Pieksämäelle liikuteltava eläintalo testamentin avulla
Pieksämäen eläinsuojeluyhdistys syntyi aikoinaan toistensa kanssa tuttavuutta tehneiden koirien ansiosta. Koirien myötä tutustuivat myös ihmiset.
– Toinen koira oli minun ja mieheni Antin hihnassa ja toinen Hildur Hagelbergin. Tutustumisen seurauksena syntyi päätös yhdistyksen perustamisesta, muistelee Arja Heiskanen vuotta 1991.
Yhdistyksen perustamiskokoukseen ilmaantui puolen tusinaa toiminnasta kiinnostunutta. Arja ja hänen miehensä Antti ovat nykyisin ainoat perustajajäsenet yhdistyksen toiminnassa. Antti Heiskanen on puheenjohtaja ja Arja taloudenhoitaja. Molemmat ovat olleet eläinrakkaita lapsuudesta saakka.
– Perustin 12-vuotiaana ystäväni kanssa oman leikkieläinsuojeluyhdistyksen nimeltä Kaikenlaisten eläinten auttajat, hymyilee Arja.
Tomerat jäsenet pitivät eläinsuojeluaiheisia aamunavauksia koulussa. He myös kirjoittivat presidentti Urho Kekkoselle. Vaikka vastausta ei tullut, kipinä eläinsuojeluun ei hiipunut.
Antti Heiskanen muistelee olleensa poika, joka meni herkästi juttelemaan eläimille. Niinpä nelivuotias Antti yritti jutella myös pihalla tapaamalleen kyykäärmeelle.
– Kun menin sisälle ja kerroin vanhemmille leikkineeni kyykäärmeen kanssa, he juoksivat pihalle katsomaan. He olivat aika kauhuissaan, kun löysivät käärmeen sieltä, missä sen sanoinkin olleen. Itse en kokenut, että käärmeestä oli uhkaa, Antti kertoo.
Rankkoja muistoja
Yhdistystoiminnan myötä Heiskaset ovat olleet mukana lukuisissa eläintenpelastusoperaatioissa. Jotkut ovat olleet niin rankkoja, että niistä puhuminen on yhä vaikeaa.
– Mieleen on jäänyt yksin asunut vanhus, joka ei tahtonut päästää taloonsa ketään. Pienessä huoneessa oli yli 30 kissaa, joukossa kuolleita kissanpentuja.
– Kissat olivat syöneet osan keinonahkasohvan selkäosasta. Kissankakkaa oli puoliväliin seinää. Kaikki kissat olivat niin huonossa kunnossa, että ne piti lopettaa, Arja Heiskanen suree.
Yhtä surullinen näky kohtasi toisen vanhuksen luona. Kymmenkunta sekarotuista koiraa oli naruilla kiinni pitkin tonttia sikakaukaloiden äärellä ja kellarisaunasta löytyi ahtaista oloista lehmä todella huonossa kunnossa.
Usein pelastustarina päättyy onneksi hyvinkin. Heiskasten oman Osku-koirankin tarina on tällainen.
– Saimme tiedon, että tyhjällä tontilla on sekarotuinen koira, joka on viimeisillään tiineenä. Oli iltamyöhä jouluaattona. Onneksi yksi kennel otti koiran hoteisiinsa synnyttämään ja piti sitä pentuineen siellä niin kauan, kunnes pennut olivat luovutusikäisiä, Antti kertoo.
Koira synnytti kahdeksan pentua. Heiskasten Osku oli yksi näistä.
– Kun mentiin katsomaan pentuetta, niin yksi urospentu kökötti itsekseen eteisessä. Kysyin siltä, että oletko sinä lähdössä meille, ja siitä se sitten lähti.
Oskusta kasvoi lopulta yhdistyksen maskotti, joka kulki ylpeästi eläinkulkueiden johtoeläimenä.
– Se osallistui myös leikkimielisiin näyttelyihin ja palkittiin jopa kilpailun sympaattisimpana koirana. Se oli hyvin aktiivinen eläinsuojelulähetti, Antti Heiskanen muistelee lämmöllä.
Uusi siirrettävä eläintalo
Pieksämäen eläinsuojeluyhdistys avasi lokakuussa uuden löytöeläintalon. Yhdistys sai alkuvuodesta testamenttilahjoituksen sitä varten.
– Testamenttilahjoitus tuli tietoon jo syksyllä 2019, jolloin uusien tilojen suunnittelu aloitettiin. Yhdistys päätti, että se ei perusta enää omaa löytöeläintaloa. Syynä tähän olivat viime vuosien vähäiset löytöeläinmäärät, resurssipula ja toimiva yhteistyö nykyisen eläinhoitolan kanssa. Aloitettiin siis siirrettävien tilojen hankinta, Arja Heiskanen kertoo.
Siirrettävä tila suunniteltiin kissoille ja muille pieneläimille, koska kissojen määrä on koiria suurempi ja hoitoaika yleensä pidempi. Tilaa on noin kymmenelle kissalle.
Myös koirat saavat osuutensa testamentista. Koiratilojen suunnittelu on jo alkanut. Näin kissat ja koirat ovat erillisissä tiloissa, mikä on hyvä varsinkin arkoja kissoja ajatellen.
Uusi siirrettävä löytöeläintalo sijoitettiin lemmikkieläinhoitola Rikulaan korvaamaan sen nykyisiä tiloja. Sisätilat on suunniteltu kestämään kulutusta, kosteutta ja pesua. Ne on tehty helposti desinfioitaviksi.
Talossa on kaksi osastoa, niin sanottu puhdas ja likainen puoli. Häkkien kokoa voi muunnella väliseinien avulla. Tilat sisältävät myös karanteenitilan.
Löytöeläintalo ei ole yhdistyksen ensimmäinen, vaan näiden historia ulottuu vuoteen 1995. Yhdistys perusti silloin ensimmäisen löytöeläintalonsa Pieksämäen kaupungilta saamiinsa tiloihin. Tilat olivat kuitenkin liian pienet ja epäkäytännölliset.
Vuonna 1998 yhdistys sai käyttöönsä isomman löytöeläintalon tehtyään sopimuksen Pieksämäen kaupungin kanssa löytökissojen ja muiden pieneläinten hoidosta.
Kodittomaksi jääneet löytöeläimet jäivät yhdistyksen hoiviin. Lisäksi yhdistys vastaanotti huostaanotettuja ja erilaisten elämäntilanteiden vuoksi kodittomaksi jääneitä eläimiä. Yhdistys hoiti myös lemmikkieläinten hautausmaan.
Yhdistys joutui kuitenkin sulkemaan löytöeläintalonsa vuonna 2008 tekijäporukan pienentyessä. Tuolloin yhdistys luopui myös hautausmaan hoidosta ja irtisanoi myymälänsä.
Hedelmällistä yhteistyötä
Löytöeläintalon sulkemisen jälkeen Pieksämäen kaupunki teki sopimuksen löytöeläinten hoidosta eläinhoitolayrittäjien kanssa. Nykyinen sopimus on Lemmikkieläinhoitola Rikulan kanssa.
Mikäli löytöeläimelle ei lakisääteisenä aikana löydy omistajaa, ne siirtyvät kodittomina Pieksämäen eläinsuojeluyhdistyksen omistukseen. Yhdistykselle tulee eläimiä myös viranomaisten huostaanottamina tai omistajien erilaisten elämäntilanteiden vuoksi.
Pieksämäen eläinsuojeluyhdistyksen eläimet ovat hoidossa Rikulassa hoitomaksua vastaan. Uusia koteja etsitään yhdessä.
Pieksämäen eläinsuojeluyhdistys on saanut aikaisemmin kaksi testamenttilahjoitusta. Lahjoitukset ovat mahdollistaneet yhdistyksen nykyisen kaltaisen toiminnan.
– Omaa varainhankintaa ei viime vuosina ole juurikaan ollut lukuun ottamatta kirpputoria, Arja Heiskanen kertoo.
Eläinsuojeluyhdistyksen hoidossa on 30 vuotta kestäneellä taipaleella ollut paljon erilaisia eläimiä. Kissojen, koirien, kanien ja hiirien lisäksi on ollut kilpikonnia, lintuja, siilejä, oravia ja jopa saukko. Kissoja on ollut ruuhkaisimpina vuosina sadan ja kahdensadan väliltä, koiria kymmenesosa tästä.
– Ensimmäisinä vuosina loukutimme toimialueelta isoja kissapopulaatioita, minkä ansiosta irtokissojen määrä on pysynyt maltillisena vuosikausia.
– Vaikka alueen löytöeläintilanne on nyt hyvä, huolestuttavaa on, että eläinsuojelutapaukset eivät ole vähentyneet, Arja Heiskanen sanoo.
