Koira ei yritä dominoida ihmistä
Dominoimiseen perustuva johtajuusteoria sai alkunsa tutkittaessa vankeudessa elävää susilaumaa 1970-luvulla. Myöhemmin susitutkimuksen isä David L. Mech on jatkanut työtään ja pyörtänyt sanansa. Tänä päivänä tiedämme, että ne teoriat, jotka eivät sovi edes susiin sopivat kotikoiriin sitäkin vähemmän.
Koiranomistajille se, ettei meidän tarvitse elää taistellen vallasta rakastamamme koiran kanssa, onkin ilosanoma. Voimme opettaa koiralle asioita ja se voi oppia uusia käyttäytymismalleja ilman pakottamista ja alistamista.
Yhdessäolo koiran kanssa voi olla huomattavasti helpompaa ja hauskempaa. Meidän ei tarvitse huolehtia siitä, että koira saattaa tulkita jonkun asian heikkoudeksemme, tai että koira tulisi epävarmaksi johtajuuden puutteesta. Näitä selityksiähän riittää.
Miksi tämä ilosanoma ei leviä kulovalkean tavoin? Onko meidän niin vaikea muuttaa vanhoja käsityksiämme? Pidämmekö ajatuksesta, että koira yrittää dominoida meitä, jotta voimme alistaa sitä? Haluammeko kertoa ihmisille, että minulla on kova koira, jonka kanssa joudun olemaan koko ajan tarkkana, ettei se vaan kaappaa valtaa jos otteeni herpaantuu? Välitänkö sanomaa, että olen tosi kova tyyppi, koska pärjään sellaisen pedon kanssa?
Me eläinten oppimiseen perehtyneet olemme huolissamme koirien hyvinvoinnista. Tiedämme, että käyttäytymisongelmat, kuten aggressiivisuus, johtuvat useimmiten stressistä tai kivusta. Ihmettelemme, miksei tätä kuulla. Eikö olisi huomattavasti hyödyllisempää hoitaa stressiä tai kipua kuin huolehtia kuvitellusta henkisestä yliotteesta?
Opettaminen positiivisella vahvistamisella on yksinkertaista, kunhan sen oppii. Positiivista vahvistamista voi soveltaa kaikkiin eläimiin ja kaikkiin tilanteisiin. Toki uuden käyttäytymisen oppiminen vie aikaa ja vaatii työtä. Mutta mitäpä emme tekisi rakastamiemme koirien eteen?
Väärin tulkittua käyttäytymistä
Valitettavan moni niin sanotusti potentiaalisesti vaarallisen rodun edustaja joutuu piikille aggressiivisuuden takia, vaikka todellisuudessa koiran aggressiivisuuden syynä onkin stressi tai kipu.
Moni ongelmatilanne johtuu siitä, että koiran käytöstä tulkitaan väärin.
Tilanne saattaa olla uusi ja koira voi olla epävarma. Tai ehkä olemme huomaamattamme palkinneet koiraa ei-toivotusta käytöksestä sitä vahvistaen?
Meidän tulisikin kouluttaa itseämme opettamaan paremmin, koiran oppimiselle ja onnistumiselle otollisella tavalla. Joskus kyse on yksinkertaisesti siitä, että koirat ovat koiria eivätkä todellakaan näe tilanteita meidän kannaltamme. Kyse ei ole dominoinnin puutteesta.
Koiran käyttäytymistä muokkaavat kolme tekijää: geenit, ympäristö ja yksilön luonne. Voimmekin pohtia, onko hyväksyttävää teettää pentuja koirilla, jotka käyttäytyvät aggressiivisesti? Entä onko hyväksyttävää tai tarpeellista käyttää uuteen koiraan samoja metodeja, joilla aikaisemmin saatiin tulokseksi aggressiivinen ja ongelmainen koira?
Lopuksi voimme kysyä itseltämme, miksi edes haluaisimme kotiimme lemmikin, joka yrittää ottaa vallan? Eläinten käyttäytymistieteen tohtori John Bradshaw on esittänyt saman kysymyksen. Siihen hän lisäsi osuvasti: ”Jos haluatte lemmikin, joka hallitsee elämäänne, hankkikaa kissa”.
Pauliina Laurila on opiskellut eläinten käyttäytymistiedettä Englannissa.