Häkki on häkkieläimen koko elämä
Fifur eli Suomen turkiskasvattajat on kerännyt sivuilleen väittämiä turkisalasta. Eläinten käyttäytymistieteilijänä huomioni kiinnittyi väittämään numero 42: “Tiesitkö, miksi turkiseläimiä kasvatetaan häkeissä? Häkkikasvatukseen ja nykyisen kokoisiin häkkeihin on päädytty tutkimuksen kautta. Vaikka villit, luonnonvaraiset eläimet liikkuvat paljon, on niiden liikkumisessa aina jokin erityinen syy kuten ravinnon tai parittelukumppanin etsiminen tai vaara. Nämä tarpeet täyttyvät kasvatushäkeissä. Lisäksi eläimet ovat suojassa pedoilta ja maapohjassa esiintyviltä loisilta ja taudinaiheuttajilta.”
On totta, että toiminnallaan eläimet tavoittelevat yleensä jotain päämäärää. Onkin evoluution näkökulmasta nerokasta, kuinka tavoittelu itsessään on rakentunut eläinten aivoihin täysin keskeiseksi tarpeeksi. Elossa pysyäkseen eläimen on pakko tavoitella jatkuvasti monenlaisia resursseja. Kun ravintoa on löytynyt, etsitään vettä, säänsuojaa, lajitovereita tai kerätään tietoa myöhempää käyttöä varten. Toiminta on sama, kohde vain vaihtuu.
Päämäärien toteuttamisesta vastaa meidän kaikkien selkärankaisten – kuten turkiseläinten ja ihmisten – aivoissa oleva SEEKING-järjestelmä. Se on päällä miltei koko hereilläoloajan ja syöttää verenkiertoon hyvältä tuntuvaa dopamiinia toimintamme polttoaineeksi. Järjestelmän hienous on siinä, että dopamiinia erittyy vain niin kauan kuin etsimme ja ponnistelemme saavuttaaksemme jotakin. Sillä sekunnilla, kun päämäärä on saavutettu, dopamiinin eritys lakkaa, ja hyvä olo alkaa laimeta. Niinpä alamme jälleen tavoitella asioita, ja dopamiini palaa verenkiertoon.
Ennen riitti voinniksi se, että eläin ei kuollut ja se pystyi kasvamaan ja lisääntymään. Nykymääritelmän mukaan hyvinvointi sen sijaan ilmenee seuraavasti: kehon terveys ilman sairauksia tai vammoja, ajankäytön tasapainoisuus, käyttäytymismallien monipuolisuus ja häiriökäytösten poissaolo sekä yksilöllisten valintojen jatkuva ilmentyminen. Eläimen hyvinvoinnin tuntee lopulta kuitenkin vain eläin itse sisältäpäin: hyvinvointi tuntuu hyvältä. Keskiössä on esimerkiksi tavoittelun tuottama dopamiini ja se, että stressihormoneja erittyy vain maltillisesti ja pätkittäin.
Turkistarhojen standardihäkkien on mahdotonta täyttää edes hyvinvoinnin nykymääritelmän ensimmäistä osaa fyysisestä terveydestä. Näissä häkeissä pidetyt villieläimet eivät mahdu liikkumaan murto-osaakaan luonnollisista etäisyyksistä ylläpitääkseen tuki- ja liikuntaelimistönsä terveyttä. Esimerkiksi naali vaeltaa normaalissa elämässään ympäri vähintään 20 km2 kokoista kotialuettaan. Aikuisen turkistarhassa pidettävän naalin eli siniketun standardihäkki on 0.8 m2 eli 0.0000008 km2. Tuon kokoisessa häkissä en pitäisi edes huomattavasti pienikokoisempaa nisäkästä, kuten hamsteria.
Puutteellisessa häkissä eläin ei pysty huolehtimaan itsestään, jolloin erittyy valtavat määrät stressihormoni kortisolia. Jatkuva kortisoli estää hyvän mielenterveyden, aiheuttaa elimistöön laajan tulehduksen ja laskee vastustuskyvyn. Suuri määrä heikon vastustuskyvyn omaavia eläimiä häkit kiinni toisissaan on valtava tautiriski niin eläimille itselleen kuin ihmisillekin. Maailmalla minkeistä löydetyt koronatartunnat ovatkin tulipunaisia varoituksia.
Turkistarhojen olisi pitänyt jo eilen alkaa noudattaa samoja sääntöjä kuin eurooppalaisten eläintarhojen, joissa villieläinten pidon keskiössä on tuorein tutkittu tieto ja lajityypillisyys. Tämänhetkisessä muodossaan turkistarhaus edustaa sekä menneisyyden tiedonpuutetta että nykypäivän uhkaa.
Verna Vilppula on eläinten hyvinvointiin erikoistunut eläinten käyttäytymistieteen maisteriopiskelija ja eläintutkija Tukholman yliopistosta.
