditointeja viiden vuoden ajan. Hän työstää väitöskirjaansa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa, Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskuksessa.
