Vapaaehtoistyöntekijät ja eläinsuojeluyhdistykset ­kantavat ison taakan populaatiokissojen hoidossa: Kissakriisillä on kova hinta

Pahimmillaan yksittäisen kissan hoitokulut voivat kiipiä useisiin tuhansiin euroihin. Kiikoisten löytöeläinpalvelun yrittäjä ja SEYn eläinsuojeluneuvoja Mira Ekholm-Martikainen vahvistaa asian.

– Pelkästään perusterveen tyttökissan leikkauttaminen ja eläinlääkärissä tehtävät testit maksavat helposti 150 euroa. Jos kissa on sairas, eläinlääkärikulut voivat nousta nelinumeroisiksi, ja yhden villiintyneen kissapopulaation kohdalla puhutaan jo useista tuhansista euroista, Ekholm-Martikainen kertoo.

Yhdistykset kattavat toiminnasta aiheutuvia kuluja muun muassa keräämällä rahaa. Pienyrittäjänä toimiva Ekholm-Martikainen rahoittaa toimintaansa muun muassa kannatustuotemyynnillä ja luento- ja opetustyöllä.

– Moni lahjoittaa onneksi mielellään eläinsuojelutyöhön, ja lahjoitukset ovatkin löytöeläintoiminnalle elintärkeitä. Taloudellista hyötyä tässä ei ole, sillä eläinten myynnistä jäävä summa kattaa harvoin edes kaikki eläimen pidosta aiheutuvat hoitokulut, hän kertoo.

Rahan lisäksi kissakriisin ratkominen vie huomattavasti aikaa. Ekholm-Martikaisen työpäivät venyvät helposti 14-tuntisiksi.

– Löytöeläinten hoitaminen sinänsä sujuu melko rutiinilla, mutta aikaa kuluu valtavasti niin konsultoivan puhelintyön tekemiseen, ajomatkoihin, loukuttamiseen kuin someneuvontaan ja eläinlääkärireissuihinkin, hän listaa.

Työsarkaa riittää myös jatkossa, eivätkä kulut ole Ekholm-Martikaisen mukaan ainakaan pienenemässä. Haastatteluhetkellä elokuun puolivälissä Kiikoisten löytöeläinpalvelu oli vastaanottanut tämän vuoden aikana noin 250 kissaa, mikä on vähintään 50 enemmän edellisvuoden samaan ajankohtaan verrattuna.

– Tilanne on aika huono, sillä kissoja löytyy tasaiseen tahtiin. Löytöeläintoiminnasta saa kahden viikon ajalta korvauksen kissojen hoitamisesta, mikä on hieno juttu. Ongelma on kuitenkin se, että 80–90 prosenttia kissoista jää meille. Näille kissoille täytyy pystyä tarjoamaan hyvä hoito, sijaiskodit ja lopulta myös loppuelämän kodit, Ekholm-Martikainen kertoo.

Hän uskoo, että osasyy kissatalolle päätyvien kissojen lukumäärän kasvuun johtuu siitä, että vapaana kulkevista kissoista, kissapopulaatioista ja villiintyneistä kissoista ilmoitetaan nykyisin aiempaa herkemmin.

– Ajat ovat muuttuneet. Tietoisuus on kasvanut, eikä kissan juoksemista vapaana pidetä enää normaalina. Lisäksi meidän alueella tiedetään, että emme lopeta kissoja jos niille ei löydy koteja, Ekholm-Martikainen kertoo.

Hyvinkään eläinsuojeluyhdistyksen Sini Hietanen kertoo, että moni kissaa eläinsuojeluyhdistyksestä etsivä ihmettelee silti yhä, että kotia etsivistä kissoista tulee maksaa.

– Ihmisillä taitaa olla käsitys, että kissat huutavat hädissään ahtaissa häkeissä ja ne pitää pelastaa meiltä. Meillä tilat on kuitenkin järjestetty karanteenissa niin, että kissalla voi olla käytössä useampiakin huoneita. Kun kissat pääsevät karanteenista, ne pääsevät ulkotarhaan ja asumaan talon yleiselle puolelle. Kissoja kesytetään aktiivisesti ja ne asuvat meillä väljästi siihen asti, että oma koti löytyy. Siihen tarvitaan työtä – ja rahaa.