Artikkelit

Karvaisia kuokkavieraita? Näin torjut jyrsijät eläinystävällisesti

Kutsumattomien siimahäntien ilmestyminen kotiin tai ulkorakennuksiin aiheuttaa erityisesti eläinten ystävälle harmaita hiuksia.
05.11.2018 Päivi Ylikorpi 4 min
Luonnossa elävät rotat ovat samaa lajia kuin kesyrotat. Suomessa tutkittiin vuonna 2016 jyrsijämyrkkyjen pitoisuuksia jyrsijöitä ja raatoja syövien eläinten elimistössä. Tutkimuksen tulos oli hälyttävä. 87 prosenttia tutkituista eläimistä oli altistunut jyrsijämyrkkyjen tehoaineille – mukaan lukien mukana olleet neljä kissaa.
Kutsumattomien siimahäntien ilmestyminen kotiin tai ulkorakennuksiin aiheuttaa erityisesti eläinten ystävälle harmaita hiuksia.
05.11.2018 Päivi Ylikorpi 4 min

Miten päästä eroon hännällisistä häiriköistä, kuten hiiristä, myyristä ja rotista siten, että aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa eläimille ja luonnolle? Onko jyrsijöiden torjuminen eläinystävällisesti edes mahdollista? Asialle voi tehdä muutakin kuin kaivaa myrkkypullon tai hiirenloukun esiin.

Jyrsijöiden loukkupyynti tai muunlainen hävittäminen on yksi tapa lähestyä jyrsijäongelmaa. Se on turhaa ja tehotontakin, jos ihminen samaan aikaan houkuttelee jyrsijöitä omilla toimillaan pihapiiriinsä.

Liikkeelle kannattaa lähteä pohtimalla sitä, mikä ympäristössä houkuttelee viiksiniekkoja. Jos kutsumattomat vieraat saapuvat tiheään asutulle alueelle, toimeen kannattaa tarttua yhtä aikaa naapuruston kanssa. Tilanteen korjaaminen omalla tontilla voi olla lyhytaikainen helpotus, jos yhä uusia jyrsijäyksilöitä saapuu pihapiiriin naapurin kukoistavalta hiirifarmilta.

Koska mikään tapa hävittää jyrsijöitä ei ole samaan aikaan tehokas, helppo, turvallinen ja eläinystävällinen, ja koska eläinten ystävä jättää kaikki eläimet mieluiten rauhaan, on ennaltaehkäisy jyrsijäongelmien paras ratkaisu.

Suojaisaa pesäpaikkaa etsimässä

Jyrsijät hakeutuvat sisätiloihin erityisesti syksyllä ilmojen viiletessä. Kun luonnon tarjoamat ravintovarannot ehtyvät ja kylmä hiipii pesäkoloon, eläimet alkavat etsiä ruokaa ja suojapaikkoja asutuksen läheisyydestä.

Tunkeilijoiden saapumisen huomaa esimerkiksi ulostepapanoista, jyrsimäjäljistä ruokapakkauksissa tai talon rakenteissa tai silputusta paperista, pahvista tai tekstiileistä. Joskus virtsan haju paljastaa tihulaiset. Ruoan ja lämmön lisäksi jyrsijät voivat etsiä rakennuksista sopivaa pesämateriaalia ja nakerrella reikiä esimerkiksi puutarhakalusteiden pehmusteisiin.

Ensimmäinen ja tärkein asia tuhoeläinten torjunnassa on huolehtia siitä, ettei niillä ole pääsyä sisätiloihin, eikä pihapiirissä ole saatavilla helppoa ravintoa tai sopivia pesäpaikkoja. Ulkona suojaa pienille nelijalkaisille voivat tarjota esimerkiksi lehti- ja lautakasat. Sisätiloihin jyrsijät pääsevät hyvin pienistä raoista ja koloista: esimerkiksi metsämyyrä puikahtaa läpi pullonsuun kokoisesta reiästä.

Rakennukset on käytävä läpi perinpohjaisesti ja kaikki mahdolliset sisääntuloväylät on tukittava riittävän kestävällä materiaalilla, esimerkiksi metalliverkolla. Verkon silmäkoon suositellaan olevan korkeintaan viisi millimetriä. Kaikkein pienimpien rakosten tilkitsemiseen voi käyttää teräsvillaa. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää putkien tai kaapeleiden läpivientikohtiin. Monet jyrsijät ovat taitavia kiipeilijöitä, joten rakennusta on tarkasteltava kauttaaltaan. Esimerkiksi vesikaton alla oleva ilmarako voi kiinnostaa kiipeilevää siimahäntää.

Ethän järjestä hiirille buffetpöytää

Jyrsijöille ei kannata tarjota vahingossakaan niille sopivaa ravintoa. Jos kesämökillä käy ihmisasukkaiden poissa ollessa kutsumattomia pikkuvieraita, eikä rakennusta pystytä tilkitsemään hiirenpitäväksi, on kaikki syötäväksi kelpaava joko vietävä lähtiessä pois tai pakattava jyrsijän hampaat kestäviin tiiviisiin astioihin. Myös jäteastioiden on oltava tiiviitä ja kompostiin laitettavat ruoantähteet on vähintään peitettävä katekerroksen alle. Vedensaanti on tärkeää etenkin rotille, joten kaikki mahdolliset veden lähteet kannattaa poistaa niiden ulottuvilta.

Pikkulintujen ruokintapaikka voi olla jyrsijöille ehtymätön luksusravintola maahan pudonneine pähkinöineen ja siemenineen. Siilien huonosti hoidettu ruokintapaikka tai lemmikin ulkona pidettävä ruokakuppi on myös jyrsijöiden takuuvarma houkutin. Myös maahan pudonneet omenat maistuvat jyrsijöille.

Pikkulintujen ruokinta kannattaa järjestää sellaisilla ruokinta-automaateilla, joista tippuu maahan mahdollisimman vähän ruokaa. Ruokinta-automaatit on hyvä ripustaa roikkumaan puiden oksista niin, että jyrsijöiden kiipeäminen niille estyy. Siilejä ruokkivien kannattaa totuttaa pihasiilinsä säännölliseen ruokatarjoiluun. Siten ne oppivat tulemaan paikalle tiettyyn kellonaikaan ja niille voi laittaa aterian tarjolle vain ruokailun ajaksi.

Myrkky, loukku tai jotain muuta?

Jos jyrsijäongelma on jo paisunut suureksi, eivätkä ennaltaehkäisevät toimet riitä, saattaa asukas joutua miettimään, millä menetelmällä jyrsijöiden määrää voisi vähentää. Jyrsijämyrkkyjen käyttöä tulee välttää viimeiseen asti. Niihin liittyy monia ongelmia, joista myrkkyä syöneiden eläinten kivulias ja hidas kuolema on vain yksi.

Jyrsijä saattaa ehtiä levittää myrkkyä virtsassaan ja ulosteessaan ympäristöön useita päiviä ennen menehtymistään, sillä myrkyt aiheuttavat jyrsijän kuoleman usein vasta viikon kuluttua ensimmäisen myrkkyannoksen syömisestä. Myrkkyä syönyt jyrsijä voi myös jäädä petojen saaliiksi, jolloin jyrsijän syömä myrkky päätyy petoeläimen elimistöön.

Houkuttelevat syöttiainekset, joihin myrkky sekoitetaan, vetävät puoleensa myös hyönteisiä. Hyönteisten ja etanoiden vierailuja myrkkysyöteillä pidetäänkin todennäköisenä syynä sille, että jyrsijämyrkkyjen tehoaineita löydetään myös pikkulintujen ja siilien elimistöstä.

Suomessa tutkittiin vuonna 2016 jyrsijämyrkkyjen pitoisuuksia jyrsijöitä ja raatoja syövien eläinten, kuten pöllöjen, kettujen ja näätäeläinten elimistössä. Tutkimuksen tulos oli hälyttävä. 87 prosenttia tutkituista eläimistä oli altistunut jyrsijämyrkkyjen tehoaineille – mukaan lukien mukana olleet neljä kissaa.

Myrkkyjen käytön on havaittu voivan johtaa myös jyrsijöille kehittyvään resistenssiin eli vastustuskykyyn. Suomessa resistenssiä ei ole vielä havaittu, mutta monessa muussa Euroopan maassa se on jo merkittävä ongelma.

Jyrsijämyrkkyjen haittoja ympäristölle on pyritty ehkäisemään esimerkiksi asettamalla myrkkyjen käytölle rajoituksia. Kaikkien käyttäjien tulee kemikaalilain nojalla käyttää jyrsijämyrkkyjä käyttöohjeiden mukaisesti. Ohjeiden vastainen käyttö, esimerkiksi myrkkysyöttien jatkuva tarjolla pitäminen, on kuitenkin valitettavan tavallista.

Myrkkyjä parempi vaihtoehto jo olemassa olevan hiiriongelman katkaisemiseksi on heti tappava mekaaninen loukku, joka tarkistetaan päivittäin. Rotat eivät epäluuloisina ja nopeasti oppivina eläiminä perinteisiin loukkuihin helposti mene. Uusimpina aseina rottia vastaan on käytetty sähköiskulla rotan tappavia loukkuja, joita myydään myös kuluttajille. Jos rottia vilistää pihapiirissä eivätkä ennalta ehkäisevät toimet riitä, voi rottien torjunta kuitenkin olla parasta jättää ammattilaisten huoleksi. Samalla asiantuntijan kanssa voidaan yhdessä kartoittaa ongelman synnyn syitä ja etsiä pysyviä ratkaisuja sen ehkäisemiseksi.

Monella maatilalla kissalla on merkittävä rooli hiirten ja myyrien torjunnassa. Vain harvat kissat saalistavat kuitenkaan aikuisia rottia. Kissa saattaa korkeintaan pitää rottaongelmaa kurissa karsimalla rottayhdyskunnasta sen nuoria yksilöitä. Kissakaan ei kuitenkaan takaa jyrsijälle kivutonta tai nopeaa kuolemaa, vaan se voi väsyttää saalistaan pitkäänkin ennen tappopuraisua, jolloin saalis ehtii kokea kipua ja pelkoa.

i

Päivi Ylikorpi on eläintenhoitaja ja tietokirjailija, joka on osallistunut eläinsuojelun parissa useiden vuosien ajan loukkaantuneiden tai muusta syystä apua tarvinneiden luonnonvaraisten eläinten tilan arvioimiseen, hoitoon ja kuntoutukseen. 

Skip to content