Kissa – vapaasti vai valvotusti?
Kissan vapaana pitäminen on monille itsestäänselvyys. Epäilemättä kissat nauttivat itsenäisistä luontoretkistään. Ainakin, jos onnettomuuksia ei satu. Yhtä lailla koirat olisivat innoissaan, jos ne saisivat halutessaan juoksennella vapaasti pitkin maita ja mantuja. Laki ei vain sitä salli, ja asia yleisesti ymmärretään.
Kissan suhteen laki on epämääräisempi, joskin kissan vapaana pito ilman valvontaa on ristiriidassa lemmikin huolenpitoon velvoittavan eläinsuojelulain kanssa. Lisäksi omistaja on vastuussa lemmikkinsä aiheuttamista vahingoista, kuten rauhoitettujen eläinten tappamisesta.
Käytännössä näillä pykälillä ei ole merkitystä. Ikiaikainen kissanpitokulttuuri pitää pintansa, ja sen myötä linnuille ja muulle luonnolle aiheutuvien tuhojen rajoittaminen on jäänyt vapaaehtoisuuden varaan. BirdLife Suomen nettisivustolla kerrotaan Turun seudulla tehdystä tutkimuksesta, jossa 66 kissanomistajaa kirjasi puolen vuoden aikana lemmikkiensä kotiin tuomia saaliita. Tuloksia yleistäen arvioitiin, että koko Suomessa vastaava vuosittainen saalismäärä olisi yli 1,8 miljoonaa lintua. Lopullinen lukema olisi tosin vielä paljon suurempi, sillä kotiin kannetaan vain osa saaliseläimistä. Lajit vaihtelivat hippiäisestä fasaaniin.
Kissan erityisasema johtuu tietysti sen tehtävästä ”tuhoeläinten” hävittäjänä. Etenkin kotieläintiloilla kissoja pidetään välttämättöminä apulaisina. Ehkä tuotantotiloilla on mahdotonta käyttää sellaisia ruokintalaitteita ja varastotiloja, joihin pikkujyrsijät eivät pääsisi – en pysty näitä asioita arvioimaan – mutta muut maaseudun ja taajamien asukkaat pystyvät halutessaan hoitamaan eläin- ja puutarhaharrastuksensa ilman ”hiirikissojen” apua, sen tiedän omasta kokemuksestani.
Moni kissanomistaja tosin toivoo, ettei hänen lemmikkinsä metsästäisi lainkaan, tai jättäisi ainakin linnut rauhaan. Erään tutkimuksen mukaan kissojen harjoittama pyynti väheni, kun omistajat ruokkivat lemmikkinsä lihapitoisella ravinnolla ja leikittivät kissaa päivittäin 5–10 minuuttia siten, että kissa pääsi lopulta nappaamaan saaliina pitämänsä lelun. Tällaisilla toimilla kissojen aiheuttamia vahinkoja luonnolle voidaan vähentää mutta ei täysin estää, ja omatoimisilla retkillään kissat itse ovat aina vaarassa.
Sisäkissa viettää turvattua elämää, mutta koska se voi kärsiä toiminnan puutteesta, leikkihetket ja muut virikkeet ovat tärkeitä. Pihahäkki ja valjaissa ulkoilu tarjoavatkin kissalle runsaasti mielenvirkistystä. Omistajalta tämä vaatii paneutumista, mutta toisaalta suhde lemmikkiin muodostuu myös tavallista antoisammaksi.
Kissan vapaana pitoa perustellaan milloin kissan sielunelämällä, milloin jyrsijöiden pyynnillä. Taustalla vaikuttaa myös se, että omistajalle käytäntö on vaivaton. Entä onko vaivattomuus sama kuin huolettomuus? Voisin kuvitella, että omin päin seikkaileva kissa aiheuttaa paljon huolta. Onhan suru suuri, jos lemmikki katoaa, eikä sen kohtalo aina edes selviä.
Hintalappu ei saisi tehdä yhdestä eläimestä rakkaampaa kuin toisesta, eikä vaikuttaa lemmikkiin kohdistuvaan huolenpitoon. Näin ei toki aina olekaan. Omat koirani ovat olleet ilmaisia tai puoli-ilmaisia, enkä olisi voinut niitä enempää rakastaa, vaikka ne olisivat maksaneet painonsa kultaa.
Eräs kissoihin liittyvä tosiasia vihjaa kuitenkin siitä, että arvostus ja rahallinen arvo saattavat joskus kytkeytyä yhteen. Kissojaan vapaina pitävät ovat harvoin kalliiden rotukissojen omistajia. Häilyykö taustalla asenne, jossa eläimet ovat – elollisuudestaan huolimatta – helposti korvattavissa olevia hyödykkeitä?
Aura Koivisto on kirjailija, joka kirjoituksissaan pohtii muiden lajien elämää ja toivoo, että maailmaa parannettaessa otettaisiin huomioon muutkin eläimet kuin me ihmiset.
