”Niitä tuli joka suunnasta” – Kissojen joukkoarmeija löytyi maatilalta
Viisikymmentä kissaa on suurin eläinsuojeluneuvoja Pia Viirolan kohtaama kissapopulaatio. Operaatio oli ainutlaatuinen ja mieleenpainuva. Viimeiset jäljet jätti kissaherra numero Viisikymmentäyksi.
– Herra 51 puri käsivarteen. Se pääsi nappaamaan, kun otettiin kuljetusboksista pois. Suojelen yleensä oikeaa kättä, niin puri vasempaan. Kyllä näitä osumia tässä hommassa tulee, Viirola hymähtää.
Ilmoitus eläinsuojeluneuvojalle antoi aihetta tarkistuskäyntiin. Kissajoukon laajuus yllätti vuosia neuvontatyötä tehneen Viirolan. Maatilan pihapiirissä oli elänyt ja levinnyt puolisen sataa kissaa.
– Niitä tuli joka suunnasta. Omistajan antama ruoka ei riittänyt tuollaiselle kissajoukolle, mutta siitä oli apua. Hän oli vastaanottavainen, ymmärtäväinen ja helpottunut. Omistaja auttoi meitä loukutuksessa, ja välillä keitti kahvit.
Leikkaamattomat kissat levisivät
Leikkaamattomat ja sisäsiittoiset kissat levisivät pihapiirissä. Lisääntymistä ei voitu hallita. Tilanne oli karannut käsistä.
– Hammasvaurioita, sisäsiittoisuutta, revittyä korvaa ja kollien tappeluita. Kissat kertaantuu. Tarvitaan vain emo, isä ja viiden kissan pentue. Muutamassa vuodessa niitä on viisikymmentä.
Viirola tarjosi omistajalle mahdollisuutta pitää kolme kissaa. Mutta edellytti leikkaus- ja eläinlääkärikulujen maksamista niiden osalta. Loput hoidettiin paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen avustuksella.
Loukutus vaati kärsivällisyyttä
Kissojen loukutus ja poisvienti, eläinlääkäriin kuljettaminen ja uusien sijaiskotien löytäminen oli rankka urakka.
– Työtä se vaatii. Viidenkymmenen kissan systeemi on valtava. Me vaan seistiin keskellä pihamaata, ja ne rupesi vaeltamaan. Osa saatiin pyydystettyä, kun tulivat syömään.
Vapaaehtoistyönä tehty operaatio opetti monia asioita. Ja vaati pitkää pinnaa. Yön pimeydessä ja pakkasessa neuvot olivat tarpeen.
– Loukun laukaisumekanismissa oli viritettynä lanka, jolla se saatiin etänä laukaistua, jos sinne meni kevyempi kissa, joka ei omalla painollaan loukkua välttämättä olisi laukaissut. Oli ne sen verran villejä ettei ne halusta tulleet, Viirola selittää.
Avun saaja oli tyytyväinen
– Voimat, raha ja keinot olivat loppuneet omistajalta. Jokainen osapuoli voitti lopulta, ja kissat saatiin turvaan ja hoidon piiriin, Viirola iloitsee.
Jos tulisi uudestaan tällainen ilmoitus vastaan, Viirola toimisi toisin. Kokemus opettaa vapaaehtoistyössä eläinsuojeluneuvojaa. Kaikesta on silti selvitty.
– Ottaisin ensin yhteyttä kunnan valvontaeläinlääkäriin ja ohjaisin hänelle. Silloin vain neuvojana lähdin itse suoraan tarkistamaan tilannetta, koska siihen aikaan valvontaeläinlääkäreitä ei vielä ollut lähialueilla.
Kissat löysivät pääsääntöisesti uudet kodit. Kolme jouduttiin lopettamaan sairauksien ja huonokuntoisuuden takia. Lämmöllä Viirola muistelee omistajan mukana oloa. Asiat on silloin helpompi hoitaa.
– Yritän aina sopuisasti mennä. Ja kohteet on olleet kohtuullisen helppoja. Tästä paikasta tiedettiin, että tilanpitäjä on tyytyväinen, kun autettiin.
Kirjoitus on osa SEYn Uskallan auttaa -kampanjaa. Kampanja kiinnittää huomiota eläinten avuntarpeeseen ja tekee eläinsuojeluneuvojatoimintaa tutuksi. Neuvojat auttavat erityisesti lemmikki- ja luonnoneläimiä.
Jos löydät kissan pesän tai vapaana kulkevia kissanpentuja, ilmoita asiasta heti SEYn eläinsuojeluneuvojalle. Pienistä pennuista saadaan yleensä ihania kotikissoja, mutta puolivuotias villiintynyt kissa on jo todella aggressiivinen ja vaikea saada sijoituskuntoiseksi.
Neuvojien yhteystiedot löydät klikkaamalla tästä.
