Alipainoisten pentujen tarina sai onnellisen lopun
Kissakriisi näkyy useimmissa eläinsuojeluyhdistyksissä, eikä Eläinten Auttajat ole poikkeus. Heinäkuussa yhdistyksen hoiviin päätyi haastavampi tapaus, kun yhdistys loukutti emokissan ja pari päivää myöhemmin kaksi pentua.
Enintään neljä viikkoa vanhat pennut olivat, surullista kyllä, pahasti kuivuneita. Vaikka ne lähtivät imemään emoaan, ne olivat heikossa kunnossa, eikä maitoakaan todennäköisesti tullut.
– Saimme eläinlääkäriltä ohjeen antaa maidonkorviketta kahden tunnin välein päivisin ja yöllä maksimissaan kolmen tunnin välein, kertoo Eläinten Auttajien toiminnanjohtaja Anni Sjöblom.
Koska yhdistyksen ylläpitämän eläinsuojelukeskuksen väki lähtee puoli kahdeksalta illalla kotiin, toiminnanjohtaja otti pennut kotiinsa 1,5 viikoksi. Pennut ja emo keräsivät voimia Sjöblomin kylpyhuoneessa päivin ja öin. Lattialämmitys antoi lämpöä uupuneille ja ruiskulla annettu tukiruoka maistui.
– Kun toinen pentu painoi tullessa 276 grammaa ja toinen 316 grammaa, niin parissa viikossa painoa kertyi jo mukavasti. Heinäkuun lopussa kummatkin painoivat yli 700 grammaa. Yösyötöstä saatettiin luopua ja kissat palasivat eläinsuojelukeskukseen hoidettavaksi.
Kissojen kotihoidossa auttoi toiminnanjohtajan eläinrakas tytär ja myös kesälomaansa viettävä ystävä. Tytär antoi pennuille myös nimet: Ne ovat Riia ja Ressu. Emolle annettiin nimeksi Reija.
Kaikille kissoille on ottajia jonoksi saakka. Kun pentujen luovutusikä koittaa, ne saavat hyvät kodit, kuten myös emo.
– Emo on ollut loistava äiti. Se oli alussa ihmistä kohtaan pelokas ja sähisi, mutta pentujaan se on hoitanut suurella rakkaudella, Anni Sjöblom sanoo.
Loukutetut pennut olivat pahasti kuivuneita, mutta kun niitä ruokittiin öin ja päivin muutaman viikon ajan, ne kaksinkertaistivat painonsa ja selvisivät. Toiminnanjohtaja Anni Sjöblom kertoo myös emon selvinneen, vaikka alussa pelokas ja arka olikin. Kuva: Eläinten Auttajat ry.
Möhkö palautettiin jatkuvasti
Emokissan ja kahden pennun tarina on yksi niistä kymmenistä, joita yhdistyksen väki pääsee vuoden aikana seuraamaan. Kaikki löytöeläimet jäävät mieleen, mutta toiset sitten oikein erityisesti. Sellainen oli Möhkö-koirakin.
– Möhkö oli syntynyt vuoden 2016 lopulla. Vuoden 2019 keväällä se tuli meille löytökoirana, eikä omistaja hakenut sitä koskaan.
– Saimme kyllä koirasta sen verran taustatietoa, että sillä oli omistaja ja koti. Sitä ei vaan haluttu enää takaisin, koska se karkaili joka paikasta ja sai ovet auki jääkaapin ovea myöten.
Kovan onnen poika sai uuden kodin heinäkuussa 2019. Siinä perheessä tuli puolestaan ero. Toinen osapuoli yritti pitää Möhköä pienessä yksiössään, mutta jättikokoinen koira ei sopeutunut.
Omistajan ollessa poissa se järjesteli huonekaluja uusiksi siihen malliin, että naapurit alkoivat valittaa melusta. Möhkö palasi eläinsuojelukeskukseen joulukuussa.
– Se oli taas meillä kuukauden. Sitten se lähti uudelle omistajalle rivitaloon, jossa oli aidattua pihaa.
Sielläkään Möhkön elämä ei lähtenyt oikein sujumaan. Omistaja joutui tekemään pitkiä työpäiviä. Lisäksi Möhkö hyökkäili lenkillä muita koiria kohti. Möhkö ei myöskään syönyt kunnolla, ja kuukauden päästä omistaja toi sen takaisin eläinsuojelukeskukseen.
Mutta heureka, nyt Möhköllä taitaa olla pysyvä koti. Sen se löysi kesäkuussa.
– Kesäkuun alussa Möhkö muutti omakotitaloon maalle. Näyttää siltä, että nyt sille on saatu superhyvä koti, Anni Sjöblom riemuitsee.
Möhkön omistajia oli neuvottu hakemaan apua koiran ongelmiin, ja se onkin tavannut ongelmakoirakouluttajia matkan varrella. Möhkön ongelmiin auttoi lopulta kuitenkin se, että sille löytyi juuri sille sopiva koti, jossa sillä on tilaa juosta ja purkaa energiaa.
– Iso aidattu piha maaseudun rauhassa taitaa olla Möhkön mieleen ja omistajat siihen tyytyväisiä, kun ei ole kuulunut mitään mistään ongelmista.
Sjöblom sanoo, että tarina on eläinsuojelutyössä tyypillinen. Ikinä ei ole valmista kaavaa ja matkaan tulee usein mutkia. Pitää vain olla luova ja optimistinen.
Möhkö-koiralla on nyt monen seikkailun jälkeen elämänsä neljäs koti, mutta se vaikuttaa sille sopivalta. Joskus vain ottaa hyvistä yrityksistä huolimatta aikaa löytää eläimelle koti, joka sopii sille. Kuva: Eläinten Auttajat ry.
Yhdistyksellä oma lemmikkihotelli
Anni Sjöblom aloitti Eläinten Auttajien toiminnanjohtajana tammikuussa. Hän sanoo työtään unelma-ammatikseen.
– Eläinten oikeudet ovat olleet minulle tärkeitä pikkutytöstä lähtien. Nyt saan auttaa käytännön tasolla. Vastaan yhdistyksessä toiminnan johtamisesta ja kehittämisestä yhteistyössä hallituksen kanssa. Työ on vastuullista ja sitä on meillä paljon, hän sanoo.
Eläinten Auttajilla on erikoisuus, jonka myötä se poikkeaa monesta muusta eläinsuojeluyhdistyksestä. Sillä on lemmikkihotelli, joka on varsin tärkeä osa yhdistyksen varainhankintaa.
– Se on samalla myös eläinsuojelullista työtä. Eläimen voi tuoda meille helposti hoitoon, ja koulutetut eläintenhoitajat huolehtivat siitä.
Lemmikkihotellissa on ollut hoidossa koirien ja kissojen lisäksi jyrsijöitä, lintuja ja kaneja.
Lemmikkihotellin tuoton lisäksi yhdistys hankkii varoja järjestämällä tapahtumia, keräyksiä ja kirpputoreja. Välillä tulee myös testamenttilahjoituksia.
– Seuraava tapahtuma on Eläinten viikon alussa 4. lokakuuta Onnentassun pihalla kello 11–15.
Eläinten Auttajien toimintaa pyörittää pieni mutta pippurinen palkattujen ja vapaaehtoisten joukko. Toiminnanjohtajan lisäksi palkkalistoilla on kolme eläintenhoitajaa ja kiinteistönhoitaja. Lisäksi toiminnassa on säännöllisesti mukana harjoittelijoita.
Vapaaehtoisissa on sekä epäsäännöllisesti että säännöllisesti käyviä. He lenkittävät koiria, siivoavat ja järjestelevät eläinsuojelukeskuksessa, pitävät kissoille seuraa tai tekevät ompelukoneella ompeluhommia. Vapaaehtoisissa on myös niin sanottu kuskiryhmä, joka avustaa eläinten ja tarvikkeiden kuljetuksissa.
Omistajien lyhytjänteisyys huolettaa
Sjöblom kertoo, että korona-aika on näkynyt jonkin verran löytöeläintilanteessa. Jotkut ehkä ottivat keväällä eläimen, kun he siirtyivät etätöihin ja perhe oli enemmän kotona. Nyt on vaikea ennustaa, tuleeko syksyllä jossakin vaiheessa lemmikkien palautusaalto.
– En haluaisi kuitenkaan manata sellaista. Toivottavasti ei tule, vaan eläimet on otettu harkiten.
Sjöblom sanoo, että yhdistysväki saa jatkuvasti niin ilon- kuin surunaiheita. Ilo tulee esimerkiksi siitä, että ihmiset ovat valveutuneita. Entistä enemmän ymmärretään, että ei ole normaalia, että kissa harhailee omin päin pitkiä aikoja. Myös kissojen leikkaustempauksiin on mukavasti tulijoita.
– Toisaalta näkyvissä on myös lyhytjänteisyyttä. Ei tajuta, että eläimen hoitoon pitää sitoutua pitkäjänteisesti.
– On paljon sellaistakin asennetta, että eläin rinnastetaan esineeseen. Niinhän se rinnastetaan usein laissakin. Näin ollen eläin voi joissakin tilanteissa joutua kärsimään huonosta kohtelusta aivan liian pitkään.
Perustettu: 1994.
Toiminta-alue: Riihimäki lähialueineen.
Löytöeläinten talteenottosopimukset: 12 kunnan kanssa. Nämä ovat Riihimäki, Loppi, Kerava, Järvenpää, Mäntsälä, Pukkila, Nurmijärvi, Tuusula, Pornainen, Hausjärvi, Askola ja Hyvinkäältä vain koirat.
Jäsenmäärä: noin 150.
Muuta: Yhdistys omistaa ja ylläpitää vuonna 2006 rakennettua eläinsuojelukeskus ja -hoitola Onnentassua Riihimäellä.
