
Monta kertaa ongenkoukkuun – pyydystä ja päästä -kalastus ei ole ongelmaton harrastus
Kalastus on tänä vuonna kenties suositumpi harrastus kuin aikoihin. Koronapandemian aiheuttama poikkeustila ja leuto talvi innostivat alkuvuodesta yhä useammat kalavesille: Metsähallituksen mukaan alkuvuonna kalastonhoitomaksuja maksettiin neljännes enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan.
Yhä useampi kalastaja ei suinkaan vie kalaa kotikeittiöön ruoanlaittoa varten, vaan päästää kalan takaisin veteen. Syitä luontoon vapauttamiseen on monia. Lain mukaan liian pieniä ja toisaalta liian suuria kaloja ei saa pyytää, vaan ne tulee vapauttaa takaisin veteen. Samoin tulee toimia, kun ongenkoukkuun tai esimerkiksi verkkoon tarttuu uhanalainen tai rauhoitettu kalalaji.
Myös monissa kalastuskilpailuissa kalat päästetään aina takaisin veteen. Tällöin syyt juontavat juurensa esimerkiksi perhokalastuksen kansainvälisiin kilpailusäädöksiin.
– Kalastuksen virkistysarvot ovat yhä useammille se syy, miksi kalastamaan ylipäätään lähdetään. Otettavien kalojen valikointi ja loppujen vapauttaminen kalastuslain määräämänä tai omasta tahdosta on luontainen osa tämän päivän kalastusta, kertoo Suomen Vapaa-ajankalastajien toiminnanjohtaja Olli Saari.
Vapaa-ajankalastajat selvitti vuonna 2018 jäsenkyselyllään eri kalastustapojen suosiota. Sen mukaan suurin osa kalastajista vapauttaa osan kalastamistaan kaloista, mutta kyselyyn vastanneista vain kolme prosenttia ilmoitti päästävänsä aina kaikki kalastamansa kalat takaisin veteen. Tätä kalastusmuotoa kutsutaan pyydystä ja päästä -kalastukseksi (catch and release).
Vaikka vain harva kalastaa ainoastaan pyydystä ja päästä -tyyliin, myös Luonnonvarakeskuksen (LUKE) mukaan kalojen vapauttamisen suosio on kuitenkin lisääntynyt viime vuosien aikana.
– Pyydystä ja päästä -kalastus on yleistynyt, etenkin eteläisemmissä osissa Suomea. Kyse saattaa olla myös sukupolvikysymyksestä: usein nuoremmat kalastajat tuntuvat suosivan tätä kalastusmuotoa siinä, missä vanhempi ikäpolvi pysyy perinteisemmissä kalastustyyleissä, kertoo LUKEn erikoistutkija Teuvo Niva.

Kalojen selviäminen pyydystä ja päästä -kalastuksessa riippuu myös siitä, miten kaloja käsitellään. Pehmeä kumihaavi on perinteistä haavia lempeämpi vaihtoehto. Kuva: Pixabay, Anastasya.
Kalastusmatkailijoiden iloksi
Maailmalla pyydystä ja päästä -kalastus on varsin suosittu, monessa maassa jopa vallitseva kalastusharrastuksen muoto. Esimerkiksi kansainvälisen merentutkimusneuvoston mukaan Skotlannissa nostetuista lohista jopa yli 80 prosenttia päästettiin takaisin veteen vuonna 2015.
– Pyydystä ja päästä -kalastus on vanha keksintö. Jo 1930-luvulla Yhdysvalloissa sanottiin, että lohikalat ovat liian arvokkaita tullakseen vain kerran kalastetuksi. Alun perin tämä kalastusmuoto syntyi kalastusmatkailun takia, Niva kertoo.
Suomessakin pyydystä ja päästä -kalastuksella houkutellaan erityisesti kalastusmatkailijoita.
– Esimerkiksi isot hauet ovat Saaristomeren kalastusmatkailun kannalta tärkeitä, ja ne vapautetaan usein luontoon, jotta niitä olisi jatkossakin yhtä paljon tarjolla matkailijoille, Niva lisää.
Koukkuun jääminen sattuu kalaa
Kalojen itsensä kannalta pyydystä ja päästä -kalastus ei ole ongelmatonta.
– Kalojen kidukset ovat äärimmäisen herkät, ja pienikin vaurio kiduksissa tarkoittaa kalalle usein varmaa kuolemaa. Etenkin taimen, lohi ja siika sekä muut sellaiset kalat, joilla on pehmeä pää, kärsivät varmasti tällaisesta kalastustyylistä. Ne muuttuvat myös passiivisiksi ja varovaisemmiksi jouduttuaan kiinni, vaikka ne selviäisivätkin ilman näennäisiä vammoja, Niva huomauttaa.
Hauki sen sijaan saattaa kestää pyydystä ja päästä -kalastusta paremmin.
– Sen kipukokemus on todennäköisesti pienempi kuin taimenella, sillä hauella on kovat luut päässään, Niva kertoo.
Niva toivookin, että kalan takaisin luontoon vapauttava kalastaja pohtisi, onko kivun tuottaminen kalalle tarpeellista.
– Asia ei ole mustavalkoinen, ja joissain tapauksissa kalojen vapauttaminen takaisin luontoon on jo lainsäädännönkin mukaan pakollista. Kalastajan kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan, onko sellaiseen paikkaan, josta koukkuun voi tarttua rauhoitettuja kalalajeja, ylipäätään pakko mennä kalastamaan. Vaihtoehtoisia, kalastusta kestäviä kalakantoja löytyy joka puolelta maatamme, hän sanoo.

Eri kalalajit kärsivät pyydystä ja päästä -kalastuksesta eri tavoin. Monien mielestä hauki kestää kalastustyylin melko hyvin vahvojen leukaluidensa ansiosta. Kuva: Pixabay
Kalastajan syytä olla tarkkana
Oli pyydystä ja päästä -kalastuksesta sitten mitä mieltä hyvänsä, kiistaton tosiasia on se, että menetelmä aiheuttaa kaloille vammoja tai aiheuttaa jopa niiden ennen aikaisen kuoleman. Pyydystetty kala voi saada koukusta kudosvaurioita suuhunsa tai nieluunsa, ja etenkin lämpimässä vedessä koettu väsytystaistelu rasittaa viileää vettä suosivia kaloja.
Lisäksi kala altistuu vedestä nostettaessa ja käsiteltäessä ilmalle, ja sen iho voi kärsiä vaurioita, jos kalaa käsitellään kuivin käsin. Pahimmillaan kala saattaa näyttää siltä, että se lähtee uimaan vedessä, mutta tosiasiassa sen saamat vauriot ovat niin suuret, että kala painuu pohjaa kohti ja kuolee muutamien tuntien kuluessa.
Myös Suomen Vapaa-ajankalastajien Olli Saari toivoo pyydystä ja päästä -kalastamiseen tarkkuutta.
– Kehittyvä kalastusvälinetarjonta antaa kalastajille uusi mahdollisuuksia ottaa kalojen hyvä käsittely huomioon. Esimerkiksi nykyisin yleiset kumihavakselliset haavit eivät vahingoita kalan limapintaa. Jos kalan aikoo tai joutuu päästämään takaisin veteen, on viehekalastuksessa hyvä käyttää väkäsettömiä koukkuja. Niitä saa jo kaupoistakin, mutta näppärä tapa on puristaa olemassa olevista koukuista väkäset huolellisesti lyttyyn. Samalla saattaa pelastaa itsensäkin mahdolliselta koukkuun tarttumiselta ilman terveyskeskuskäyntiä.
Lisäksi kalastajan täytyy olla tietoinen voimassa olevista säännöistä ja sopeuttaa toimiaan niiden mukaan. Lämpimässä vedessä esimerkiksi verkot ovat koettava lyhyin väliajoin, jotta mahdollinen rauhoitettu taimen on mahdollista vapauttaa elävänä. Vieläkin parempi on välttää pyyntiä siellä, missä lain edellyttämiä vapautettavia kaloja yleisesti esiintyy.
– Kesäisessä vapakalastuksessa kuha on puolestaan yleinen saalis, mutta sen uimarakko ei kestä kalan nostoa syvästä pintaan. Alamittaisten ja mahdollisten suuren yksilöiden suojelemiseksi on suositeltavaa välttää syväpyyntiä, ainakin yli 10 metrin vedessä, Saari lisää.

Pyydystetty kala voi saada koukusta kudosvaurioita suuhunsa tai nieluunsa. Lisäksi lämpimässä vedessä koettu väsytystaistelu rasittaa viileää vettä suosivia kaloja. Kuva: Pixabay, Barbara Jackson.
Kalakantojen ylläpitoa vai erityistä raakuutta?
Juuri kalojen kokema kipu ja muut eläinsuojelulliset seikat ovat syynä siihen, että pyydystä ja päästä -kalastus on kielletty esimerkiksi Sveitsissä ja Saksassa.
– Kalojen selviytyminen vapauttamisen jälkeen riippuu kalalajista ja muun muassa kalastuspaikasta ja sen olosuhteista. Jotkin kalat voivat jatkaa elämäänsä lähes normaalisti, jotkin kärsivät kalastuksesta aiheutuneesta stressistä loppuikänsä ja jotkin taas menehtyvät pian esimerkiksi alenevan immuniteetin takia. On selvää, että kalojen itsensä kannalta tällainen toiminta ei ole mielekästä, kertoo SEYn järjestökoordinaattori Tommi Lapio.
Lapio huomauttaa, että pyydystä ja päästä -kalastusta voidaan pitää erityisen raakana myös muun muassa siksi, että pahimmassa tapauksessa sama kala saattaa päätyä useita kertoja koukkuun – ja kärsiä vammoista moneen otteeseen.
SEYn mukaan on selvää, että ala- ja ylämittaiset kalat sekä rauhoitettujen tai uhanalaisten lajien yksilöt tulee vapauttaa.
– Jokainen kalastaja joutuu väistämättä toisinaan laskemaan saamansa kalan vapaaksi. Emme kuitenkaan hyväksy sellaista pyydystä ja päästä -kalastusta, jossa ei ole aikomustakaan pyydystää kaloja ravinnoksi. Samoin suhtaudumme kalastukseen, jota jatketaan siitä huolimatta, että toivottu saalismäärä on jo tavoitettu. Vailla minkäänlaista ajatusta ravinnon hankinnasta toteutettu kalastus on mielestämme eettisesti kyseenalainen huvittelumuoto, jossa kaloille aiheutetaan tarpeetonta kipua ja kärsimystä, Lapio lisää.
Osa tutkijoista pitää pyydystä ja päästä -menetelmää arvossaan siksi, että sen avulla kalakantoja voidaan tarkkailla tappamatta kaloja. Olli Saaren mukaan esimerkiksi vain pyydystä ja päästä -kalastuksen sallimilla tarkoin säännellyillä koskikohteilla on saatu hyviä tuloksia uhanalaisten taimenkantojen vahvistumisesta.
Loppujen lopuksi pyydystä ja päästä -kalastuksen ympärillä pyörivä keskustelu juontaa kuitenkin ennen kaikkea eettiseen kysymykseen: kumpi lopulta koetaan tärkeämmäksi, se, että kalastajat saavat kalastaa sattui koukkuun sitten mitä hyvänsä, vai se, että kaloja ei sattuisi turhaan. Jo eläinsuojelulaissa määrätään, ettei eläimelle saa aiheuttaa tarpeetonta kipua. Missä lopulta menee raja, mikä lasketaan tarpeettomaksi kivuksi? Kalan on sitä kovin vaikea kertoa.


