Epämääräinen lakipykälä jättää luonnoneläimen pulaan

”Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Jos eläin on kuitenkin sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai on huolehdittava siitä, että se lopetetaan.”

Eläinsuojelulain 14. pykälään kirjatut virkkeet velvoittavat meitä kaikkia, ja viranomaisten tehtävänä on auttaa apua tarvitsevia luonnonvaraisia eläimiä. Käytännössä tämä ei kuitenkaan toteudu, ja on epätietoisuutta siitä, kenen tehtävänä on loukkaantuneena löytyneen luonnonvaraisen eläimen kiinniotto, kuljettaminen, hoito, kuntoutus tai lopettaminen. Kuntiakaan ei ole velvoitettu toimimaan luonnoneläinten hyväksi. Auttamistyö on SEYn viestintäpäällikön Maria Lindqvistin mukaan jäänyt pitkälti vapaaehtoisten harteille.

Viranomaisten, kuten poliisin tai virkaeläinlääkärin, apu tarkoittaa yleensä eläimen lopetusta.

– Eikä sitäkään saa mielestämme aina kohtuullisessa ajassa. Lisäksi pelastuslaitokset ovat linjanneet, että heille kuuluvat vain eläimet, jotka aiheuttavat ihmisille vaaraa tai suurta haittaa. Linjaus rajasi pois kaikki tyypilliset pienet eläimet, joita ihmiset yleensä näkevät hädässä: linnut, siilit, rusakot ja oravat, Lindqvist listaa.

Linjaukseen tarttui myös Suomen ainoa, pääasiassa eläinpelastustehtäviin keskittynyt Helsingin pelastuslaitoksen eläinpelastusyksikkö. Ympärivuorokautisesti päivystävää yksikköä ovat työllistäneet ihmisen toiminnan takia apua tarvitsevat luonnonvaraiset eläimet, joita se on kuljettanut tarvittaessa jatkohoitoon Korkeasaaren Villieläinsairaalaan.

Viime vuoden marraskuussa pelastuslaitos tiedotti, että eläinpelastusyksikön puhelinneuvonta päättyy, ja huhtikuusta alkaen yksikkö hoitaa vain ne tilanteet, joissa luonnoneläin aiheuttaa ihmisille vaaraa tai suurta haittaa. Yksittäisiä eläimiä se ei enää hae ja toimita jatkohoitoon.

SEY on kritisoinut eläinpelastusyksikön toiminnan supistamista. Lindqvist ei myöskään usko, että yksikön jättämää aukkoa voidaan tuosta vain tilkitä vapaaehtoisvoimin Helsingin kokoisessa kaupungissa.

Rakentaminen ja liikenteen lisääntyminen aiheuttavat yhä useammin ihmisten ja luonnonvaraisten eläinten kohtaamisia. Tavallista on, että väistämään joutuu eläin. Ihmisen tilanpuute on ajanut eläimiä yhä enemmän pulaan, ja ne ovat joutuneet sopeutumaan vaaralliseen kaupunkiympäristöön. Kaupungissa luonto ei niin vain hoida vahingoittunutta tai sairasta eläintä.

Silti maa- ja metsätalousministeriön valmisteleva ehdotus eläinten hyvinvointilaista ei tuo parannusta luonnonvaraisten eläinten kohteluun. Niiden auttaminen perustuu käytännössä myös tulevaisuudessa vapaaehtoisuuteen.

SEYn tavoitteena oli saada lakiin yksityiskohtainen määritelmä taloudellisesta vastuutahosta, jolta loukkaantuneen luonnonvaraisen eläimen hoidosta, kuljettamisesta ja tarvittaessa lopettamisesta aiheutuneet kustannukset voisi periä. Velvoitetta kunnaneläinlääkärin auttamisvastuusta tulisi täsmentää ja selkiyttää. Kaikille alueille pitäisi myös määritellä hoitola, jonne hoitoa ja kuntoutusta tarvitsevat eläimet voisi toimittaa.

– Toivomme myös, että perustettaisiin luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta samalla tavalla kuin meillä on koe-eläimille, tuotantoeläimille ja seuraeläimille, Lindqvist täydentää.

Talvisin eläinsuojeluneuvoja Minna Pellinen auttaa luonnonvaraisia eläimiä päivätyönsä ohessa, mutta kesäisin poikaskausi tekee vapaaehtoistyöstä kokopäivätyötä. Neuvontapuhelin voi soida kymmeniä kertoja päivässä, ja auton matkamittari raksuttaa satoja kilometrejä. Jotta aika riittäisi eläinten auttamiseen, Pellinen on ollut kolmena edellisenä kesänä työttömänä. Muutoin luonnonvaraisilla eläimillä ei olisi Pohjois-Savossa hoitopaikkaa.

Myös Turussa seudun lähes kaikista apua tarvitsevista luonnoneläimistä huolehtivat vapaaehtoiset, mutta Turun eläinsuojeluyhdistyksellä heitä riittää. Suomen vanhin eläinsuojeluyhdistys houkuttelee toiminnanjohtaja Britt-Marie Juupin mukaan koko ajan uusia vapaaehtoisia, mikä mahdollistaa TESYn laajan toiminnan.

TESYn toiminta keskittyy Turun löytöeläintalon kanssa samalla tontilla olevalle luonnoneläintalolle. Tesy osallistui eläinhoitolan kustannuksiin 500 000 eurolla, jotta tiloihin saatiin kaikki sen yhteistyön kannalta oleelliset puitteet. Talolla työskentelee yksi palkattu eläintenhoitaja sekä noin viisi vapaaehtoista.

Kissatalolla yhdistys hoitaa paitsi kissoja myös ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevia luonnoneläinten poikasia.

– Työpäivän päätteeksi työntekijämme ja vapaaehtoisemme ottavat kotiinsa häkkejä ja jatkavat siellä poikasten ruokkimista. Esimerkiksi linnun yö on noin kello 2–4 aamuyöllä, joten herätyskello soi muutaman tunnin välein. Tätä jatkuu alkukesästä loppusyksyyn, jolloin viimeiset poikaset, yleensä tervapääskyt, autetaan muuttomatkalleen, Juup kertoo.

Viime vuoden kesäkuussa TESY aloitti Eläinten hätäkeskuksen eli ympärivuorokautisen puhelinpäivystyksen. Päivystystä pyörittää vapaaehtoisten rinki.

– Perehdytimme vapaaehtoiset, 15–20 henkilöä, viime keväänä lakiasioihin, lajituntemukseen, kiinniottoon sekä käytännön eläinkäsittelytaitoihin. Kesäkuun ensimmäisestä päivästä alkaen päivystys on toiminut joka päivä, Juup kehuu.

TESYllä on käytössään myös eläinpelastusauto ELPA.

– Sen tiimiläiset yhdistys on kouluttanut vaativia eläinpelastustehtäviä varten, ja auto on varusteltu sen mukaisesti. Pelastuslaitoksen puoleen he kääntyvät vain silloin, kun tehtävä vaatii tikaspaloautoa tai kyseessä on pintapelastustehtävä, Juup taustoittaa.

Viime syksynä vapaaehtoisiin liittyi vielä seitsenhenkinen drone-tiimi.

Samaan aikaan kun TESY on kehittänyt toimintaansa, taivaalle on alkanut kertyä tummia pilviä. Yhdistyksen nykyiset tilat ovat käyneet liian pieniksi, ja esimerkiksi tupaten täynnä olevan kissatalon vuokrasopimus saattaa purkautua lähivuosina. TESYn tavoitteena on löytää joko tarpeeksi iso rakennus tai tontti, jonne yhdistys voisi rakennuttaa tarpeenmukaiset tilat.

– Tällä hetkellä meillä on käytössä vähän alle tuhat neliötä. Havittelemme suunnilleen 1 500 neliötä rakennuksen osalta ja sopivaa tonttia sen ympärille, jotta olisi tarpeeksi pihaa ja tilaa tarhoille, Juup kuvailee.

Turun kaupungin hän kertoo olevan tietoinen TESYn tilantarpeesta, mutta ainakaan vielä uusia tiloja ei ole löytynyt.

Lisätilalle olisi käyttöä kotipihalleen ulko- ja sisätarhat nikkaroineella Minna Pelliselläkin. Hän toivoisi, että jokaisen kunnan velvollisuus olisi järjestää luonnonvaraisille eläimille edes hoitotilat.

– Sekin olisi jo valtava kädenojennus, koska niitä tiloja kuitenkin on. Lämmin tila vesipisteellä, silläkin tekisi jo valtavan paljon kaikkea. Vapaaehtoisrinkien järjestäminenkin olisi silloin helpompaa, Pellinen miettii.

Korkeasaaren Villieläinsairaalan lisäksi hän toimittaa luonnonvaraisia lintuja jatkohoitoon Pyhtäälle ja Heinolaan. Matkat ovat pitkiä, ja Pellisen vapaaehtoistyötä auttaisi, jos jokaisesta maakunnasta löytyisi eläinhoitola.

– Tai enemmän kannatan sitä, että hoitoloita olisi paljon, ihan jo lintuinfluenssan ja muiden pandemioiden takia. Jos liinat menevät kiinni niiden takia, täällä ollaan aika pulassa, Pellinen summaa.

Pohjois-Savossa on vapaaehtoisrinki, joka auttaa luonnonvaraisia lintuja. Sisällä hoidettaville pikkulinnuille ringissä on omat hoitajansa, Pelliselle tulevat kaikki pulua suuremmat linnut. Viime keväänä hänen oma lintutarhansa joutui karanteeniin kahdeksi kuukaudeksi lintuinfluenssatapauksen takia. Lintusulun aikana Pellinen hoiti oravanpoikasia.

Turussa TESYn ja viranomaisten yhteistyö on sujuvaa, ja yhdistyksellä on jopa muutama luonnonvaraisiin eläimiin perehtynyt luottoeläinlääkäri yhteistyökumppanina.

Pohjois-Savossa operoivalla Pellisellä on hieman erilaisia kokemuksia.

– Täällä eläinlääkärit painostavat, että jos lintu ei kuukaudessa parane, se pitää lopettaa. Jos luonnonvaraisten hoitaminen olisi virallisten tahojen ylläpitämää ja ohjaamaa, siellä varmasti ymmärrettäisiin paremmin erilaiset tilanteet.

Turhan usein loukkaantuneen linnun kohtaloa määrittää myös se, ehtiikö sen luo ensimmäisenä Pellinen vai poliisipartio. Pellinen kertoo esimerkin joutsenesta, josta sekä hän että poliisi saivat paljon ilmoituksia. Pellinen oli hankkinut joutsenelle jo jatkohoitopaikan, mutta ei päässyt itse hakemaan lintua, koska oli töissä. Poliisi ei suostunut ottamaan lintua kyytiin, koska epäili sen kantavan tauteja.

– Poliisi sitten ampui joutsenen. Heidän on pakko toimia jollain tavalla, ja yleensä siinä vaiheessa eläimen henki on aika höllässä.

Erään toisen loukkaantuneen joutsenen tapauksessa Pellinen totesikin paikalle saapuneelle poliisipartiolle, että hän käy poliisin kanssa kovaa juoksukilpailua ehtiäkseen ensimmäisenä, koska se voi olla eläimelle pelastus.

Näin kävi muun muassa yhden merikotkan kanssa. Pelliselle tuli ilmoitus linnusta, jolla oli uistin suupielessä. Merikotka oli lentokykyinen, joten sitä oli hankala saada kiinni, mutta Pellinen onnistui urakassa. Kun hänellä oli kotka kainalossa, poliisipartio soitti ja kertoi saaneensa ilmoituksen merikotkasta.

Merikotka oli Pellisen luona hoidossa kolme viikkoa, ja se selvisi vammoistaan. Vapauteen lintu lehahti lähettimen kera.

– Saan siitä joka päivä paikannustiedot. Tällä hetkellä merikotka on Saksassa. Oli noin viidestä minuutista kiinni, että ehdin paikalle ennen poliisia, Pellinen sanoo.

Artikkelin pääkuva: Laura H. Forsström