Lapset haluavat auttaa eläimiä
Viime kesä oli menestys Hiirenpolun toipilaskodissa eli Hanna Al-Saedin eläinhoitolassa Pirkanmaalla. Villieläimiä onnistuttiin hoitamaan kuntoon ja palauttamaan luontoon enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Pälkäneellä ja lähiseudulla ihmiset tuntevat Al-Saedin työn eläinten kanssa, ja he osaavat olla häneen yhteydessä matalalla kynnyksellä, jos kohtaavat apua tarvitsevia eläimiä.
Eräs kesän yhteydenotoista lämmitti Al-Saedin sydäntä erityisen paljon. Mies kertoi puhelimessa Al-Saedille soittonsa syyksi sen, että ”poika tuossa itkee, että sinulle pitää soittaa, haluatko pelastaa oravanpoikasen?”.
Perheen pikarakennuksesta löydetyt, rotanpoikasiksi luullut eläimet olivatkin paljastuneet oravanpoikasiksi.
– Perheen isä oli ehtinyt valitettavasti tappaa yhden poikasista, ja emo oli hylännyt pesän. Menin paikalle viime hetkellä, hylätty poikanen oli ihan kylmissään. Leevi-orava jäi meille, Al-Saedi kertoo. Soittoa vaatinut poika oli yksi hänen oppilaistaan Kostian koulusta, ja lapsi pääsi myöhemmin seuraamaan oravanpoikasen elpymistä ja vahvistumista.
– Haluan ottaa lapset mukaan eläinsuojelutyöhön kouluajan ulkopuolellakin, eikä se edes tunnu minusta työltä. Vastuuta ja eläinten hoitoa oppii parhaiten käytännössä, Al-Saedi sanoo.
Puhelu oli hänelle tärkeä, koska se oli taas yksi käytännön osoitus siitä, että hänen työnsä lasten eläinsuojelukasvatuksen parissa tuottaa tulosta.
Varjelemisen mahdollisuus
Hanna Al-Saedi on tehnyt kahta työtä jo yli kymmenen vuoden ajan voidakseen rahoittaa eläinhoitolansa toiminnan. Luokanopettajan työnsä ohella hän opettaa pianonsoittoa Valkeakoski-opistolla.
Al-Saedin aloitteesta Kostian koululla on mahdollisuus ottaa alakoulun valinnaiseksi oppiaineeksi eläintaitoutta. Oppiaineen virallinen nimi on ”Siipiä, eviä ja anturoita eli SEA.” Siitä tuli jo ensimmäisestä kokeilukerrasta alkaen koulun suosituin valinnaisaine, jonka ryhmä on aina kaikista valinnaisaineryhmistä suurin.
– Oppiaineessa käsitellään sitä millä tavalla ihminen lajina asettuu eläinten joukkoon ja sitä, että emme ole mitenkään ylivertaisia. Meillä on kuitenkin mahdollisuus varjella ja auttaa muita lajeja.
Oppitunneilla käy vierailemassa ihan oikeitakin eläimiä, sillä maaseudulla asuvilla ihmisillä on monenlaisia lemmikkejä ja kotieläimiä. Luokassa on juoksennellut jopa erään oppilaan kana.
– Eläinten viikko on meillä aina oikea spektaakkeli. Eläinten päivänä järjestämme suuren tapahtuman koulun juhlasalissa, joka koristellaan yhdessä lasten kanssa kunkin teeman mukaan. Kokemukseni mukaan eläinten päivällä saa hyvin lisättyä lasten tietoisuutta eläinten tarpeista.
Tänä vuonna koulussa toteutettiin häkkiteemainen päivä niin, että eläimiä esittävät koululaiset antoivat pahvilaatikosta tehdystä televisiosta tietoiskuja esittämiensä eläinten lajityypillisistä tarpeista.
Apua tuhansille eläimille
Al-Saedi on itse ollut kiinnostunut auttamaan eläimiä lapsesta asti. Hän ei ollut kiinnostunut nukkeleikeistä, mutta pehmoeläinten hoito innosti. Al-Saedin vanhemmat näyttivät mallia siitä, että loukkaantuneita eläimiä pitää auttaa. Jos ikkunaan lensi lintu, se hoidettiin kuntoon.
Omia lemmikkieläimiä perheeseen ei voitu ottaa pikkuveljen allergian takia, mutta sen sijaan heillä asui satunnaisia hoidossa olevia luonnonvaraisia eläimiä, kuten oravia.
– Kerran äiti kertoi, että yksi hoitolinnuista oli kotoa lähdettyäni jäänyt pomppimaan perääni. Muistan ajatelleeni silloin, että minun olisi tehtävä vielä enemmän eläinten puolesta, Hanna Al-Saedi muistelee.
Al-Saedi onkin sittemmin auttanut satoja eläimiä, joista suurin osa on ollut luonnonvaraisia. Eläinten hoitamisen Al-Saedi on itse oppinut tekemällä, ja hänelle on tärkeää saada siirtää osaamistaan yhä uusille innokkaille oppijoille, lapsille ja nuorille.
Ahdistavat lemmikkimessut
SEYn eläinsuojeluneuvojana Al-Saedi on toiminut kymmenisen vuotta. Hän tuli mukaan SEYn toimintaan toivoen saavansa toimintansa tueksi liiton tuen. Niin on myös käynyt ja Al-Saedi on liiton toimintaan tyytyväinen.
Hän on eläinsuojeluneuvojan tehtävänsä ja eläinhoitolan lisäksi edustanut SEY Valkeakosken seutua ja Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistystä erilaisissa tapahtumissa ja messuilla. Viimeisimmästä tilaisuudesta Pirkkahallin Lemmikkimessuista hänelle jäi ikävä muisto, vaikka sielläkin hän pääsi yllättäen neuvomaan lapsia.
– Minun oli tarkoitus olla ständillä kertomassa SEYn neuvojatoiminnasta, mutta päivä kului kiertäen kojuilla katsomassa eläinten kohtelua ja puuttumassa siihen. Olen karski ihminen, mutta Lemmikkimessuilla minulta pääsi itku.
Al-Saedi näki ahdistuneita ja väsyneitä eläimiä, joita retuutettiin unisina ja panikoivina ihmisten silitettäviksi. Hän yritti parhaansa mukaan neuvoa messuilla kierteleviä lapsia ja nuoria eläinten asiallisesta kohtelusta.
– Hyvin nuoret lapset ovat luonnostaan eläinrakkaita, mutta he tarvitsevat aikuisten ohjausta eläinten käsittelyssä. Lapsilla ei ole itsellään välttämättä ymmärrystä siitä, miten eläimiin voi koskea ja voiko niihin edes koskea, Al-Saedi sanoo.
Hänen omassa koulussaan lasten ymmärrys eläinten hyvinvoinnista on korkealla, ja hän onkin ilahtuneena seurannut, miten lapset siirtävät esimerkiksi sateella pihan asvaltille nousseita matoja hellästi turvaan tallaantumiselta.
– Se, että lapsi tahtoo pitää huolta heikommistaan, on terveen lapsen merkki. Jos lapsi kohtelee eläintä huonosti, se on minun mielestäni aina hätähuuto. Jos lapsi kiusaa eläimiä, niin minulla herää heti huoli siitä, että hänen tunnekehityksessään on särö, Al-Saedi sanoo.
Opimme mallista
Al-Saedin oman kokemuksen mukaan lapset oppivat oikeanlaista eläinten kohtelua parhaiten aikuisten antamalla esimerkillä.
– On ratkaisevaa, miten me aikuiset puhumme lapsille asioista ja millaista mallia näytämme. Että puhumme samalla kunnioituksella ja autamme samalla tavalla jokaista eläinlajia, oli kyseessä kunnioitusta herättävä petolintu tai roskalinnuksi nimitetty varis.
Al-Saedin koulussa oppilaita myös palkitaan vuosittain Eläinten viikolla vuoden eläinsuojeluteoista koko koulun hurratessa ympärillä. Viime vuonna palkinnon sai poika, joka havaitsi koulun ullakolle vangiksi jääneen ja kavereistaan eroon joutuneen naakan, joka palautettiin lajitovereidensa luokse. Tänä vuonna palkinnon saivat lapset, jotka keksivät kantaa siipirikon lokin aikuisten luo hoidettavaksi.
– Meilläkin voi nuoret olla hyvin karskeja suustaan, mutta jos he löytävät eläimen hädässä, niin nopeasti mopoauto jää siihen ja he soittavat heti minulle. En ole kahdenkymmenen vuoden aikana tavannut lasta, jonka suojakuoren läpi eläin ei menisi.
