Vaikeita valintoja: Eläinten hyvinvoinnista kiinnostunut kuluttaja on ruokakaupassa toistuvasti sormi suussa

Ratkaisuksi on ehdotettu muun muassa eläinten hyvinvoinnista kertovaa pakkausmerkintää, joka toisi eläintuotannon toimintatavat läpinäkyvämmiksi myös kuluttajalle.

Eläinten hyvinvointimerkintä on parhaillaan käynnissä oleva, kolmivuotinen hanke, jota rahoittaa Maatilatalouden kehittämisrahasto. Hankkeen toteuttavat Luonnonvarakeskus (Luke) ja Pellervon taloustutkimus (PTT). Lukesta mukana toteutuksessa on muun muassa Eläinten hyvinvointikeskus (EHK).

Eläinten hyvinvointikeskuksen erityisasiantuntija Tiina Kauppisen mukaan hankkeen ensisijaisena tavoitteena on eläinten hyvinvoinnin edistäminen.

– Lisäksi olisi hienoa, että kuluttajat saisivat enemmän valinnanvaraa. Lainsäädännön minimi pyrkii turvaamaan eläinten terveyden ja hyvinvoinnin, mutta se ei itsessään riitä turvaamaan sitä, että eläimet voivat aidosti hyvin. Tämä merkki mahdollistaisi sen, että ne tuottajat, jotka tekevät asiat jo nyt hyvin, saisivat työstään asianmukaisen korvauksen, hän kertoo.

Kauppojen hyllyille on toki jo hiipinyt liuta tuotteita, jotka povaavat tuotantoeläimille parempia elinoloja. Kananmunissa on jo monenlaisia vaihtoehtoja, ja esimerkiksi Lidlin Ilona-maito ja Juustoportin Vapaan lehmän maito kertovat muutoksesta parempaa kohti.

– Näiden lisäksi lihapuolellakin on tiloja, jotka hoitavat asiansa hyvin. Ne myyvät tuotteitaan lähinnä suoramyyntinä. Näitä tuotteita ostavat kuluttajat näkevät vaivaa saadakseen hyvinvoivien eläinten lihaa, Kauppinen sanoo.

Kolmivuotinen hyvinvointimerkkihanke loppuu tämän vuoden lopussa. Jos hyvin käy, eläinten hyvinvoinnista kertovan merkin voi löytää kaupan hyllyiltä jo muutaman vuoden kuluessa.

Kauppinen kertoo, että hyvinvointimerkinnän kriteereinä voisi olla jatkossa paitsi eläinten lajinmukaisen käyttäytymisen mahdollistaminen, myös esimerkiksi tilan määrä ja laatu, eläintiheys, liikkuminen ja eläinryhmien sosiaalisen käyttäytymisen mahdollisuus.

– Tutkimis- ja tonkimismateriaaleja täytyisi olla riittävästi, ja esimerkiksi sianlihatuotannossa emakoilla täytyisi olla pesänrakennusmahdollisuus ja vapaa porsiminen. Pohdimme parhaillaan muun muassa sitä, saataisiinko hyvinvointiketju ulottumaan aina teurastamoille saakka.

Kauppinen kertoo, että hyvinvointimerkistä tulee mitä luultavimmin monitasoinen merkki.

– Hyvinvointimerkin vaatimat toimet ovat helpommin toteutettavissa joillekin eläinlajeille kuin joillekin toisille. Luultavasti merkkiä testataan ensin jollakin pilottituotteella. Emme vielä tiedä, mitkä kaikki tuotantoalat haluavat lähteä kokeilemaan merkkiä, hän sanoo.

Hän huomauttaa, että esimerkiksi broilerituotannossa ja mahdollisesti myös sikatuotannossa joudutaan pohtimaan myös tuotannossa käytettäviä rotuja.

– Näiden lajien kohdalla täytyy muistaa se, että rotu kannattaa valita elinolosuhteiden mukaan. Esimerkiksi hyvinvointimerkityn broilerin tulisi olla mitä luultavimmin jokin muu broilerihybridi kuin tällä hetkellä tuotannossa enimmäkseen käytetty, hyvin nopeasti kasvava Ross-broileri.

Jotta hyvinvointimerkki toimisi myös käytännössä, sen täytyisi olla uskottava ja taloudellisesti kannattava. Tämä vaatisi Kauppisen mukaan isoja toimia monelta tuottajalta.

– Esimerkiksi emolehmätiloilla naudanlihan tuotannossa on jo nyt paljon hyviä puolia. Vasikoilla on pitkä vierihoito, naudat pääsevät laitumelle ja eläimet elävät usein kylmäpihatoissa. Toisaalta monissa sonnikasvattamoissa on betoniritilästä tehty kova rakolattia, jonka takia hyvinvointimerkkiä ei todennäköisesti voisi myöntää tällaisille tiloille lainkaan.

Ennen kaikkea hyvinvointimerkiltä toivotaan lakia tiukempia vaatimuksia eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi.

– Vaikka eläinlaki muuttuukin jossain vaiheessa, siirtymäajat kohti parempaa tulevat olemaan pitkiä.

Myös kuluttajia kuunnellaan. Moni arvostaa eläinten ympärivuotista ulkoilua ja mahdollisimman pitkää laidunnusta. Näiden toteutumista on Kauppisen mukaan suhteellisen helppo seurata.

– Vaikeampaa on todentaa ja mitata eläinten hyvää kohtelua ja käsittelyä. Kenties tämä voitaisiin toteuttaa järjestämällä tuottajille koulutusta, jossa perehdytään tuotantoeläimen lajinmukaisiin käyttäytymistarpeisiin ja siihen, miten tuottaja pystyy kohtelemaan eläimiä mahdollisimman hyvin aiheuttamatta turhaa pelkoa tai stressiä.

Toiset eläimet saavat automaattisesti lain edessä toisia heikomman aseman. Tällöin edes hyvinvointisertifikaateista ei ole iloa.

Ala, jolla eettisessä eläintuotannossa riittäisi kehitettävää, on eittämättä turkistuotanto. Normaalia paremmin kasvatettuja turkiseläimiä ei yksinkertaisesti ole olemassa.

– Turkisalalle on kehitetty eettisiä sertifikaatteja, mutta ne ovat toistaiseksi hyvin muodollisia. Kehitysmahdollisuuksia ei juuri ole, kertoo eläinten hyvinvoinnin asiantuntija, tutkija Essi Wallenius.

Wallenius huomauttaa, ettei metsästettykään turkis ole välttämättä järin eettinen valinta.

– Kuluttaja ei voi tietää, miten turkis on pyydetty. Se voi olla esimerkiksi laittomasti jalkaraudalla metsästetty.

Kuluttajilla on kenties eniten vaikutusmahdollisuuksia kananmunien kohdalla. Sekä K-ryhmä, S-ryhmä että Lidl ovat jo ilmoittaneet luopuvansa virikehäkkikanaloiden munista, ja muun muassa Fazer ja R-Kioski ovat seuranneet perässä. Kaupan hyllyiltä näitä häkkikanaloiden munia löytää vielä tovi, sillä esimerkiksi S-ryhmä on ilmoittanut myyvänsä viimeiset virikehäkkikanaloissa tuotetut munat vuonna 2026.

Vaihtoehtoja on jo nyt tarjolla, mutta valveutuneen kuluttajan kannattaa silti perehtyä termeihin tarkkaan.

– Esimerkiksi vapaa-termiä käytetään kananmunien mainonnassa aika joustavalla otteella. Vapaa kana ei käytännössä elä ulkona, vaan lattiakanalassa tai kerroslattiakanalassa, kertoo eläinten hyvinvoinnin asiantuntija Essi Wallenius.

Wallenius huomauttaa, että myös munintakanojen kasvatus kaipaisi vielä läpinäkyvyyttä.

– Nuorikot voivat hyvinkin tulla lattiakanalaan häkkikanalasta. Ulkokanaloissa ja luomukanaloissa myös nuorikot kasvatetaan vapaana. Jos kuluttaja haluaa varmistua, että kana on elänyt koko elämänsä ilman häkkiä, on parasta turvautua näihin vaihtoehtoihin, hän sanoo.

Häkitön vaihtoehto on aina parempi vaihtoehto, sillä pienikin aika häkkielämää voi aiheuttaa kanalle stressiä ja pitkäaikaisia haasteita.

– Lyhytkin häkkikasvatusaika nuorikkovaiheessa heikentää kanojen kolmiulotteista hahmotuskykyä. Tällaisissa oloissa kasvaneen kanan kehitys voi häiriintyä, ja se voi saada esimerkiksi kerroslattiakanalassa eläessään herkemmin rintalastan murtumia, Wallenius selventää.

Monen kuluttajan mielikuvissa lehmät laiduntavat iloisesti vapaina pelloilla, hoitavat vasikoitaan ja nauttivat lähes samanlaisesta asemasta kuin monet lemmikkieläimet. Totuus voi olla toinen.

Yksi iso kompastuskivi lypsylehmien hyvinvoinnissa on vasikoiden vieroitus. Vasikat vieroitetaan emoistaan tavallisesti hyvin pian syntymän jälkeen, luomutuotannossa noin 1–7 päivän ikäisinä.

Varhaisen vieroituksen ansiosta kaikki lehmien tuottama maito saadaan tuotantoon, kun vasikoille juotetaan sen sijaan maidonvastiketta. Varhaista vieroitusta käytetään myös siksi, että navettaympäristö ei ole vasikoille turvallinen.

Toiminta aiheuttaa stressiä sekä emolehmille että vasikoille, ja varhainen vieroittuminen voi altistaa vasikat myös esimerkiksi ripulille. Luonnossa emo vieroittaisi vasikan vähitellen, kun uusi poikiminen alkaisi olla lähempänä.

Moni kuluttaja suosii luomua, sillä vasikat saavat viettää emojensa kanssa hieman pidemmän aikaa. Essi Wallenius huomauttaa, että tutkimusten valossa myöhemmin tehty vieroitus voi olla kuitenkin vasikoille huonompi ratkaisu.

– Vasikat leimautuvat emoihinsa vasta muutaman päivän ikäisinä, sillä luonnossa on turvallisempaa, ettei vasikka heti seuraa emoaan. Emolle vieroitus on raskas prosessi, toteutti sen missä vaiheessa tahansa. Se aiheuttaa niille paljon stressiä joka tapauksessa, hän kertoo.

Walleniuksen mukaan nykyinen varhainen vieroitus liittyy vahvasti navettojen arkkitehtuuriin. Vasikat eivät yksinkertaisesti mahdu kulkemaan muiden nautojen mukana. Lisäksi ne altistuisivat mukana kulkiessaan bakteereille ja kiimassa olevien nautojen aggressiiviselle käytökselle.

– Navetoissa on myös lietekuiluja ja muita vaaran paikkoja, sillä niitä ei ole suunniteltu siten, että vasikat voisivat kulkea mukana. Jotta vasikoiden vieroitusaikaa voitaisiin pidentää reilusti, emät tarvitsisivat erilliset vierihoitokarsinat, joista ne voisivat käydä itse lypsyllä.

– Esimerkiksi Hollannissa, jossa on pitkä laidunkausi, lehmät voivat olla laitumella jopa 250 päivää vuodessa. Osalla tiloista pyritäänkin siihen, että karja poikii keväisin. Kaikki siemennetään samalla hetkellä ja tavoitteena on, että kaikki lehmät myös synnyttävät suunnilleen samaan aikaan. Kun lehmät tulevat lypsylle, vasikat kootaan ja ne päästetään takaisin laumaan, kun lehmät palaavat lypsyltä laitumelle, Wallenius kertoo.

Suomessa lehmien laidunkausi kestää parin–kolmen kuukauden ajan.

– Laitumet menevät huonoon kuntoon syksyisin, joten jos laidunkautta haluttaisiin pidentää, lehmiä pitäisi siirtää laitumelta toiselle. Laidunalaa on kuitenkin lypsykarjatiloilla rajallisesti. Lypsylehmät vaativat myös ravitsemuksellisesti laadukkaan laitumen. Hiehoille ja ummessa oleville lehmille eli lehmille, jotka eivät ole lypsyssä, riittää heikompikin ravinto, hän selventää.

Hollantilainen vaihtoehto kuulostaa eläinten ystävän korvaan houkuttelevalta, mutta vaikka ilmasto lämpenisikin, kaikki maidontuottajat sitä tuskin haluaisivat valita.

– Hollannissakin on havaittu, että kun osa lehmistä kuulee vasikan huutelun lypsyn aikana, ne eivät heru maitoa lypsyasemalla, Wallenius kertoo.

Walleniuksen mukaan varmin tapa valita mukiin eettistä maitoa on valita kaupan hyllyltä Juustoportin Vapaan lehmän maitoa tai Lidlin Ilona-maitoa, vaikka vasikoiden varhaisen vieroituksen ongelmia ei näissäkään ole pystytty ratkaisemaan. Kummallekin on myönnetty Welfare Quality -hyvinvointimerkki.

– Kun tilat ovat saaneet edistyksellisen tason Welfare Quality -mittauksessa, se osoittaa, että toimenpiteet todella edistävät hyvinvointia. Samalla merkki mahdollistaa myös tilojen kehittymisen, kun heikommat osa-alueet paikannetaan.

Luomu-merkki ei sen sijaan automaattisesti takaa lehmille parempia oloja.

– Luomutuotannossakin vaaditaan pihattoa, mutta silti muutamilla kymmenillä tiloilla on erityislupa pitää lehmät kytkettynä parsinavetassa, Wallenius sanoo.

Suomessa on yli miljoona sikaa ja noin tuhat sikatilaa. Yleisimmin sikoja kasvatetaan Suomessa niin sanotuissa rakolattiasikaloissa, joissa ei ole käytännössä mahdollista järjestää sialle lajityypillisen käyttäytymisen, kuten tonkimisen, pureskelun ja repimisen mahdollistavia olosuhteita.

Sikatilojen suurimmat hyvinvointiongelmat liittyvät emakoiden porsimishäkkeihin, joissa emakot eivät pysty liikkumaan tai kääntymään. Emakoita pidetään Suomessa tällä hetkellä porsimishäkeissä noin 9 viikkoa jokaisen porsimisen yhteydessä. Lisäksi emakot viettävät aikaa tiineytyshäkeissä ennen porsimista. Toisin sanoen sikatiloilla tavalliseen tahtiin porsiva emakko viettää lähes puolet vuodesta tilassa, jossa se ei pysty kääntymään ja liikkumaan.

Porsimishäkit ovat erityisen ongelmallisia siksi, että emakoilla on voimakas tarve rakentaa porsailleen pesä, mutta pesänrakennus ei ole mahdollista häkissä. Lisäksi häkki estää emon ja porsaiden luonnollisen kanssakäymisen.

– Sikatilojen kaikkein suurin ongelma on emakoiden hyvinvointi. Ne kestävät tavanomaisessa tuotannossa vain 3–4 vuotta, Essi Wallenius kertoo.

Toinen sikatiloja raastava hyvinvointiongelma liittyy porsaiden kastrointiin. Karjuporsaat kastroidaan, sillä osa niistä kehittää sianlihaan tarttuvan hajun, joka häiritsee osaa kuluttajista.

Kastrointi on kivulias toimenpide, jossa porsaan kivekset leikataan pois veitsellä. Kipuun on tarjolla tulehduskipulääkkeitä, mutta kipu ei lopu kastrointiin: porsaat voivat hangata peräpäätään vielä päivien ajan operaation jälkeen. Kivunlievityksen käyttäminen on porsaille laiha lohtu, sillä kyseessä on lähinnä ibuprofeenia vastaava tulehduskipulääke, joka ei poista leikkauksen aikana syntyvää kipua.

Eettisempää possua lautaselleen kaipaava kuluttaja valitsee ostoskärryihin vapaata possua tai luomusikaa. Kummankin saatavuus vaihtelee paikkakunnan ja kauppojen mukaan.

– Luomutiloilla on kiinteäpohjaiset karsinat, mutta toisaalta kastraation käyttöön ei vielä vaadita sen kummempaa kivunlievitystä. Toki moni tila käyttää vapaaehtoisesti kipulääkkeitä.

Vapaan Possun hyvinvointisopimustilat ovat sitoutuneet työskentelemään eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Vapaan Possun tiloilla possuille on varattu tilaa ja mahdollisuus vapaaseen liikkumiseen joko pihatoissa tai aidatuissa ulkotiloissa. Käytännössä sioilla on siis tilaa ja vapautta lajityypilliseen elämään, kuten pesänrakennukseen sekä tonkimiseen.