Hyviä ja huonoja uutisia kissoille: Apua tarvitsevien kissojen määrä kasvussa
Kumeka katsoo sohvalla istuvaa ihmistä silmiin ja kysyy katseellaan lupaa tulla syliin. Pyyntö on menneisyyden kaikuja ajasta, jolloin ihminen oli kaikkea muuta kuin turvallinen ja mukava kumppani. Menneisyys on jättänyt muitakin arpia, mutta turvallisessa ympäristössä neidistä on kehkeytynyt ihmisrakas sylikissa, joka huokuu herkkyyttä ja viisautta.
Kumeka on yksi niistä noin 20 000 kissasta, jotka hylätään vuosittain. Hän tuli Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistykselle eli SSESYlle seitsemän nuoren luonnosta loukutetun kissan joukossa.
– Nämä seitsemän kissaa olisivat nopeasti saaneet aikaan isommankin kissapopulaation, kun niistä kaksi oli kolleja ja viisi naaraita. Niinpä ne loukutettiin reilu vuosi sitten turvaan, kertoo SSESYn puheenjohtaja Marika Kleimola.
Kissojen kohtelu polarisoitunut
SEY toteutti keväällä 2019 kyselytutkimuksen kaikille Suomen löytöeläintaloille, joilla oli kunnan kanssa sopimus löytöeläinten vastaanottamisesta. Tutkimuksessa kysyttiin vuoden 2018 eläinmääristä. Tuloksia verrattiin vuonna 2007 toteutetun kyselyn tuloksiin.
Selvisi, että löytöeläintaloihin päätyy aiempaa vähemmän kissoja. Lisäksi entistä useampi löytöeläintaloon päätynyt kissa haetaan takaisin omaan kotiinsa. Määrä on yli kaksinkertaistunut 11 prosentista 26:een.
– Tämä kertoo siitä, että valistustyö ja kampanjointi ovat tuottaneet tulosta, sanoo SEYn viestintäpäällikkö Maria Lindqvist.
Apua tarvitsevien kissojen kokonaismäärä on kuitenkin kasvussa ja kissojen kohtelu polarisoitunutta. Kun yhä suurempi osa kissoista nauttii hyvästä hoidosta ja perheenjäsenen statuksesta, niin samaan aikaan yhä useampi kissa elää hylätyssä kissalaumassa, jota kukaan ei tunnusta omakseen.
Löytöeläintaloselvityksessä kävi ilmi, että suuri osa löytöeläintaloista ei ota lainkaan vastaan villiintyneitä kissoja. Ne siis puuttuvat tilastoista. SEY lähetti sen vuoksi myös eläinsuojeluyhdistyksille kyselyn niille tulleiden kissojen määrästä ja hoitoon ottamisen syistä. Eläinsuojeluyhdistykset toimivat yleensä vapaaehtoispohjalta, ja ne ottavat vastaan pääasiassa muita kodittomia eläimiä kuin löytöeläimiksi luokiteltavia.
Kyselyyn vastanneille eläinsuojeluyhdistyksille päätyi vuoden 2018 aikana yli 4 000 kissaa, jotka eivät ole mukana löytöeläinkyselyn tilastoissa. Näistä suurimman osan muodostivat villiintyneet kissat, joita löytöeläintalot eivät ota vastaan. Toiseksi suurimpana ryhmänä olivat huostaanotetut ja muut niin sanotut sosiaalitapaukset, joissa kissan omistaja ei ole pystynyt huolehtimaan lemmikistään tarpeeksi hyvin.
– Vaikka tilanne on kuntien löytöeläintaloissa parantunut kissojen osalta, ei kissojen kokonaismäärä eläinsuojeluyhdistyksissä ole kuitenkaan laskenut, vaan pikemminkin kasvanut. Yhdistykset mainitsevat erityisesti populaatiokissojen ja huostaan otettujen kissojen määrän kasvun, sanoo Lindqvist.
Koira yhä kissaa arvostetumpi
Löytöeläintaloon päätyneistä koirista 91 prosenttia haetaan takaisin omaan kotiinsa. Tulos on samaa luokkaa kuin vuoden 2007 selvityksessä.
– Tästä voi päätellä, että koiraa pidetään keskimäärin arvokkaampana lemmikkinä kuin kissaa. Moni jättää kissan hakematta löytöeläintalosta, sillä noutajan maksettavaksi tulevat hoitokulut talteenottopaikassa vietetyltä ajalta. Uuden kissan puolestaan saa jopa ilmaiseksi. Tulos kertoo siitä valtavasta erosta, joka koiran ja kissan arvostuksessa Suomessa edelleen on, sanoo Lindqvist.
Iso osa kodittomista eläimistä ei koskaan päädy tilastoon. Näitä ovat monet villiintyneet populaatiokissat, kodinvaihtajat, huostaanotetut ja muista sosiaalisista syistä kodittomiksi jääneet eläimet. Oma lukunsa ovat yksityisten henkilöiden lopettamat kissat tai kissapopulaatiot, jotka eivät ole ihmisten tiedossa.
– Olemme aikaisemmin esittäneet arvion 20 000 kodittomasta ja avun tarpeessa olevasta kissasta vuosittain. Arviotamme hädänalaisten kissojen määrästä ei ole tutkimuksemme perusteella syytä ainakaan laskea, sanoo Lindqvist.
Valoa tunnelin päässä
Aktiivinen työ kissojen hyvinvoinnin eteen valistuksen, järjestelmällisen populaatiokissojen loukutuksen sekä leikkaus- ja tunnistusmerkintäkampanjoiden avulla on tuottanut muutamalla paikkakunnalla hyviä tuloksia. Sosiaalisen median mahdollistama nopea tiedonkulku ja yhteistyö paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kanssa on auttanut aikaisempaa useampia löytöeläimiä palaamaan takaisin kotiin tai saamaan uuden vastuuntuntoisen kodin.
– Näitä tehokkaita toimintamalleja tulisikin ottaa käyttöön ympäri Suomen, jotta kaikille eläimille voitaisiin taata tasavertaista ja korkealaatuista huolenpitoa paikkakunnasta riippumatta. Lisäksi kissojen pakollinen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti lainsäädännössä on välttämätön edistysaskel, jotta kissojen arvostuksen nousu saisi kunnolla vauhtia.
Kumeka ja sen paras kissaystävä Helmi ovat onnekkaita. Niiden kohtalona olisi voinut monen muun tavoin olla karu elämä synnytyskoneena luonnon armoilla. Nyt Helmi ja Kumeka pääsivät jo nuorina turvaan sijaiskotiin ja nauttimaan kissanpäivistä hyvässä hoidossa.
Myös tyttöjen haussa olevalta loppuelämän kodilta vaaditaan ymmärrystä ja aikaa kovia kokeneille, mutta hellyydenkipeille tytöille. Sen ne ovat ansainneet.