Lainsuojattomat: lakimuutos asetti monta eläinlajia eriarvoiseen asemaan

Artikkelit
17.06.2019 Pi Mäkilä 7 min
Eri vieraslajien haitallisuudesta voi olla montaa mieltä. Eduskunnan keväällä hyväksymä lakimuutos asetti monta eläinlajia eriarvoiseen asemaan.
17.06.2019 Pi Mäkilä 7 min

Kuka saa asua Suomessa, kuka ei? Keskustelu maahanmuutosta on kuohunut vuosien ajan, ja viimekeväisten eduskuntavaalien tulosten perusteella keskustelulle ei näy loppua. Samaa pohdintaa on käyty vähintään yhtä pitkä aika tiettyjen eläinlajien kohdalla. Vieraslajit, eräänlaiset eläinmaailman maahanmuuttajat kuten supikoirat, minkit ja kanadanhanhet kuumentavat tasaisin väliajoin tunteita.

Viimeksi vieraslajit nousivat otsikoihin, kun Maa- ja metsätalousministeriön metsästyslain muutosesitys hyväksyttiin eduskunnassa keväällä. Lakiesityksen taustalla oli EU:n uusi vieraslajiasetus, joka velvoittaa jäsenmaitaan säätelemään vieraslajeiksi määriteltyjen lajien kantoja ja estämään niiden leviämistä.

Eduskunnan hyväksymän lakimuutoksen mukaan muun muassa supikoiraa, minkkiä, pesukarhua ja piisamia saa metsästää jatkossa ilman rajoituksia. Toisin sanoen: näiden lajien metsästämiseen ei jatkossa tarvita metsästyskorttia, ja käytännössä kuka vain voi päästää esimerkiksi supikoiran tai piisamin päiviltä.

Lakimuutoksen suurimmat ongelmat liittyvät siihen, että jatkossa esimerkiksi pentujensa kanssa kulkevan supikoiranaaraan saa tappaa. Samaan aikaan EU:n asetuksessa korostetaan, että toimenpiteiden kohteena olevien eläinten on säästyttävä kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä. Toisin sanoen: Suomi tulkitsi asetusta melko jyrkästi. EU-asetus ei vaadi tällaisten metsästysrajoitusten poistoa.

SEYn toiminnanjohtaja Kati Pullin mukaan ongelmallisinta lakimuutoksessa on se, että tiettyjen lajien pyytämiseen ei vaadita jatkossa minkäänlaista tietotaitoa.

– Osa lajeista muuttui tavallaan lainsuojattomiksi. Esimerkiksi piisamin pesärauhan rikkominen on jatkossa sallittua, vaikka tutkimusten mukaan piisamista ei ole Suomessa merkittävää haittaa muille lajeille tai luonnolle, Pulli kertoo.

Piisami päätyi Suomeen alun perin turkiseläimenä. Lakimuutoksen myötä myös piisamin pesärauhaa saa jatkossa häiritä.

Haittaeläimiä vai osa perinnemaisemaa?

Vieraslajilla tarkoitetaan lajia, joka on levinnyt uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Osa vieraslajeista luokitellaan haitallisiksi lajeiksi, joilla on taloudellisia, ympäristöllisiä, terveydellisiä ja sosiaalisia vaikutuksia.

Moni vieraslaji on niin nykyisin tavanomainen, että pidämme sitä jo osana suomalaista maisemaa. Harva tulee ajatelleeksi, että niin villiintynyt kissa kuin rottakin ovat vieraslajeja, jotka eivät kuulu Suomen luontoon. Isorottia on kuitenkin asunut Suomessa vasta parinsadan vuoden ajan.

Uusia lajeja tulee Suomeen myös jatkossa. Tutkimusten mukaan niiden määrä saattaa alkaa jopa kasvaa ilmastonmuutoksen myötä.

Suomen luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistola huomauttaa, että vieraslajien levinneisyys on silti maailmalla huomattavasti suurempi ongelma kuin Suomessa.

– Yleisesti ottaen vieraslajeja on kulkeutunut meille melko myöhään, koska sijaitsemme täällä Pohjolan perällä.

Viimeisimpänä vieraslajien listalle on ehdotettu kultasakaalia, jota ei ole vielä tavattu Suomessa. Kultasakaali jäi kuitenkin tuoreen lakimuutoksen ulkopuolelle. Kun ensimmäinen kultasakaali jolkottelee rajan yli Suomeen, se on rauhoitettu, eikä sakaalia saa ampua edes metsästäjä. Veistolan mielestä hallituksen esitys lisätä sakaali metsästettäviinkin lajeihin oli hätiköity.

– Sakaalikeskustelu oli erikoinen, mutta kultasakaalin ja luonnon kannalta tulos oli toki erinomainen. Emme edes vielä tiedä, menestyisikö kultasakaali Suomessa vai ei.

Kultasakaalin arvioidaan asettuvan Etelä- ja Länsi-Suomen vähälumisille seuduille. Sakaali levittäytyy uusille alueille ilman ihmisen apua.

Ihmisen mukana

Ylivoimaisesti suurin osa vieraslajeista on kulkeutunut Suomeen alun perin ihmisen mukana. Venäjän Euroopan puoleisiin osiin istutettiin viime vuosisadan alkupuolella tuhansia supikoiria, ja nykyiset luonnossa tavatut supikoirat ovat näiden eläinten jälkeläisiä.

Minkit ovat puolestaan viime vuosisadan alkupuolella turkiseläimiksi tuotujen, turkistarhoista karanneiden eläinten jälkeläisiä. Kanadanhanhiin on voinut törmätä Suomessa vasta muutaman vuosikymmenen ajan, sillä ensimmäiset hanhet istutettiin Suomeen vasta 1960-luvulla.

Oli vieraslajin historia mikä hyvänsä, niistä harvaa voi edelleenkään pitää tervetulleena Suomen luontoon. Vieraslajien kantoja seurataan tarkasti, ja muun muassa Maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvarakeskus LUKE, Suomen luonnonsuojeluliitto ja Suomen ympäristökeskus SYKE kartoittavat jatkuvasti toimia, joilla vieraslajien levinneisyys saataisiin kuriin.

Haastavan tehtävästä tekee se, että vieraslajit ovat keskenään hyvin erilaisia, eikä esimerkiksi minkin, supikoiran ja kanadanhanhen vertailu keskenään ole järin hedelmällistä. Supikoiran ei ole voitu osoittaa kilpailevan vakavasti alkuperäisten keskikokoisten nisäkäspetojen kanssa, eikä supikoirien ole katsottu vaikuttavan suuresti sorsa- tai kanalintujen lisääntymismenestykseen tai niiden kantoihin. Supikoiriin liittyy kyllä tautiriski: ne levittävät Suomessakin ainakin kapia ja trikinelloosia. Samoja tauteja kantavat luonnossa tosin myös ketut.

Moni haluaa haitallisista vieraslajeista eroon hinnalla millä hyvänsä, vaikka eläinkannat ovat jo vakiintuneita.

Suomen luonnonsuojeluliitto on pyrkinyt tutkimaan haitallisten vieraslajien toimintaa jo vuosikymmenten ajan. SLL:n Tapani Veistolan mukaan supikoiran aiheuttama haitta linnuille on melko pieni.

– Ulkosaaristossa supikoira pitäisi poistaa ennen lintujen pesimäaikaa. Lisäksi on tärkeää, että pidämme huolen siitä, ettei supikoira leviä meiltä muualle. Tämän takia esimerkiksi sellaiset hankkeet, joissa supikoirakantaa pyritään rajaamaan raja-alueilla ja Lapissa, ovat kannatettavia.

Kanadanhanhien on koettu aiheuttavan haittaa lähinnä siksi, että hanhet ulostavat uimarannoille ja puistojen nurmikoille. Helsingin ympäristökeskuksen vuonna 2013 teettämän tutkimuksen mukaan hanhien ulosteet puistonurmikoilla eivät kuitenkaan aiheuta isoa tautiriskiä. Osa hanhikeskustelusta liittyy valkoposkihanheen, joka ei ole ihmisen istuttama vieraslaji, vaan omin siivin tänne tullut tulokaslaji.

Veistola pitää minkkiä supikoiraa ongelmallisempana lajina. Minkki painii omassa sarjassaan, sillä ennen minkin tuloa Suomesta puuttui merilintuja saalistava näätäeläin. Merilintujen lisäksi minkit ovat jättäneet jälkensä muun muassa sammakkokantaan, ja joidenkin tutkimusten mukaan niillä on vaikutusta myös rapukantojen pienenemiseen.

– Sen osalta ymmärrän, että kantaa halutaan rajoittaa. Toisaalta minkkikin on levinnyt ja vakiintunut lähes koko Suomeen. Sen pyynnillä ei voida saada pysyviä tuloksia muualla kuin ulkosaaristossa.

Yhteistä supikoiralle, minkille ja kanadanhanhille on kuitenkin se, että niiden kannat ovat niin vakiintuneita, että näiden eläinten voidaan ajatella tulleen Suomeen jäädäkseen. Kaikkien ei ole tätä helppo hyväksyä, ja moni haluaa haitallisista vieraslajeista eroon hinnalla millä hyvänsä.

Eettiset ongelmat puhuttavat

Lakimuutokselle löytyi myös vankka kannattajajoukkonsa. Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors kertoo, että Metsästäjäliitto pitää asian käsittelemistä tärkeänä, koska useiden tutkimusten mukaan vieraslajeilla on haitallinen vaikutus alkuperäisluonnon monimuotoisuuteen.

– Metsästäjät näkevät luonnossa sen, mitä vieraslajit voivat tehdä alkuperäislajeille. Tämän takia esimerkiksi minkin saaminen uuden lakimuutoksen listalle oli erittäin hyvä asia, Grönfors kertoo.

Vaikka metsästyskorttia ei tiettyjen lajien pyyntiin enää tarvitakaan, Grönfors toivoo, että eläimet lopetetaan jatkossakin asianmukaisesti.

– Kesämökkiläisen, joka haluaa eroon vajan alla asuvista supikoirista, kannattaa jatkossakin pyytää metsästäjä apuun.

Myös SLL:n Tapani Veistola toivoo, että vieraslajeista puhuttaessa myös eettisiin ongelmiin kiinnitettäisiin huomiota.

– Nisäkkäiden osalta pesimäaikasuoja olisi ollut todella tarpeellinen, Veistola sanoo.

Hän huomauttaa, että vieraslajeja tulisi torjua siellä, missä niistä on vielä mahdollista päästä eroon.

– Esimerkiksi supikoiran tilanne on se, että laji on niin vakiintunut manner-Suomessa, että laji on tullut jäädäkseen.

Veistolan mukaan lakimuutos on pahimmillaan ongelmallinen paitsi nisäkkäille, myös linnuille.

– Jos näitä nisäkkäitä aletaan pyytää lintujen pesimäalueilla, niiden metsästäminen voi häiritä myös sitä lajistoa, jota lailla yritetään suojella.

Piisami on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Suomessa piisamista ei ole kuitenkaan havaittu suurta haittaa.

Luonto muuttuu

Haitallisista vieraslajeista puhuttaessa olisi toki hyvä muistaa, että myös ihminen on tietyllä tapaa vieraslaji. Emme ole asuneet nykyisen Suomen alueella ikuisesti. Yhtä lailla olemme muokanneet suomalaista luontoa vähintäänkin tuhansien vuosien ajan. Joku ajatuksen pidemmälle vievä voisi kysyä, missä vieraslajin raja menee: milloin vieraslaji muuttuu osaksi alueen luontoa?

Samaa on pohtinut eläinfilosofi Elisa Aaltola. Hän muistuttaa, että lajit liikkuvat luonnossakin paikasta toiseen.

– Luonto ei ole muuttumaton paikka, vaikka me länsimaissa ajattelemme helposti, että se olisi jotenkin staattinen kokonaisuus. Ihminen myös erotetaan tällaisessa ajattelussa luonnosta lähes täysin. Ihmistä ei pidetä vieraslajina, vaikka levittäydymme paikasta toiseen, mutta ihmisen mukana kulkeneita muita lajeja pidetään, Aaltola sanoo.

Aaltola huomauttaa, että on paradoksaalista, että ihminen saa kyllä metsästää esimerkiksi tiettyjä riistalintuja, mutta jokin eläinlaji ei.

– Länsimaisessa ajattelussa on pitkä historia sillä, että ihminen nostetaan luonnon hallitsijan asemaan.  Vieraslajeista käytävä keskustelu vaikuttaa välillä siltä, että juuri niitä lajeja kritisoidaan eniten, joiden kanssa metsästäjät kilpailevat saaliista.

Aaltolan mielestä vieraslaji on jo terminä haasteellinen.

– Sana herättää monissa negatiivisia mielikuvia. Noissa mielikuvissa jako kotimaisiin ja vieraslajeihin linkittyy nationalistiseen ajatteluun ja myyttisen puhtauden suojeluun.

Aaltola on itse sitä mieltä, että ihmisten tulisi pyrkiä sopeutumaan vieraslajeihin sen sijaan, että niiden kantoja pyritään väkisin rajoittamaan.

– Tähän kannustaa jo se, että ilmastonmuutoksen myötä lajien siirtymistä tulee tapahtumaan yhä enemmän. Esimerkiksi supikoiran kohdalla on hyvä tietää, että supikoirat saalistavat myös sellaisia eläimiä, joista osa ihmisistäkin haluaa eroon. Koska supikoira pyytää myyriä ja hiiriä, me voisimme ajatella sitä jopa ennemminkin hyötyeläimenä kuin vieraslajina. Toisaalta supikoira syö myös raatoja ja kasvikunnan satoa, joten sen haittoja metsäkanalinnuille saatetaan liioitella.

i

VIERASLAJIT ovat lajeja, jotka ovat levinneet luontaiselta levinneisyysalueeltaan
uudelle alueelle joko tahattomasti tai tarkoituksella ihmisen mukana.

HAITALLISIA vieraslajeja ovat sellaiset vieraslajit, jotka voivat aiheuttaa haittaa ympäristölle. Joskus haitallinen vieraslaji voi aiheuttaa myös taloudellista haittaa vaikuttamalla esimerkiksi ihmisten, eläinten tai kasvien terveyteen tai kiinteistöjen ar­voon.

TULOKASLAJIKSI kutsutaan sellaista lajia, joka leviää alueelle luonnollisesti ilman ihmisen apua esimerkiksi säätilaltaan suotuisina vuosina tai ajankohtina.

Lähteet: www.vieraslajit.fi, Suomen Luonnonsuojeluliitto

Skip to content