Hassunhauskaa hupia vai kärsimystä toisten kustannuksella? Nettivideot vääristävät eläinsuhdetta

– Ehdottomasti, sanoo eläinten hyvinvointiin erikoistunut eläinten käyttäytymistieteen maisteriopiskelija ja eläintutkija Verna Vilppula.

– Esimerkiksi sairaiden rotujen näkyvyys kaikessa mediassa, kuten videoissa ja mainoksissa, lisää tutkitusti näiden rotujen suosiota. Ja kun näiden sairaiden rotujen suosio kasvaa, lisääntyy samalla niiden kaikenlainen tuotanto, myös pentutehtailu.

Vilppulan mukaan muotiin tulevat rodut pystytään ennustamaan tarkasti esimerkiksi brittiläisestä mainosteollisuudesta.

– Ensin tulivat mopsit ja muut lyhytkuonoiset. Nyt muodissa ovat mäyräkoirat, jotka kärsivät haitallisesta mutaatiosta jaloissa. Erikoisen näköiseksi tehdyt eläimet jäävät mainoksista mieleen.

Suomen Eläinlääkäriliitto suosittelee, ettei esimerkiksi brakykefaalisten eli liioitellun lyhytkalloiseksi jalostettujen koira- ja kissarotujen kuvia käytettäisi mainoksissa tai mediassa.

Eläinvideon tulkitsemisen tekee haastavaksi se, että me ihmiset olemme toki itsekin eläimiä, eli osaamme tulkita toisia eläinlajeja vain rajallisesti. Havainnoimme ja tulkitsemme muita eläinlajeja usein puhtaasti oman lajimme näkökulmasta. Mikä voi olla normaalia ihmisapinalle, ei useinkaan ole sitä vaikkapa kissa- tai koiraeläimelle.

– Meidän voi olla vaikea lukea toisten lajien kommunikaatiota, koska esimerkiksi niiden kasvot ja kehon malli poikkeavat omistamme. Pystymme tunnistamaan lähinnä sellaisia viestejä, joita itsekin käytämme. Jos painotamme vain meidän lajillemme tyypillisiä viestejä, meiltä saattaa mennä suurin osa toislajisen eläimen viesteistä ohi. Toinen eläinlaji saattaa myös käyttää samantyyppistä viestiä aivan eri syystä ja tunnetilasta käsin ja väärintulkinta on mahdollinen, Vilppula kertoo.

Vilppula mainitsee hyvänä esimerkkinä videot, joissa koiran sanotaan ilmentävän häpeää silloin, kun se katsoo pois ja siristelee silmiään. Todellisuudessa koira viestii, että kokee ihmisen käyttäytymisen äärimmäisen uhkaavana.

Pidämme muutenkin hauskoina videoita, joissa on meille jotain samaistuttavaa. Esimerkiksi lyttynaamaiset koirat ja kissat viehättävät, sillä niiden piirteet on jalostettu vastaamaan ihmislasten mittasuhteita.

– Tällaisen ihmisvauvan näköisen eläimen näkeminen voi saada meidät automaattisesti tuntemaan hoivan tunteita.

Vilppula huomauttaa, että monet eläimet tuntevat samoja perustunteita kuin ihmiset. Toisten lajien tunteiden ilmentymistä kannattaa opetella ja kunnioittaa.

– Esimerkiksi meille ihmisille ja muille apinoille halaus läheisen lajikumppanin toimesta voi olla voimakas positiivinen kokemus. Muille eläimille se näyttäytyy voimakkaana kiinnipitämisenä ja muistuttaa esimerkiksi pedon hyökkäystä. Tarpeeksi ahdistuessaan eläin saattaa puolustautua kokemaansa hyökkäystä vastaan, ja tuloksena voi olla vaikkapa koiran purema kasvoissa. Suuri osa sosiaalisista eläimistä ilmentää yhteenkuuluvuutta samanaikaisen tekemisen ja lyhyen välimatkan kautta, vain satunnaisten kosketusten muodossa.

Vilppula ei ole ajatuksineen yksin. Pikkunisäkkäiden käyttäytymiseen ja hyvinvointiin erikoistunut biotieteilijä, filosofi ja tietokirjailija Paula Hirsjärvi kertoo, että verkossa leviävien eläinvideoiden suurin pulma piilee siinä, että ne houkuttelevat näkemään eläimet oman huvin välikappaleina ja ensisijaisesti hauskoina olentoina.

– Vaarana on, että tällöin unohdamme helposti sen, että videoilla näkyvät eläimet ovat tuntevia olentoja, joilla on omat käyttäytymispiirteet ja tarpeet. Eläinsuhteessamme on muutenkin paljon välineellistämistä, ja tällaiset videot lähinnä lisäävät sitä.

Hirsjärven mukaan olisikin tärkeää, että näkisimme eläimet ensisijaisesti omana itsenään.

– Tällöin osaisimme suhtautua eläimiin empaattisemmin.

Myös Hirsjärvi huomauttaa, että kaikki eläimet eivät suinkaan nauti ihmisen käsittelystä ja videoiden kuvaamisesta.

– Esimerkiksi eksoottisten eläimien, kuten matelijoiden, pukeminen ja leikittäminen on huolestuttava ilmiö. Nämä eläimet välttävät luonnostaan ihmisen käsittelyä, ja hellävarainenkin käsittely voi aiheuttaa niille epämiellyttäviä aistimuksia. Tällaiset videot voivat antaa hyvin vääränlaisen kuvan siitä, mitä eläimille ylipäätään voi tehdä.

Eläinten pukemiseen tulisi suhtautua Hirsjärven mukaan muutenkin kriittisesti.

– Sillä voidaan tärvellä eläimen normaalia käyttäytymistä. Koira voi toki oppia pitämään kaulassaan huivia tai sadesäällä takkia, mutta jos koiran häntä ja korvat laitetaan piiloon, siltä viedään iso mahdollisuus kommunikoida. Pukeminen voi olla pikkunisäkkäälle pelottavaa ja aiheuttaa sille epämukavuutta. Pahimmillaan se voi luoda epäluottamusta ihmiseen, kuten muukin jäynänteko eläimelle.

Sekä eläinvideon katsojan että videontekijän olisi muutenkin syytä pohtia eläimen käyttäytymistä. Videolla näkyy vain pieni osa eläimen elämää, eikä lyhyestä klipistä voi välttämättä päätellä, miten eläin todellisuudessa voi.

Tärkeintä olisi kuitenkin pyrkiä asettumaan eläimen asemaan.

– Se, mikä meidän ihmisten silmissä näyttää hauskalta, ei välttämättä ole eläimestä hauskaa, huomauttaa SEYn toiminnanjohtaja (vs.) Maria Lindqvist.

Tämän tunnistaminen ei ole aina helppoa, etenkään, jos eläinlajia ei tunne hyvin. Esimerkiksi saaliseläin saattaa jähmettyä kauhusta pelästyessään, vaikka ihmiselle tilanne näyttäytyy rauhallisena pysähtymisenä. Samaten moni ihmisestä hauska tai söpöltä vaikuttava asia näyttäytyy eläimelle kauhistuttavana kokemuksena: vaahtokylvyssä nököttävä marsu on monen mielestä hellyttävä näky, vaikka tosiasiassa tilanne on marsulle äärimmäisen pelottava.

– Netissä kiertäviin eläinvideoihin olisi ylipäätään hyvä suhtautua kriittisesti. Kyseenalaista, jos et tiedä ja muista, ettet välttämättä tiedä, Lindqvist vinkkaa.

Myös Paula Hirsjärvi kehottaa pohtimaan videolla näkyvän eläimen hyvinvointia.

– Videota katsellessa voi miettiä esimerkiksi sitä, miten eläin on saatu tekemään jotain hauskaa. Onko kyseessä asia, joka on eläimelle luontainen, vai onko eläin pakotettu tekemään jotain ihmisen mielestä hauskaa? Jos eläin on koulutettu tekemään jokin temppu, voidaan pohtia, onko se koulutettu palkitsemalla vai rankaisemalla, Hirsjärvi sanoo.

Verna Vilppula huomauttaa, että monesti vankeudessa elävän eläimen käytös voi olla niin yleistä, että sen ajatellaan olevan normaalia. Katsoja tai videon tekijä ei välttämättä itse ymmärrä, että kyse on stereotyyppisestä käytöksestä tai esimerkiksi rotua piinaavista hengitysongelmista.

– Moni lataa tällaisia videoita verkkoon varmasti ihan tietämättömyyttään. Koiran äänekästä kuorsaamista tai esimerkiksi hännän jahtaamista pidetään niin tavallisena ja harmittomana, ettei siihen kiinnitetä huomiota vaan päinvastoin, katsoja saattaa pitää näkemäänsä söpönä. Kyllähän ihmisetkin kuorsaavat ja pyörivät ympyrää.

Usein videolle taltioitu hetki voi olla myös spontaani, iloinen hetki eläimen elämässä.

– Koirien ja kissojen omistajat tietävät, että eläimet tekevät vaikka mitä hauskaa ihan spontaanistikin. Eläin osaa olla hauska ihan omana itsenään. Tällaisia videoita kuvatessa tulisi aina mennä eläimen hyvinvointi edellä, eikä eläintä saa pakottaa tekemään sellaista, mitä se ei halua tehdä. Eläimelle ei saa tehdä jäynää ihmisen hauskanpidon nimissä, Paula Hirsjärvi summaa.

Netin eläinvideoilla voi kuitenkin olla myös positiivisia vaikutuksia eläimille ja eläinten hyvinvoinnille. Perinteiset luontodokumentit ovat keränneet tv:ssä isoja katsojalukuja vuosikymmenten ajan, ja samat teemat kiehtovat ihmisiä nettivideoissa.

– Muiden lajien käyttäytyminen kiehtoo meitä, mutta on toki hyvä muistaa, että luontodokumentit antavat hyvin yksipuolisen kuvan eläinten käyttäytymisestä. Luontodokumenteissa kuvataan lähinnä eläinten saalistamista, parittelua ja kenties pentujen leikkimistä, huomauttaa tutkija ja tietokirjailija Salla Tuomivaara.

Sosiaalisessa mediassa nähdyt videot antavat erilaisen näkökulman eläinten tarkkailuun.

– Eläinvideoissa näkyy niin ympäristön tutkimista, leikkiä, ihmettelyä kuin eläinten välisiä sosiaalisia suhteita. Parhaimmillaan ne voivat laventaa meidän kokemaamme kuvaa eläimistä, Tuomivaara kertoo.

Tuomivaara huomauttaa, että eläinvideoista voi löytää myös hyviä esimerkkejä lemmikkieläinten aktivointiin ja niiden olojen parantamiseen.

– Jos netissä näkee videon siitä, miten hienot elinolot joku on rakentanut marsulleen, moni muukin marsunomistaja voi ottaa siitä huomaamattaan mallia.

Eläinvideot voivat tarjota meille kokonaan uutta tietoa eri eläinlajien käyttäytymisestä.

– Etenkin luonnoneläinten käyttäytymisestä voidaan saada arvokasta tietoa, kun eläintä kuvataan silloin kun se ei tiedä, että kukaan on katsomassa. Videoiden avulla pääsemme näkemään asioita, joita emme muuten kenties näkisi, huomauttaa Verna Vilppula.

Vilppula kertoo, miten tutkijat kuvasivat jokin aika sitten simpansseja siten, että apinoille oli asennettu kaulaan pienet gopro-kamerat. Kamerat kuvasivat kaikkea apinoiden tekemistä ja elämää.

– Videoiden avulla saatiin uutta tietoa muun muassa siitä, että villit simpanssit pesevät spontaanisti mutaisia käsiään. Aiemmin on ajateltu, että käsienpesu olisi vain ihmisille kuuluva, opittu ominaisuus, Vilppula kertoo.

Myös Vilppula toivoo, että eläinvideoilla näkisi jatkossa enemmän materiaalia, jossa tapahtuu spontaanisti iloisia asioita.

– Katsojalle kiinnostavimpia videoita ovat usein ne, joissa eläin oivaltaa itse jotain uutta ja hauskaa. Esimerkiksi video, joissa varis laskee liukumäkeä jäisellä katolla on hyvä esimerkki siitä, miten leikkimisen halu ja siihen liittyvä ilo yhdistävät eläinlajeja. On hyvä, jos eläinvideot auttavat meitä näkemään, että luonnonvaraiset eläimetkin hulluttelevat joskus ihan vain huvikseen, Vilppula sanoo.

Salla Tuomivaara muistuttaa, että videota kuvatessa täytyy muistaa ottaa huomioon paitsi eläimen kokemus, myös se, millaista käsitystä eläimen kohtelusta ja eläimestä video välittää.

– Videon kuvaajan olisi hyvä miettiä, edistääkö video hyvää suhdetta eläimiin. Eläinvideoiden ei pitäisi olla pelkää eläimille nauramista, vaan hienointa olisi, jos ne kertoisivat jotain aidosti kiinnostavaa eläimen käyttäytymisestä, Tuomivaara lisää.