Leudot talvet lisäävät siilien ahdinkoa
Viime talvi oli siitä erikoinen, että pohjoista Suomea lukuun ottamatta se kävi monissa kolkissa lähinnä vain näyttäytymässä. Eteläiseen Suomeen talvi ei saapunut lainkaan.
Leuto, ikuiseksi marraskuuksi ristitty ajanjakso oli vaikeaa aikaa myös siileille. Lauha talvi vaikeutti niiden horrostamista ja vesisateet kastelivat talvipesät. Plussakelien ohella siilien ahdinkoa lisäsivät rajut säätilojen vaihtelut.
– Sitähän tässä on ollut muutamana talvena, että sää on vaihdellut ensin paukkupakkasista vesisateeseen ja sitten on pakastunut uudestaan, eikä luntakaan ole ollut suojana. Siilit ovat olleet jo monta vuotta tosi kovilla, SEYn vapaaehtoinen eläinsuojeluneuvoja Hanna Al-Saedi sanoo.
Siilit kömpivät talvipesistään tavallisesti vasta huhti–toukokuussa, mutta nykyisin siilihavaintoja tehdään jo talvikuukausina. Viime talvena eläinsuojeluyhdistyksillä olikin hoidossa useita liian aikaisin heränneitä siilejä.
Kymmenisen vuotta luonnonvaraisia eläimiä hoitanut Al-Saedi sai ensimmäisen ilmoituksen piikikkäästä hoipertelijasta jo helmikuussa. Tampereelta oli löytynyt siili, joka taaperteli keskellä ratikkatyömaata.
– Olisiko pesä mennyt rikki tai mitä lie tapahtunut, mutta siili piti tietysti ottaa ehdottomasti hoitoon. Silloin ei ollut vielä tietoa, tulisiko talvi jälkijunassa, Al-Saedi muistelee.
Pelasta pakkasesta
Siili horrostaa Suomen sääoloissa tavallisesti 7–8 kuukautta. Horroksen aikana siili heräilee säännöllisesti viikon parin välein virtsatakseen, mikä syö valtavasti eläimen energiavarastoja. Lauhan ilmaston takia jatkuvasti horroksesta heräilevä siili kuluttaakin vararavintonsa nopeasti loppuun, jolloin sen on lähdettävä pesästään tavallista aikaisemmin etsimään ruokaa.
Routainen maa tarjoaa kuitenkin niukanlaisesti ravintoa, sillä hyönteiset, madot ja toukat eivät liiku talvella. Talvihorroksen aikana siili on voinut menettää painostaan jopa yli puolet, joten ilman ravintoa se menehtyy nopeasti.
Myös pakkanen on siilille armoton. Hanna Al-Saedi ohjeistaakin nappaamaan kiinni joka ikisen pakkaskaudella ihmisten ilmoilla toikkaroivan siilin ja viemään sen hoitoon osaavalle luonnoneläinhoitajalle.
– En jäisi miettimään ja arpomaan, sillä siilin ei kuulu olla siihen aikaan hereillä. Jos siilin pesä on mennyt rikki tai esimerkiksi kettu on mönkinyt sen auki, siili ei pysty niin nopeasti rakentamaan uutta pesää. Siilillä ei ole myöskään varapesiä. Seuraukset voivat olla fataalit, jos siiliä ei auteta.
Keväämmällä, kun pakkaskelit ovat enää satunnaisia, horroksesta herännyttä siiliä voi auttaa tukiruokinnalla. Sitä kannattaa jatkaa siihen asti, kunnes maassa alkaa olla elämää, ja siellä möyrivät madot ja muut siilin selkärangattomat herkut.
– Kissan märkäruoka käy tosi hyvin tukiruokintaan ja toki voi antaa raksujakin, mutta ehdottomasti liotettuna. Välillä voi antaa kypsennettyjä kalaruokiakin, mutta ei kauhean usein. Kalassa on ainesosia, jotka heikentävät siilien piikkejä, Al-Saedi muistuttaa.
Kylmällä säällä siilille voi hänen mukaansa antaa myös jonkin verran raakaruokaa, kuten jauhelihaa.
– Ja yksi, mikä on tosi tärkeä, on puhdas vesi, Al-Saedi täydentää.
Puhtaus on iso osa ruokaa
Hyvä hygienia on olennainen osa siilien ruokintaa. Epäsiisti ruokintapaikka toimii tartunnan lähteenä erilaisille sairauksille, sillä esimerkiksi salmonella tarttuu helposti niin siilistä toiseen kuin ruokkijaan ja tämän perheenjäseniinkin.
Al-Saedi suositteleekin käyttämään ainoastaan kertakäyttöisiä astioita.
– Olen itse tehnyt niin, että läpi talven olen pessyt ja säilönyt muovirasioita, joita käytän kertakäyttöpaperilautasten ohella siilien ruokinnassa.
Siilit ovat yöaktiivisia eläimiä, joten niiden ruokinta-aika kannattaa ajoittaa hämärtyvään iltaan. Al-Saedi vinkkaa myös viemään ruoan joka ilta samaan aikaan, koska silloin siili alkaa hakeutua ruokintapaikalle kellontarkasti. Siilin syötyä ruokakipot kannattaa käydä keräämässä pois.
– Jos ruokaa on tarjolla ympäri vuorokauden, ruokintapaikka alkaa kerätä muitakin, ei niin toivottuja vieraita, Al-Saedi tarkentaa.
Näitä ei-toivottuja vieraita, kuten variksia, supikoiria ja vapaana ulkoilevia kissoja pitää loitolla myös ruokintalaatikko. Al-Saedi on nikkaroinut sellaisen omalle pihalleen vanerista.
– Siinä on kolme seinää ja kansi päällä. Jos sattuu sateinen päivä, ruoka pysyy hyvänä ja siili pääsee laatikon suojaan syömään, hän kuvailee.
Siilejä voi ruokkia läpi kesän, mutta Al-Saedi jättäisi keskikesällä ruokinnan kokonaan pois, mikäli siilien on mahdollista löytää ravintoa luonnosta. Siili on luonnonvarainen eläin, jonka tulisi pystyä elämään ilman ihmisen tarjoamaa ravintoa. Kesäruokinta voi myös lihottaa siiliä liikaa, mikä altistaa sen monille ongelmille. Liian tuhti siili ei esimerkiksi pääse käpertymään tarpeeksi tiukalle kerälle.
Raikasta vettä sen sijaan kannattaa pitää pihalla tarjolla kesälläkin, sillä siilien ohella siitä hyötyvät muut luonnoneläimet.
Auta vain tarvittaessa
Siilien ruokinnan Al-Saedi aloittaisi taas elokuussa, jolloin siili alkaa pikkuhiljaa valmistautua seuraavaan talvihorrokseen. Ruokintaa ei saa lopettaa kesken, vaan sitä on jatkettava niin kauan kuin siilejä käy tankkaamassa talven varalta. Selviytyäkseen horroksesta siilin tulee painaa vähintään 800 grammaa.
Loppukesästä liikkeellä on myös emon vieroittamia pieniä, parinsadan gramman painoisia siilinpoikasia. Niille voi hienontaa kissan märkäruokaa, mutta poikasten kuuluu pääsääntöisesti opetella etsimään ruokansa itse. Niitä taitoja ne oppivat kulkemalla emonsa läheisyydessä.
Pienikokoiset siilit herättävät monissa ihmisissä huolta, mutta niitä ei saisi kerätä luonnosta kevyin perustein. Kaikki pienet siilit eivät tarvitse ihmisen apua.
– En tarkoita tätä pahalla, mutta pikkuisen on sellainen buumi, että kun nähdään siili jossain, niin sillähän täytyy olla jokin hätänä, vaikkei näin olisikaan. Pikkuisen toppuuttelisin, että pitäisi oikeasti paneutua, milloin tilanne on sellainen, että siili tarvitsee apua.
– Jos kaatosateet tai pakkaset ovat alkaneet, maanpinta on jäässä ja näet pienen siilin, silloin se tarvitsee apua. Tai jos eläin liikkuu oudossa paikassa, haahuilee vaikka keskellä kaupunkia yksin. Myös loukkaantunutta eläintä on autettava aina, Al-Saedi linjaa.
Talven varalta pihasiiliä voi auttaa myös rakentamalla sille säänkestävän talvipesän. Pesässä on tärkeää olla vedenpitävä katto, maapohja ja tuuletusreiät seinissä. Sisäänkäynnin yhteyteen kannattaa rakentaa tunneli, joka pitää kutsumattomat vieraat loitolla. Pesä kannattaa myös sijoittaa niin, ettei lumen sulamisvesi pääse valumaan sisään, jolloin siili voi paleltua tai hukkua.
Siilille mieleinen sisustus koostuu sammaleesta, puiden lehdistä ja kuivasta heinästä. Pohjamateriaaleissa tulee huomioida, että talven aikana siili tekee tarpeensa pesään.
– Siellä ei saa olla mitään sellaista, mikä alkaa homehtua, vaan pohjalle kannattaa laittaa esimerkiksi turvetta. Silloin siili ei jää omiin pissoihinsa horrostamaan, Al-Saedi ohjeistaa.
Hoitaminen vaatii osaamista
Siili on vaativa eläin, ja sen hoitaminen vaatii sitoutumista, oikeanlaiset tilat ja ennen kaikkea tietoa eläimestä ja sen tarpeista. Pelkkä auttamisen halu ei riitä, sillä vääränlaisella hoidolla tai ravinnolla siilille voi aiheuttaa lisää kärsimystä.
Pälkäneellä asuvan Al-Saedin autotallissa horrosti viime talvena kahdeksan siiliä, jotka alkoivat heräillä maaliskuun puolivälin tienoilla. Samaisessa autotallissa hänellä oli hoidossa myös jäihin pudonnut peura sekä kolme varista.
– Kahdeksaa siiliä enempää en pysty tiloissani järjellisesti hoitamaankaan, vaikka halua olisi. Mutta pitää miettiä myös oma jaksaminen. Siili on sellainen tuhnupylly että ei toista. Jos eläin esimerkiksi syö talvella, minun täytyy seurata hyvin tarkkaan, ettei sen häkissä ole kakkaa. Siilillä on hyvin arat jalkapohjat, joten hygienia on tosi tärkeää, ei vain salmonellan takia.
– Siilien hoitaminen on taloudellisestikin iso ponnistus, kun ostat kuivikkeet, ruoat ja kaiken muun, Al-Saedi luettelee.
Luonnonsuojelulailla rauhoitettu siili pitää hoidon jälkeen palauttaa takaisin asuinseudulleen, mutta aina se ei ole mahdollista. Esimerkiksi Tampereelta ratikkatyömaalta löytynyt siili jatkaa nyt elämäänsä Pälkäneellä Al-Saedin kodin läheisyydessä rauhallisella alueella. Sinne hän on aiempina vuosina palauttanut myös muun muassa sellaisia siilejä, jotka ovat kotikonnuillaan joutuneet kiusanteon kohteeksi.
ALOITA siilien ruokinta heti keväällä, kun pakkaset ovat ohi. Ruoaksi käy kissan märkäruoka tai kuivanappulat liotettuna. Myös esimerkiksi jauhelihaa voi antaa hieman.
TUKIRUOKINTA kannattaa lopettaa kesällä, jos siili löytää ravintoa hyvin luonnostakin. Raikasta vettä on hyvä olla tarjolla silloinkin. Vesikupiksi sopii matala astia, johon mikään eläin ei voi hukkua.
JÄTÄ OSA pihastasi luonnonvaraiseksi, jotta hyönteissyöjällä on millä herkutella.
ALOITA tukiruokinta taas syksyllä, jolloin siilit tankkaavat ravintoa talven varalle. Syksyllä aloitettua tukiruokintaa ei saa lopettaa kesken.
RAKENNA siilille talvipesä.
MIKÄLI kohtaat sairaan tai loukkaantuneen, pakkaskaudella liikkuvan tai muutoin selvästi pulassa olevan siilin, poimi eläin korkeareunaiseen pahvilaatikkoon ja vie se sisälle lämpimään. Ota yhteyttä osaavaan luonnoneläinhoitajaan.
ÄLÄ YRITÄ hoitaa siiliä itse, jos sinulla ei ole kokemusta. Vääränlaisella hoidolla tai lääkitsemättä jättämisellä siilille voi aiheuttaa paljon lisäongelmia.
Lisää vinkkejä esimerkiksi osoitteessa siilikiikarissa.fi