Uuselintarvikkeet ja keinoliha hiipivät lautaselle – eläinten käyttö ruoantuotannossa voi kääntyä laskuun

Eläinsuojelusyiden lisäksi uusien ruoantuotantoteknologioiden kehittämisellä on muutenkin kiire. Arvioiden mukaan vuonna 2050 maapallolla asuu noin 9–10 miljardia ihmistä tämänhetkisen vajaan kahdeksan miljardin sijaan.

Myös maapallon keskilämpötilan arvioidaan nousevan nykyisillä hiilidioksidipäästöjen kehityksellä kolmesta viiteen astetta vuosisadan loppuun mennessä. Jo 1,5 asteen rajan ylittämisellä arvioidaan olevan katastrofaaliset seuraukset luonnolle.

– Ruoantuotanto ja -kulutus vastaavat tällä hetkellä neljäsosaa kaikista maailman kasvihuonepäästöistä. Puolet peltoalasta ja 70 prosenttia maailman makean veden luonnonvaroista käytetään maatalouteen. Maatalous on suurin luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja rehevöitymisen syy. On siis selvää, että meillä on edessä isoja muutoksia koko ruokajärjestelmässä, Emilia Nordlund toteaa.

Vaikka eläintuotannon osuus ruoantuotannosta tuleekin arvioiden mukaan tulevaisuudessa merkittävästi vähentymään, ei eläinperäisistä tuotteista todennäköisesti päästä vielä lähitulevaisuudessa täysin luopumaan.

– Jäljelle jäävän eläinperäisten tuotteiden käytön osalta tavoitteenamme onkin saada ihmiset käyttämään minimi- ja perustasoa korkeammilla eläinten hyvinvoinnin kriteereillä tuotettuja tuotteita. Tähän liittyy vahvasti kuluttajille viestiminen. Kuluttajien on saatava enemmän tietoa eläintenpitotavoista ja niiden eroista, SEYn Maria Lindqvist sanoo.

SEY on ollut mukana muun muassa Luonnonvarakeskuksen (LUKE) johtamassa hankkeessa, jossa valmistellaan eläinten hyvinvointimerkintää Suomeen. Tuotteen pakkauksessa oleva Parempi eläimille -hyvinvointimerkki kertoo, että tuote on tuotettu perustasoa korkeammilla eläinten hyvinvoinnin kriteereillä.

– Toisaalta kuluttajan tekemiin valintoihin vaikuttaa myös se, halutaanko tietoa saada ja miten sitä haetaan. Eläinten hyvinvoinnin parantaminen ei voi siis tulevaisuudessakaan olla pelkästään kuluttajien harteilla. Myös eläinsuojelulainsäädäntöön on tehtävä merkittäviä muutoksia.

Lindqvist muistuttaa, etteivät monet kuluttajien ehkä itsestään selvänäkin pitämät asiat, kuten ulkoilu, jatkuva vedensaanti tai tehokas ja riittävä kivunlievitys, toteudu vielä tänä päivänäkään eläinsuojelulain vähimmäislainsäädännössä tuotantoeläinten osalta.

– Vielä on siis pitkä matka siihen, että tuotantoeläinten lajityypillisten käyttäytymistarpeiden riittävä toteutuminen olisi lainsäädännössä turvattu, hän toteaa.

Tällä hetkellä kauppojen hyllyt tarjoavat jo useita vaihtoehtoja maito- ja lihatuotteille. Useimmat niistä, kuten maitoa korvaavat kasvijuomat, lihankaltaiset kanasuikaleet ja jauhelihaa korvaavat tuotteet, esimerkiksi nyhtökaura ja MUU-jauheliha, perustuvat kasvipohjaisiin ratkaisuihin.

– Kasvipohjaisten ratkaisujen lisäksi sienipohjaiset Quorn-tuotteet tarjoavat vaihtoehtoja lihalle. Quornia vastaavia solumaatalouden ratkaisuja kehitetään parhaillaan kuumeisesti tarjoamaan monipuolisia vaihtoehtoja myös maitoa korvaaville tuotteille, Nordlund kertoo.

Korvaavat tuotteet voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan: kasvipohjaisiin, solumaatalouteen ja hyönteisiin.

– Kasvipohjaiset ratkaisut ovat näistä pisimmällä ja näitä tuotteita on tällä hetkellä myös eniten markkinoilla sekä maito- että lihatuotekategoriassa.

Solumaatalous perustuu mikrobi-,­ eläin-, kasvi- ja leväsolujen valjastamiseen ruoantuotantoon. Sen avulla osa ruoantuotannosta on mahdollista irrottaa perinteisestä maataloudesta: eläinten kasvatuksen ja peltojen viljelyn sijaan ruokaa tuotetaankin niin sanotuissa solutehtaissa.

– Solumaatalouden avulla voidaan tuottaa syötävää solumassaa, kuten Quorn-sienimassaa tai keinolihaa. Lisäksi soluilla voidaan tuottaa joitain tiettyjä ainesosia, kuten kananmunan tai maidon proteiineja, joita lisätään ruokien valmistukseen, Nordlund sanoo.

Perinteiseen ruoantuotantoon verrattuna solumaatalous näyttäytyy ekologisena ratkaisuna.

– Laskelmat osoittavat, että esimerkiksi munanvalkuaisen proteiinin tuottaminen solutehtaassa tuottaa noin 75 prosenttia vähemmän kasvihuonekaasuja ja käyttää 90 prosenttia vähemmän maata kuin kanojen kasvatus, Nordlund kertoo.

Myös hyönteisiä tutkitaan parhaillaan sekä rehuksi että ruoaksi. Tietyt hyönteiset, kuten jauhomato, ovat jo saaneet hyväksynnän Euroopan turvallisuusviranomaisilta.

– Kuten solumaataloudessa, myös hyönteistuotannossa on kuitenkin vielä tarvetta teknologiakehitykselle, jotta prosessit saadaan kehitettyä teolliseen mittakaavaan ja tuotantomäärät riittäviksi ja kannattaviksi, hän muistuttaa.

Suurimpana haasteena Nordlund näkeekin uusien teknologioiden markkinoille saattamisen riittävän nopeasti. Tärkeää on hänen mukaansa parantaa sekä nykyistä ruoantuotantojärjestelmää erityisesti ympäristövaikutusten osalta että samanaikaisesti etsiä tapoja tuoda tehokkaasti uusia tuotantoteknologioita osaksi ruokajärjestelmää.

– Tähän tarvitaan yhteiskunnan tuki sekä vahva panostus siihen, että myös kuluttajat ovat valmiita muuttamaan tottumuksiaan ruokavalintojen suhteen. Erittäin tärkeää on, että maku ja hinta ovat tuotteissa kohdillaan, hän painottaa.

Kuluttajaliiton pääsihteeri Juha Beurling-Pomoellin mukaan kuluttajan kannalta tärkeintä on eläinperäisiä tuotteita korvaavien elintarvikkeiden turvallisuudesta varmistuminen ennen niiden markkinoille saattamista.

Elintarvikkeiden turvallisuuden arvioinnista vastaa tällä hetkellä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA ja markkinointiluvan myöntää Euroopan komissio. Kuluttajaliiton käsityksen mukaan menettely on niin tiukka, että se riittää turvaamaan kuluttajien turvallisuuden.

– Lisäksi uuselintarvikkeet pakkausmerkintöineen ovat normaalin elintarvikevalvonnan piirissä, mikä turvaa osaltaan jo markkinoilla olevien tuotteiden turvallisuutta. Kokonaisuudessaan emme näe asianmukaisesti hyväksyttyihin uuselintarvikkeisiin liittyvän sen suurempia ongelmia kuin muihinkaan elintarvikkeisiin, Beurling-Pomoell summaa.

Tuotteista kuluttajille on tarjottava hänen mukaansa riittävästi oikeaa ja luotettavaa tietoa. Oikea tuotetieto on myös yksi keino varmistaa kuluttajien valinnanvapaus.

– Valinnanvapauteen kuuluu mahdollisuus halutessaan ostaa uuselintarvikkeita. Sen jälkeen, kun tuotteiden turvallisuudesta sekä ihmisten että ympäristön kannalta on varmistuttu riittävällä tavalla, ei niiden markkinoille tuloa pidä estää.

Kuluttajien ennakkoluulot korvaavia tuotteita kohtaan on Beurling-Pomoellin mukaan yksi merkittävimmistä haasteista.

– Osa kuluttajista on valmis hyväksymään ne helposti, osa vasta epäröinnin jälkeen ja osa ei milloinkaan. Osa saattaa jopa kokonaan vastustaa niiden tuomista markkinoille, jolloin ei olla valmiita suomaan valinnanvapautta edes niille kuluttajille, jotka haluavat käyttää keinolihaa tai muita uuselintarvikkeita.

Vaikka kuluttajille pitääkin antaa viime kädessä valinnanvapaus, voi hänen mukaansa kuitenkin olla, että ympäristösyistä kuluttajien valintoja on tulevaisuudessa pakko ohjata esimerkiksi verotuksella.

– Samoin tuotantoeläinten hyvinvoinnille asetetut vaatimukset voivat nostaa elävistä eläimistä saadun tuotteen hintaa sillä tavalla, että ihmiset siirtyvät keinolihan ja muiden vastaavien tuotteiden käyttöön. Päätöksiä tehdessä pitää varmistaa kaikkien osapuolten, niin kuluttajien kuin tuottajien sekä nykyisin ja tulevaisuudessa elävien ihmisten kohtuulliset edut.

Vaikka korvaavilla elintarvikkeilla voi olla mahdollista pienentää ruoantuotannon ympäristövaikutuksia, Beurling-Pomoell kuitenkin muistuttaa, että on myös huolehdittava siitä, ettei uuselintarvikkeiden tuotanto aiheuta uusia merkittäviä ympäristöhaittoja.

– On esimerkiksi varmistuttava siitä, että tuotannossa käytetty energia tuotetaan kestävällä tavalla.

Kaiken kaikkiaan eläinperäisiä tuotteita korvaavat elintarvikkeet voivat hänen mukaansa tarjota tulevaisuudessa kuluttajille valinnanvaran lisääntymistä sekä nykyistä kestävämmin ja eettisemmin tuotettuja tuotteita.

– Mutta se, miten eläinperäisiä tuotteita korvaavat elintarvikkeet tulevat osaksi tulevaisuuden ruoantuotantoa, on lopulta kuluttajien käsissä, hän kiteyttää.

Uuselintarvikkeiden kehittämiseen ja käyttöön voi liittyä myös eettisiä pulmia. Filosofi, biologi ja tietokirjailija Paula Hirsjärvi näkee eläinperäisiä tuotteita korvaavien elintarvikkeiden osalta eettisenä ongelmana hyönteisten, kuten jauhomatojen, sekä erilaisten äyriäisten kasvattamisen ruoaksi.

– Ajattelemme, että ne ovat alempia olentoja, joten on parempi kasvattaa niitä kuin meidän tavallisia tuotantoeläimiä. Siinä unohtuu se, että nekin ovat eläviä ja tuntevia olentoja, joilla on oma koettu hyvinvointinsa. Nekin tuntevat kipua ja kärsimystä, mutta me emme vain tiedä siitä kovinkaan paljon ja sen takia emme osaa ajatella sitä.

Ongelmakohtana Hirsjärvi näkee myös hyönteisten ja erilaisten äyriäisten, kuten rapujen ja simpukoiden asianmukaisen lopettamisen.

– Hyönteisten kohdalla elämme yhä kulttuurissa, jossa ollaan totuttu läimäisemään niitä huolehtimatta yhtään siitä, kuolevatko ne kunnolla vaiko eivät. Lisäksi monissa tavallisissa ruokakaupoissa mainostetaan tälläkin hetkellä eläviä simpukoita, joita keitetään kotona elävältä. Tässä näkyy juuri se, että me olemme nisäkkäitä ja meidän on siksi helpompi samaistua toisiin nisäkkäisiin.

Myös SEY suhtautuu kielteisesti hyönteisten ja äyriäisten käyttämiseen korvaavina tuotteina.

– Näkemyksemme on, että tässä asiassa tulisi toimia varovaisuusperiaatteen mukaisesti. Eli jos tietoa eläimen hyvinvoinnin edellytyksistä, kipukokemuksesta ja käyttäytymistarpeista ei ole saatavilla, niin silloin on mentävä sillä oletuksella, että kiputuntemuksia on. Emme voi ottaa riskiä, että aiheutamme suurelle määrällä eläimiä valtavaa kärsimystä, SEYn Maria Lindqvist sanoo.

Lindqvist muistuttaa, että kalojenkin suhteen toimittiin pitkään oletuksella, että niiden kiputuntemukset olisivat heikompia kuin nisäkkäillä.

– Tutkimustiedon lisääntyessä on kuitenkin huomattu, että hyvin väärässä oltiin.

Korvaavien tuotteiden osalta Lindqvist näkee kehittämistarpeita myös keinolihan valmistuksessa.

– Keinolihan valmistuksessa käytetään tällä hetkellä eläinperäistä kasvualustaa. Siihen tarvitaan vielä muutosta. Lisäksi on tärkeää, että korvaavat tuotteet tuotetaan ympäristön kannalta kestävällä tavalla, sillä ympäristön kuluttaminen ja tuhoaminen on suoraan yhteydessä eläinten hyvinvointiin ja lajikatoasioihin, hän muistuttaa.

Paula Hirsjärvi toivoo eläinperäisiä tuotteita korvaaviin elintarvikkeisiin siirtymisen toimivan ennen kaikkea yhteiskunnallisen keskustelun herättäjänä.

– Tuotantoeläinten osalta eläinkuva on ihmisellä aika hurja. Eläin nähdään lihana eikä elävänä ja tuntevana olentona, jota kohdeltaisiin sen mukaan. Onhan tätä eläinkuvaa ennenkin kyseenalaistettu, mutta vaihtoehtoisten tuotteiden saapuessa markkinoille sitä kyseenalaistetaan toivottavasti vielä enemmän.

Hirsjärvi huomauttaa, että kun eläimiä on liikaa, niitä ajatellaan helposti massana yksilöiden sijaan.

– Tällöin ei myöskään osata ajatella eläimen kärsimystä. Tämä ajattelu olisi tärkeää murtaa. Ylipäätään, että ihmiset eivät suhtautuisi eläviin olentoihin hyötynäkökulmasta.

Hirsjärvi toivookin, että eläinperäisiä tuotteita korvaavien elintarvikkeiden markkinoille tulon ja eläintuotannon vähentymisen myötä eläimiä voitaisiin myös ymmärtää yhä enemmän itsessään arvokkaina yksilöinä.

– Asiat ovat muuttumassa, mutta on hyvin vaikea ennustaa, meneekö muutos riittävästi eteenpäin vai heilahdetaanko taas jossain vaiheessa takaisin hyötynäkökulmaan.

Toisaalta, jos tuotantoeläinten osalta onnistutaan, miten käy lemmikkieläinten kohdalla?

– Nyt on jo maailmalla nähtävissä merkkejä, että eläimiä saatetaan pitää ikään kuin leluna. Ei ymmärretä, että eläimellä on omat tarpeensa ja koettu hyvinvointinsa.

Esimerkkinä tästä Hirsjärvi nostaa esille sosiaalisessa mediassa jaettavat videot, joissa koiralle tai muille eläimille puetaan hassuja asuja, mikä voi tuntua niistä epämiellyttävältä ja pelottavalta.

– Tuleeko sitten tällaisia ilmiöitä, vai onnistutaanko koko yhteiskunnassa kaikkien eläinten kohdalla pääsemään siihen toisenlaiseen näkemykseen. Sitä on vaikea etukäteen ennustaa, hän sanoo.

Saatamme siis elää varsin erilaisessa maailmassa muutaman vuosikymmenen kuluttua. Millaisena VTT:n asiantuntija ja tutkija Emilia Nordlund näkee maailman ruoantuotannon vuonna 2050?

– Kauppojen hyllyillä on todennäköisesti silloin tarjolla soluviljeltyä lihaa eri muodoissa ja eri eläimistä – sian- ja naudanlihasta siipikarjan lihaan ja erilaisiin mereneläviin. Myös erilaisia eläinperäisiä raaka-aineita, kuten hiilihydraatteja ja vitamiineja, on monissa tuotteissa, mutta ne eivät ole peräisin eläintuotannosta, vaan ne on tuotettu solutehtaissa mikrobeilla.

Hänen mukaansa on myös mahdollista, että eläintuotantoa ei tulevaisuudessa ole enää lainkaan.

– Toinen skenaario on, että eläintuotantoakin vielä on, mutta se voidaan toteuttaa kestävästi ja tavalla, jolloin myös eläinten hyvinvointi on turvattu.

Nordlundin mukaan tulevaisuudessa viljellään maata, ei kasveja. Tämä mahdollistaa kestävän kasvintuotannon, sillä maaperä säilyy ravinteikkaana ja sitoo hiiltä.

– Kasvintuotanto tulee keskittymään ruoantuotantoon eikä enää rehuntuotantoon. Kasveja, myös proteiinipitoisia, tuotetaan ympäri vuoden kerrosviljelmissä led-valaistustekniikkaa hyödyntäen.

Tulevaisuudessa tarjolla tulee olemaan hänen mukaansa myös niin sanottuja hybridituotteita, jotka yhdistävät kasviraaka-aineet solutehtaiden raaka-aineiden kanssa.

– Myös kasvipohjaisissa tuotteissa tulee olemaan täysin uusia ominaisuuksia. Niistä on esimerkiksi poistettu allergeeneja ja niitä on parannettu aminohappoprofiililla.

Tuotteiden valmistus tulee olemaan myös joustavampaa.

– Tulevaisuuden kauppa voi valmistaa esimerkiksi jogurtin tai myslin täysin yksilöllisesti asiakkaan toiveiden ja tarpeiden mukaisesti.

Vaikka suurta mullistusta ruoantuotannon osalta ei vielä aivan lähivuosina nähdäkään, ovat ensimmäiset solutehtaissa tuotetut tuotteet kuitenkin jo pian kaupan hyllyillä.

– Näkisin, että muutaman vuoden sisällä markkinoille tulevat ensimmäiset solumaatalouden tuotteet. Viljelty liha ja kasvisoluviljelmät vievät sen sijaan todennäköisesti hieman enemmän aikaa, Nordlund paljastaa.