Kissoille kuuluu vähän parempaa
Eduskunnassa käytiin eilen 21.10. lähetekeskustelu Kissakriisi hallintaan -kansalaisaloitteesta. Kissojen arvosta, kissojen kärsimyksestä ja eläinsuojelijoiden epätoivosta puhuttiin eduskunnan Suuressa salissa lähes kahden tunnin ajan peräti 34 valmistellun puheenvuoron voimin. En voinut olla ajattelematta, että viimeinkin kissat ovat päässeet sinne, minne ne kuuluvat. Viimeinkin kissa on saanut edes hetkeksi sen arvon, jonka se ansaitsee.
Kaikki puheenvuoron käyttäneet edustajat kannattivat kansalaisaloitetta eli kissojen pakollista tunnistusmerkintää ja rekisteröintiä ja vapaana kulkevien kissojen leikkauttamispakkoa. Ainoataan soraääntä ei kuulunut. Puheenvuoro puheenvuorolta riemuni ja liikutukseni lisääntyivät. Voiko tämä olla tottakaan?
Kissat olivat koskettaneet monia puhujia syvästi. Osa edustajista kertoi omista kohtaamisistaan kissojen kanssa. Osalle oli ollut suuri ilo jakaa elämää nelijalkaisen perheenjäsenen kanssa. Osa kertoi syvästä järkytyksestä, jota oli kokenut saadessaan tietää, mitä kymmenet tuhannet kissat joutuvat Suomessa kokemaan.
Puheenvuorot jatkuivat iltamyöhään. Eduskunnan suuressa salissa kissa ei ollutkaan enää se etäännytetty ja omillaan pärjäävä laji, jollaisena se niin monesti esitetään, vaan tärkeä ja läheinen kumppani tai vähintäänkin itsessään arvokas eläin, jolle kuuluu hyvä kohtelu.
Merkittävin viesti tuli maa- ja metsätalousministeriltä, joka kertoi, että asetus kissojen pakollisesta tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä on jo valmistelussa ja että se toteutetaan mahdollisimman pian koirarekisterin toteutumisen jälkeen. Lisäksi pian esitettävällä eläinten hyvinvointilailla on tarkoitus säätää nisäkkäiden pitäjän velvollisuudesta estää pitämiensä eläinten hallitsematon lisääntyminen. Käytännössä ulkona vapaasti liikkuvat kissat voidaan määrätä leikattavaksi.
Tämä on valtava työvoitto. Vielä vuonna 2016, jolloin edellinen hallitus esitteli eläinten hyvinvointilakiluonnosta, ei kissojen tai koirien pakollista tunnistusmerkintää ja rekisteröintiä pidetty tarpeellisena. Viiden vuoden ahkeran vaikuttamistyön ja kampanjoinnin tuloksena päättäjien mieli on saatu muutettua: sekä koirat että kissat saadaan vihdoin rekisteriin: koirat vuodesta -23 ja kissat mahdollisimman pian sen jälkeen. Poliittisesti siis melko pian.
Me SEYssä pidämme ministerin viestiä lupauksena, josta ei voi perääntyä, vaikka päättäjät vaihtuisivat. Asetus kissarekisteristä on saamieni tietojen mukaan enää julkistamista vailla. Kun kissarekisteristä puhutaan myös hallitusohjelmassa, näyttää sen toteutuminen nyt varmalta. Eläinten hyvinvointilakiin on meille kerrotun mukaan tulossa lemmikkien rajoittamattoman lisäännyttämisen kielto ja sitä täydentävään asetukseen voidaan lisätä vapaana kulkevien kissojen leikkauttamispakko.
Kansalaisaloite etenee nyt maa- ja metsätalousvaliokuntaan, joka antaa asiassa mietintönsä. Odotamme, että vastaus on selvä. Aloitteen tavoitteet ovat jo työn alla.
Aiomme vahtia tarkkaan lupausten toteutumista. Lainsäädännön muutoksilla kissakriisiä saadaan lievitettyä pitkällä tähtäimellä. Sitä ennen tarvitaan kuitenkin edelleen valtava määrä vapaaehtoistyötä, rahaa ja henkistä kanttia. Eläinsuojeluyhdistysten vapaaehtoiset tarvitsevat siis jatkossakin kaiken mahdollisen tuen työlleen. Tarvitaan myös kunnollista ja ajantasaista tietoa kissoista, jotta vanhentuneet käsitykset kissoista saadaan muutettua kansalaisten parissa. Tarvitaan riittävää eläinsuojeluvalvontaa, jotta säädösten kunnollisesta toimeenpanosta voidaan varmistua. SEYn työ kissojen parissa jatkuu.
Yksityishenkilöiden tekemä Kissakriisi hallintaan -kansalaisaloite oli koko kissakriisin vastaisen vuosien mittaisen työn huipentuma ja kirsikka kakun päällä. Se syntyi ruohonjuuritason työtä tekevien yhdistysten hätähuutona ja oli lopulta 75 suomalaisen eläinsuojelujärjestön yhteinen tavoite, jota myös eläinlääkärikunta laajalti tuki. Kiitän omasta puolestani joka ikistä kissakriisityöhön osallistunutta ja työtä tukenutta.
Maria Lindqvist on SEYn viestintäpäällikkö.