Paras ystävä vai paras kuritettava? Lähes joka toinen hyväksyy koiran fyysisen kurittamisen silloin tällöin

Vanhoja – ja ikävä kyllä uudempiakin – koirankoulutusoppaita lukiessa tutkimustulokset eivät varsinaisesti yllätä. Monissa koirakirjoissa on vuosikymmenten ajan ohjeistettu koiranomistajia ajattelemaan, että ihminen on koiralauman johtaja, ja johtajan tehtävänä on alistaa koira keinolla millä hyvänsä.

Kaikuja samantyylisistä koulutusmetodeista on nähty viime vuosinakin esimerkiksi suosituissa tv-sarjoissa. Muutama vuosi sitten muun muassa Koirakuiskaaja-realityn koirankouluttaja Cesar Millan innosti koiraharrastajia ympäri maailmaa kouluttamaan koiria varsin epäeettisin, väkivaltaisin ja vahingollisin menetelmin.

Millania on epäilty sittemmin muun muassa eläinsuojelurikkomuksista, mutta esimerkiksi hänen bestselleriksi noussutta kirjaansa Laumanjohtajaa myydään yhä suomalaisissakin kirjakaupoissa. Samalla moni koiranystäväksi itseään kutsuva pohjaa koulutustapansa edelleen hänen oppeihinsa.

Myös SEYlle tulevat eläinsuojeluilmoitukset koiriin kohdistuvasta väkivallasta ovat kasvussa. Eläinsuojeluilmoituksia koirien pahoinpitelyistä tulee päivittäin.

– Koiriin kohdistuva väkivalta on yksi tyypillisimmistä eläinsuojeluilmoitusten aiheista. Väkivallan vakavuus vaihtelee hihnan nykimisestä ja läpsimisestä silmittömään väkivaltaan, kertoo SEYn toiminnanjohtaja (vs.) Maria Lindqvist.

Hän huomauttaa, etteivät viranomaiset pysty puuttumaan tapaukseen, jos väkivallasta ei ole näyttöä.

– Esimerkiksi poliisin saaminen paikalle voi vaatia silminnäkijältä sekä aktiivisuutta että rohkeutta.

Sittemmin tieto hyvistä, eettisistä ja väkivallattomista koulutustavoista on onneksi lisääntynyt. Yhä useampi koirankouluttaja pohjaa koulutusmetodinsa tutkittuun tietoon ja koiran oikean käytöksen vahvistamiseen rankaisemisen sijaan. Samaan aikaan esimerkiksi positiivisen vahvistamisen käsite on hiipinyt monen koiraharrastajan arkipuheeseen.

Käsitykset johtajuusteorioista ja rankaisemisen pakollisuudesta istuvat silti syvällä. Siitä kertoo muun muassa alkuvuodessa julkisuudessa nähty kohu, joka paljasti suojelukoiraharrastajien käyttävän koulutustilanteissaväkivaltaa varsin systemaattisesti. Suojelukoiraharrastajien käyttämä väkivalta on yksi ääriesimerkki siitä, miten paljon koirat joutuvat väkivaltaisista menetelmistä kärsimään. Kyse on silti vain jäävuoren huipusta.

Myös SEYn jäsenyhdistysten eläinsuojeluneuvojat törmäävät työssään tilanteisiin, joissa koiria kuritetaan väkivalloin.

– Saan ilmoituksia asiasta viikoittain puhelimitse tai sähköpostilla. Ilmoitetut tilanteet vaihtelevat retuuttamisesta ihan kunnon pahoinpitelyyn. Ohjeistan aina ilmoittamaan asiasta viranomaisille, pääasiassa poliisille. Väkivaltaiseen käytökseen tulee aina puuttua, ja asiasta tulee aina tehdä ilmoitus. Tarvittaessa olen myös käynyt juttelemassa ilmoituksen kohteelle asiasta, kertoo SEYn eläinsuojeluneuvoja Minna Hölttä.

Hölttä toivoo koirien pahoinpitelijöille tuntuvampia rangaistuksia. Myös koko asenneilmapiirin pitäisi muuttua.

– Eläinten oikeaan kohteluun tulisi opettaa jo koulussa sekä tarhassa. Suomessa valitettavasti vielä elää monia virheellisiä käsityksiä esimerkiksi eläinten koulutuksesta. Liikkeellä on erilaisia ”alfauros”-teorioita, jotka ovat omalta osaltaan lisänneet ongelmaa. Myös rotu- ja harrastusyhdistysten tulisi voimakkaammin puuttua vääränlaisiin toimintatapoihin sekä eläinten väkivaltaiseen kohteluun, hän sanoo.

Viranomaisten tietoon koirien kurittaminen päätyy kuitenkin harvemmin. Esimerkiksi Helsingin eläinpoliisille koirien kohtaamasta väkivallasta ei juuri ilmoiteta.

– Meille tulee erittäin harvoin tällaisia juttuja. Pääsääntöisesti juttumme koskevat eläinten huonoa hoitoa, huonoja ja saastaisia olosuhteita tai sairaiden eläinten hoitamattomuutta eli sitä, ettei eläintä sairastumisesta huolimatta viedä eläinlääkäriin. Väkivaltaisesta koiran kurittamisesta on tullut ihan muutamia juttuja, ja nekin ovat pääsääntöisesti olleet päihtyneiden ihmisten toimintaa tai peräti sivullisen niin sanottuja huitaisuja, kertoo rikoskomisario Anne Hietala.

Hietala arvelee, että koirien väkivaltaista kurittamista saattaa tapahtua paljonkin.

– Koiramaailma on kuitenkin monitahoinen ja varmasti väkivaltaista kurittamista tapahtuu. Ihmisiä on monenlaisia ja käsitteitä ymmärretään monin eri tavoin. Esimerkiksi selättämisellä joku tarkoittaa koiran pysäyttämistä ja paikallaan pitämistä, ja jollekin toiselle se on kuristamista niin, että koira miltei menettää tajuntansa.

Hietala korostaa, että eläinsuojelulain henki on selvä. Eläimelle ei saa aiheuttaa tarpeetonta kipua tai tuskaa. Eläimen kouluttaminen ei saa perustua väkivaltaan eikä pelolla tai alistamisella johtamiseen.

– Tämä on täysin selvä asia. Onneksi tänä päivänä osataan kouluttaa myös siten, että palkinnolla vahvistetaan toivottua käyttäytymistä. Se on sekä koiralle että kouluttajalle huomattavasti mukavampi ja tehokkaampi tapa päästä kouluttamisessa eteenpäin. Sehän on selvä, että iloinen ja innokas, omistajaansa luottava koira on helpompi koulutettava kuin sellainen, joka on pelokas ja odottaa seuraavaa rangaistusta ymmärtämättä edes mistä toiminnasta se seuraa, Hietala kertoo.

Myös Hietalan mukaan koko asenneilmapiiri kaipaa muutosta. Kivulla ja rankaisemisella kouluttaminen ja rankaisemiseen perustuvien koulutustapahtumien pitäminen pitää lopettaa, ja koko koulutuskulttuurin on muututtava eläinystävällisempään suuntaan.

– Ratkaisu ei ole se, että ilmoitetaan kaikesta poliisille. Väärät koulutusmallit pitäisi kitkeä pois seura- ja järjestötoiminnassa ja muutoinkin lemmikkieläinmaailmassa. Yhteiskunta on meille kaikille parempi paikka, jos ihmisten parissa liikkuvat koirat ovat hyvässä kontrollissa ja käyttäytyvät mallikkaasti.

Hietala uskoo, että ongelmien ydin piilee siinä, että kaikilla koirien omistajilla ei ole riittävää tietotaitoa koirien kanssa toimimiseen.

– Valitettavasti heiltä puuttuu tietoa, kärsivällisyyttä ja taitoa toimia siten, että he saisivat koiransa oppimaan hyvällä ja ystävällisellä kouluttamisella tai pahimmassa tapauksessa millään muullakaan tavalla. Tiedon lisääminen on sivistyneen yhteiskunnan tapa toimia ja ratkaista ongelmia, Hietala kertoo.

Myös Suomen eläintenkouluttajat ry:n puheenjohtaja Sofia Haapanen uskoo, että varsin moni koira kohtaa arkista väkivaltaa.

– Sellaista näkee aika paljon. Ajattelen sen niin, että se on hyvin tiedostamatonta toimintaa. Ihminen ei välttämättä itse huomaa tai ymmärrä, kuinka paljon erilaisia satunnaisia ja epäjohdonmukaisia rankaisuja arjessa käytetään. Ne heikentävät hyvinvointia ja ovat eläimen kannalta epämiellyttäviä, Haapanen kertoo.

Haapanen huomauttaa, ettei moni koiranomistaja edes huomaa oman toimintansa haitallisuutta. Kun koira vetää, hihnasta nykäistään reilulla otteella, ja kun koira haukkuu, sen kuonosta otetaan kiinni kovakouraisesti käsin.

– Kyse on kommunikoinnin haasteista. Perimmäinen syy on siinä, että emme pysähdy miettimään varsinaista syytä koiramme käyttäytymiselle. Lisäksi ihminen, joka ei ole paneutunut koiran käyttäytymiseen, saattaa helposti ajatella sitä tunteellisesti. Kun koira haukkuu naapuria, koiran omistajaa alkaa hävettää, koska koira käyttäytyy ihmisen mielestä epäkohteliaasti tai huonosti. Koiraa aletaan moittia, vaikka se on koiran kannalta tosi epäreilua, Haapanen selventää.

Haapanen toivoo, että pienissäkin ongelmatilanteissa hakeuduttaisiin eläintenkouluttajan pakeille.

Lisäksi kouluttajaa valittaessa on kuitenkin tärkeä selvittää kouluttajan taustat. Kuka tahansa voi kutsua itseään koiran- tai eläintenkouluttajaksi, eikä nimike itsessään ole tae siitä, että ohjeet ja koulutusperiaatteet olisivat nykyaikaisia ja eettisiä.

– Ammatti- tai erikoisammattitutkinnon suorittaneen kouluttajan erottaa nimikkeen perään kirjattavasta at tai eat -kirjainyhdistelmästä. Suomen eläintenkouluttajat ry:n kotisivuilta löytyy lisäksi lista kouluttajista, jotka sitoutuvat kaikessa toiminnassaan yhdistyksen kirjaamiin eettisiin sääntöihin, Haapanen kertoo.

Eläintenkouluttajan tehtävänä on sanoittaa koiran omistajalle koiran maailmaa.

– Vyyhtiä voi alkaa purkaa ihan jo miettimällä, miksi koira voisi haukkua. Jos omistaja tietää, että koira haukkuu, kun sitä jännittää, voidaan alkaa pohtia ratkaisuja siihen, mikä voisi lieventää jännitystä.

Haapanen huomauttaa, että tällöin koiran omistajallekin yleensä valkenee heti, ettei ratkaisu ole huutaminen tai hihnasta nykiminen.

– Useimmiten koiranomistajat keksivät itse ratkaisun. Naapuri voidaan kiertää kauempaa, tai ehkä naapurin voi pyytää koulutushetkeen mukaan. Hän voi heittää koiralle vaikkapa nakinpalasen poispäin itsestään sen sijaan, että houkuttelisi koiraa tulemaan luo, hän kertoo.

Usein koiran käyttäytymistä ajatellaan ennen kaikkea sen kautta, mitä kaikkea koira ei saa tehdä.

– Sen sijaan, että miettisimme sitä, mitä koira ei saa tehdä, meidän kannattaisi laajentaa ajatusmaailmaamme ja ymmärtää, että kaikki mitä koira tekee, on kyllä koiralle itselleen loogista ja normaalia käytöstä, Haapanen kertoo.

Koiran haukkuminen on tästä Haapasen mukaan hyvä esimerkki.

– Jos hyväksymme, että haukkuminen on koiralle normaalia käytöstä, pystymme ajattelemaan asiaa paljon ratkaisukeskeisemmin. Tällöin voimme keksiä, millaisia asioita voisimme tarjota tai opettaa koiralle tehtäväksi haukkumisen sijaan.

Haapasen mukaan yleisin koiranomistajan arjessa kohtaama ongelma on koiran hihnakäytös. Koira saattaa rähjätä ohikulkijoille, vetää jatkuvasti hihnan päässä tai sinkoilla levottomasti ympäriinsä.

– Tähän voi olla monta syytä. Koiraa voi pelottaa, se voi yrittää puolustautua, tai koira on niin innoissaan, että se ei malta olla vetämättä. Koiran omistajan olisi tällöin hyvä tiedostaa, että jokainen eläin on yksilö, ja koiralla on aina jokin syy toimintaansa, Haapanen sanoo.

Positiivisella vahvisteella tehdystä koulutuksesta on usein valtavasti hyötyä.

– Jos koira on hyvin opetettu ja ilmapiiri on turvallinen ja luottavainen, sen voi pyytää vaikean tilanteen koittaessa vaikkapa istumaan. Niin sanotussa hätätilanteessa tai koiralle liian vaikeassa tilanteessa omistajan on syytä kuitenkin ensisijaisesti miettiä, miten koiraa voi auttaa selviämään hetkestä.

Erilaiset hätätilanteet ovat asia erikseen. Jos koira on ryntäämässä esimerkiksi kuorma-auton alle, on hihnasta kiskaistava.

– Hätätilanteita ei kuitenkaan pitäisi tapahtua jatkuvasti tavallisessa arjessa. Jos niitä sattuu hyvin usein, kouluttajaan on hyvä olla yhteydessä, Haapanen huomauttaa.

Haapanen peräänkuuluttaa myös kasvattajan vastuuta. Liian moni kasvattaja neuvoo pennunostajia yhä kouluttamaan koiransa vanhentuneiden menetelmien ja esimerkiksi rankaisemisen avulla.

– Kasvattajia on hyvin monenlaisia, mutta kaikilla heillä on suuri vaikutusvalta pennunostajan ohjeistamiseen liittyen. Tiedon päivittämistä ja asenneilmapiirin muutosta tarvitaan myös kasvattajien keskuudessa.

Me suomalaiset olemme ehkä koirakansaa, mutta olemmeko lopulta kovinkaan koiraystävällisiä?

SEYn Maria Lindqvistin mukaan asenneympäristön muuttumiseen tarvitaan ennen kaikkea valistusta ja kouluttamista.

– Tietoisuuden eettisistä ja tehokkaista koulutustavoista täytyy lisääntyä. Lisäksi suuren yleisön tietoon pitää saattaa entistä selvemmin, millaisena koirat maailman näkevät ja kokevat, sekä miten koiran käyttäytymistarpeet pääsevät toteutumaan, hän sanoo.

Peruskoulun opetussuunnitelmaan on jo lisätty eläinten hyvinvointiasioiden käsittelyä.

– Lisäksi eläinten hyvinvoinnista vastaavien viranomaisten ja esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön olisi syytä tarttua tilanteeseen ja täydentää järjestöjen tekemää valistustyötä, Lindqvist kertoo.

Hän toivoo, että myös koirankasvattajat ja koirille uutta kotia etsivät järjestöt kävisivät entistä tiukemmalla seulalla läpi tulevia koiranomistajia ja kertoisivat koiranomistajille eettisistä koulutustavoista.

– Erilaisilla koiraorganisaatioilla ja muilla kolmannen sektorin toimijoilla on tärkeä tehtävä oikean, ajankohtaisen tiedon ja eettisistä toimintatavoista kertovan tiedon levittämisessä, Lindqvist sanoo.