Hanin matka klinkkerilattialta possun elämään
Keväällä 2019 SEYn vapaaehtoinen eläinsuojeluneuvoja Tanja Vehviläinen sai ilmoituksen minipossusta, jonka elinolosuhteet huolettivat. Ilmoitus oli hätkähdyttävä: sen mukaan sisälemmikiksi hankittua minipossua pidettiin häkissä.
Vehviläinen lähti neuvontakäynnille yhdessä toisen Kanta-Hämeen alueella toimivan eläinsuojeluneuvojan, Päivi Mäen kanssa. Kohteessa paljastui, ettei Hani-niminen minipossu elänyt asunnossa häkissä vaan pesuhuoneessa. Älykäs, sosiaalinen ja paljon aktiviteetteja vaativa eläin oli viettänyt siellä luultavasti suurimman osan parivuotisesta elämästään, yksin omissa oloissaan.
– Muualla talossa se ei ymmärrykseni mukaan ollut kulkenut vapaana, se oli joko pesuhuoneessa tai sieltä se ohjattiin ulos epämääräisin väliajoin. Siisti paikkahan se oli, mutta aika karu klinkkerilattia on possulle.
– Hani oli kiltti ja hyvin ruokittu, mutta eläimen tarpeet eivät oikein kohdanneet. Sillä ei ollut mitään virikkeitä, ei kuivikkeita, ei mitään tonkimismahdollisuutta, ei ulkotarhaa eikä lajitoveria. Se oli laumastakin eli perheestä eristetty oven taakse, Mäki summailee eläinsuojeluneuvojana tekemiään havaintoja.
Oikea ratkaisu
Neuvontakäynnin jälkeen Mäki otti yhteyttä Suomen minipossuyhdistys ry:n puheenjohtajaan ja sijoituskotiasioita hoitavaan Marjo Saarimaahan tiedustellakseen, olisiko yhdistyksellä tarjota Hanille kotia, mikäli omistaja suostuisi luopumaan siitä. Koti löytyi, kun Saarimaa soitti minipossuyhdistyksen aktiivi Janita Horpulle, jonka kahden minipossun laumassa oli tilaa vielä kolmannellekin. Tarvittaessa Hani olisi pystynyt muuttamaan Horpun luokse hyvinkin pikaisella aikataululla.
Hanin alkuperäisestä omistajasta ei kuitenkaan kuulunut mitään. Mäki ehti jo tehdä minipossusta ilmoituksen myös valvontaeläinlääkärille, kunnes omistaja viimein tuli siihen tulokseen, että minipossulle olisi parasta löytää uusi koti.
Mäen mielestä se oli ainoa oikea ratkaisu.
– Se oli kaikkien hyvinvoinnin kannalta toimivin yhtälö. Niin kuin kaikessa lemmikinpidossa, pitäisi miettiä, mitä meillä on eläimelle tarjota. Jos possu otetaan sisälemmikiksi, aina pitäisi olla myös varasuunnitelma B, että sille olisi tarvittaessa tarjota myös talliolosuhteet, hän linjaa.
Suunnitelmallisuutta vaati myös Hanin hakureissu. Emakko oli kyllä hyvin yhteistyöhaluinen, mutta kuten moni muukin aikuinen minipossu, se on mitoiltaan kaikkea muuta kuin pieni ja kevyt. Automatkan ajaksi possu päätettiin sulkea isoon koiran kuljetushäkkiin, ja sen kantamiseen tarvittiin neljän ihmisen voimat.
Intospurtteja laitumella
Janita Horpun luona Hani muutti pihattoon, jossa asui kahden muun minipossun ohella viisi ahvenanmaanlammasta. Ymmärrettävästi uusi tulokas oli aluksi hyvin ihmeissään. Oman lauman lisäksi sillä oli nyt mitä tonkia, ja se pystyi rakentamaan pesän jostain muusta kuin peitosta, mökissä kun oli olkitarpeet sitä varten.
Pihaton epätasaisuutta Hani aristeli aluksi, sillä se oli tottunut hyvin liukkaaseen ja kovaan alustaan. Minipossun sorkat olivat myös virheasentoiset ja hoitamattomat, minkä lisäksi Hani oli hieman ylipainoinen.
– Mutta pikkuhiljaa se alkoi tehdä sian hommia eli tonkia, syödä juuria ja ruohoa, juosta ja leikkiä, Horppu täydentää.
Kevään vaihduttua kesäksi Hani siirtyi pihaton muiden eläinten mukana laitumelle. Ja voi sitä riemua, joka possuun silloin iski.
– Laitumella Hani meni ihan sellaista intospurttia vain koko ajan, pyöri ympyrää, röhki ja juoksenteli hyvin onnessaan, Horppu muistelee.
Pesuhuoneeseen teljetyt minipossut ovat onneksi vielä aika harvinaisia. Vuonna 1997 perustettu Suomen minipossuyhdistys ry on pyörittänyt sijoituskotitoimintaa vuodesta 2015 asti, eikä yhdistyksen puheenjohtaja Marjo Saarimaa muista kuin kaksi muuta Hanin kaltaista tarinaa.
Tapauksiin on myös tartuttu saman tien, koska ne ovat eläimen kaltoinkohtelua.
– Onhan se aivan hirveää. Ihmiset sokaistuvat siihen tilanteeseen ja osaa hävettää myöntääkin, ettei pärjännyt eikä ollut muuta konstia. Olen aina sanonut omistajille, että pääasia on, että ymmärsit hakea apua, ja sitä tulet saamaan, Saarimaa toteaa.
Eskaloitunut ongelma
Kysymykseen, millainen vuosi 2019 oli minipossuyhdistykselle, Saarimaa vastaa ensin kahdella sanalla: Voi, voi. Ei muutosta edelliseen.
Joulukuun puoliväliin mennessä yhdistyksen kotitoiminnan kautta oli sijoitettu 52 possua.
– Epätoivo meinaa välillä iskeä tupaan tämän homman kanssa, kun ei tämä muutu. Olemme vuosia yrittäneet saada päättäjien huomiota, että minipossujen kasvatus saataisiin luvanvaraiseksi.
– Pahnuetehtailu on eskaloitunut sellaisiin mittakaavoihin, että perinnölliset sairaudet ja jalostukselliset ongelmat ovat lisääntyneet, minkä lisäksi eläinsuojelullisia ongelmia aiheuttaa se, että possuja myydään ihan mihin sattuu, Saarimaa luettelee.
Minipossuyhdistys ei hänen mukaansa näe ongelmaan muuta ratkaisua kuin sen, että minipossujen kasvatus pitäisi kieltää hetkeksi kokonaan. Kaikille, jotka tätä kieltoa rikkoisivat, pätkähtäisivät kunnon sanktiot.
Jatkossa minipossujen kasvatus voisi yhdistyksen puolesta olla luvanvaraista.
– Ja luvat myönnettäisiin vain ja ainoastaan asiantunteville kasvattajille, joilla on kaikki kunnossa jalostussuunnitelmaa myöten, Saarimaa täsmentää.
Eropossut yleistyvät
Yleisin syy, miksi minipossu päätyy kodinvaihtajaksi, ovat käytöshäiriöt. Minipossu on voimakastahtoinen eläin, ja jos se ei pysty toteuttamaan lajinmukaista käyttäytymistään, se turhautuu. Minipossulla ei ole myöskään luontaista halua miellyttää ihmistä samaan tapaan kuin vaikka koiralla.
Yksi koko ajan kasvava kodinvaihtajaryhmä ovat niin sanotut eropossut: kun ihmiset eroavat, samalla hankkiudutaan yhteisistä eläimistäkin eroon.
– Joskus ne ovat aika kiireellisiäkin tapauksia, koska pariskunnalla on niin tulehtuneet välit, Saarimaa kertoo.
Minipossuyhdistyksellä on yli 70 sijoituskotia ympäri Suomea sekä muutama sijaispaikka, jos kodinvaihtaja on otettava talteen hyvin nopealla aikataululla. Pääsääntöisesti kodinvaihtajapossut sijoitetaan suoraan pysyvään loppuelämän kotiin.
– Nämä possut ovat useasti tosi kierroksilla ja jopa traumatisoituneita. Vähennämme niiden stressiä sillä, ettei niitä riepotella ympäri ämpäri. Meillä kaikki sijoituskodit ovat sellaisia, joissa on talliolot ja löytyy osaamista sekä lajitoverin seuraa, jonka eläinsuojelulakikin määrittelee, Saarimaa kiteyttää.
Minipossuyhdistyksellä on jatkuva uusien sijaiskotien rekrytointi päällä.
